Siinäpä lause, mitä poninomistaja mieluiten ei koskaan kuulisi eläinlääkärin suusta. Eläinlääkärin mielestä mielenkiintoinen on tapaus, joka on niin kinkkinen ja erikoinen, että siitä voisi vaikka kirjoittaa alan tiedejulkaisuun. Omistajan kielellä mielenkiintoinen tapaus tarkoittaa erityishoitoa, kalliita lääkityksiä, loputtomasti huolta ja ylipäätään sitä, että ponin tulevaisuus tiivistyy lausahdukseen "herran haltuun".
Ruusasta - tai sen hengitystieongelmista - lausahdusta todella mielenkiintoinen tapaus on nyt käyttänyt kaksi eri eläinlääkäriä.
Mielenkiintoisen Ruusan tapauksesta tekee ilmeisesti etupäässä kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että sen synnynnäinen hengitystieongelma on melko pahanlaatuinen ja toisekseen se, että R on ilmeisesti ensimmäinen welsh-poni, jolla tällaisesta vaivasta on raportoitu. Olen tietenkin hyvin otettu siitä, että juuri minun (ainoa) ponini on näin erityinen. (Huomaa sarkasmi.)
Syksyllä Ruusan keuhkospesialisti suhtautui ponin tulevaisuuteen melko valoisasti. Tänään hän arvioi, että Ruusa kestää tulevaisuudessa todennäköisesti vain kevyttä tai korkeintaan kohtalaista käyttöä. Tuskin mitään kisaponin elämää. Myöskään ponin astuttamista eläinlääkäri ei pitänyt hyvänä ajatuksena.
En hoksannut kysyä, miten iso operaatio olisi ponitamman sterilointi. Ruusalla kun sattuu olemaan sen verran voimakkaat kiimat (jotka alkoivat jo 1-vuotiskeväänä), että ilman sterilisaatiota se vielä joku päivä hankkiutuu omin päin tiineeksi. Puhumattakaan siitä, millaiset selkäjumit poni vielä kiimaköyristelyistään kehittää.
No, eläinlääkärin pitäisi pian soittaa kertoakseen trakealiman tutkimustulokset. Jos niissä on jotain hälyttävää, Ruusa joutunee taas kortisonikuurille.
Jo tältä reissulta tuli mukaan lääkettä. Koska Ruusa vaivansa vuoksi hengästyy rasituksessa tavallista ponia helpommin, se sai nyt oman "astmapiipun". Siis inhalaattorin, jolla suihkutetaan röörejä laajentavaa tököttiä Ruusan nenästä sisään ennen rasitusta. Kahdeksan suihkausta per kerta.
 |
| Inhalaattori ja astmalääke. |
Inhalaattori oli kohtalaisen hintava, mutta peukut pystyyn. Ehkäpä vakuutusyhtiö suostuu sen vielä korvaamaan ennen kuin seuraavalla vakuutuskaudella sulkee korvattavista vaivoista pois kaikki hengitystieongelmat. Inhaloitava lääke sentään maksaa vain noin kympin kahtasataa suihkausta kohden.
Ruusan erityisyys ilmeni klinikkareissulla myös toisessa kohtaa. Paitsi, ettei keuhkospesialisti ennen Ruusaa ollut kuullut tällaisesta viasta welsh-poneilla, tämä oli myös ensimmäinen kerta kun hän kuuli ponista, jolle nousee kuume aina sadepäivinä, ja vain sadepäivinä. Ja tämä on sentään maailmaa nähnyt tohtorismies.
Tohtorismies ei tähän hätään keksinyt syytä kuumeilulle. Ruusan veriarvotkin olivat sellaisella tasolla, että se voitiin rokottaa.
Minusta mielenkiintoisista tapauksista voisi mielellään saada vähintäänkin vaikka alennusta klinikkamaksuihin. Onhan eläinlääkärien paljon mukavampi tutkia tällaisia tapauksia kuin jotain tavisinfektioita.
Nähdään taas, ortopedi
Ortopedi puolestaan pahoitteli heti alkuun, ettei röntgen toiminut. Tutkittuaan Ruusan jalat hän totesi, että ne olisi kyllä hyvä kuvata.
Yhteenvetoon jalkaekspertti kirjoitti tähän tapaan (korjasin kirjoitusvirheet, koska silmiin sattuu jos niitä jää tekstiin): "Lievää täyttyneisyyttä takapolvien FP-nivelissä ja kaikissa jaloissa vuohisnivelissä. Otj säären ja juuri polven alapuolella lievä ihonalaisturvotus, polven alapuolella ja sääriluun puolivälissä sisäpinnalla pari pientä parantumassa olevaa ruhjetta. Jänteissä, hankositeessä ei paksuuntumista, lämpöä tai puristusarkuutta."
Siinähän oli enemmän vikaa kuin olin itse huomannutkaan! Eläinlääkäri epäili, että takapolvien ongelma saattaa olla syynä muullekin turvotukselle. Ehkäpä Ruusa on saanut jonkun iskun? Hmh. Epätodennäköisempää olisi, että se ei olisi saanut osumaa, ottaen huomioon että sen itsetuhoinen käytös laumassa ei ole viime aikoina ainakaan lieventynyt. Teini kaivaa edelleen verta nenästään.
No, sentään on vielä mahdollista, että jalkojen nesteily johtuu ihan vaan reipastahtisesta kasvusta. Sinänsä tilanne näyttää jalkojen osalta lupaavalta, että ortopedikään ei huomannut liikkeessä epäpuhtautta.
Jos nyt oikein yrittää positiivisesti ajatella niin ainakin Ruusa on edelleen hyvä harjoitusvarsa. Jos koulutus menee totaalisen mönkään niin ainakaan en pilaa mitään potentiaalista tulevaisuuden kisatykkiä.
P.S. Vaikka keuhkospesialisti piti Ruusan tulevaisuudennäkymiä melko vaatimattomina, hän kuitenkin myös totesi "you never know" ja "never say never" (mikä sivumennen sanoen on omakin mottoni). On vain annettava ponille mahdollisuus. Kukaties se vielä yllättää meidät kaikki. Jos joku sen tekee niin minun Ruusani. Sehän menee vaikka läpi harmaan kiven jos niin on sattunut päättämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti