Nyt on laatua! Eli Laatuponiraportti sunnuntailta

Blogin lukijat ovat varmaankin jo tottuneet siihen, että tapahtumaraportit ilmestyvät tänne aina vähän viipeellä, eikä tämänvuotinen Laatuponikilpailu ole poikkeus. Tämähän on suorastaan kelpoa, että hienoisesti alle kaksi viikkoa meni. Nyt kuitenkin tämä toinen osa!

Albertin osuushan jo tuli varsin kattavasti käsiteltyä, mutta en toki malttanut pysytellä poissa kuvioista myöskään sunnuntaina, jolloin areenalla nähtiin 4- ja 5-vuotiaita ratsain tai ajettuna.

Katsojahommassa kävi niin, etten viitsinyt varmistaa, alkoiko tapahtuma sunnuntaina samaan aikaan kuin lauantaina (ei alkanut) ja missasin siksi 4-vuotiaiden hyppelöt kokonaan. Joten sitä kilpailun osaa ei tämä raportti käsittele, mutta silminnäkijöiden mukaan meno ei siellä pahemmin poikennut loppupäivästä. Eikä ihme, sillä pitkälti samat ponit siellä esiintyivät kuin 4-vuotiaiden askellajikokeessakin. Vain pari poniyksilöä jäi kokonaan näkemättä.

Askellajiluokka on hiukan esteitä suositumpi: 4-vuotiaita oli askellajeissa 7 ja esteillä 5.

Askellajichampionit poseeraamassa.
En ottanut muita champion-poseerauksia, koska a) en ollut lauantaina tarpeeksi pitkään paikalla ja b) sunnuntaina enimmäkseen satoi c) ei ollut pakko. 

Kivaa oli kuten aina!  

Tänä vuonna ilahdutti erityisesti se, että mikään poni ei jäänyt mieleen huonosta käytöksestä. Luonnepuolta saattoi siis hyvinkin kuvailla laatu-sanalla. Toki siellä yksi esim. poistui kouluradalta omatoimisesti ja toinen oli aiheuttaa kolarin, kun esteverryttelyssä pysähtyi tulpaksi heti esteen ylitettyään. Mutta kuka näitä pikkukommelluksia nuorten kanssa laskee.

Wpb-ruuna Goldriver Rhytmic Reynold oli 4-vuotiaiden esteluokan voittaja ja askellajiluokan toinen, ratsastajana Aada Lätti.

WD-ruuna Goldriver Wild Sky, 4-vuotiaiden askellajiluokan neljäs ja esteluokan viides. Ratsastaja Eveliina Havinen.

SRP-ruuna TR Magic Velvet, 4-vuotiaiden askellajien kolmas ja esteiden toinen. Ratsastaja Liisa Sassi-Päkkilä. 

Laatua oli nähtävissä myös ponien valmistelu- ja esitysosastolla.

Kun ensimmäinen 4-vuotiaiden ponien askellajiverryttely alkoi, ponitädillä loksahti leuka. Neljästä ponista kolme (kuvat yllä) oli aivan älyttömän hienoja.

Kuka tahansa niistä olisi voinut voittaa enkä kyennyt sanomaan, mikä niistä oli suosikkini. Mutta eivätpä pystyneet tuomaritkaan niiden välille kovin suuria piste-eroja rakentamaan: kahdella oli askellajipistemääränä 8,267 ja yhdellä 8,200! 

Ratsuponi Minion Verde ja Anna Kärkkäinen. 

4-vuotiaissa suosikkini oli kyllä poni, jota kuolasin jo sen saapuessa rakennearvosteluun. Ja, vähemmän yllättävästi, se loisti myös askellajikokeessa. Ponin laadun lisäksi tähän vaikutti vahvasti se, että selässä istui Anna Kärkkäinen. Kyseinen poni olikin sekä 4-vuotiaiden voittaja että askellajichampion, ratsuponi Minion Verde.

Sekään ei muuten mitään kovin suurta kaulaa seuraaviin rykäissyt: askellajipisteet 8,400 ja yhteiskeskiarvo 8,342, kun kakkosella oli jälkimmäinen 8,226.

Mikä poni! Ja, kiintoisa yksityiskohta, askellajichampion oli toista vuotta putkeen voikko, mikä lisäilahduttaa värin ihailijaa.

WM-ruuna Southern Scallawag ja Krista Nieminen, esteillä 5-vuotiaiden voitto ja championaatti sekä askellajeissa ikäluokan kakkossija.

Esteistähän en niin paljon ymmärrä, mutta siellä ilahdutti suuresti welsh-voitto. Eikä ihan mikä vaan welsh, vaan pienin malli eli mountain-ruuna Southern Scallawag, jolla ratsasti Krista Nieminen.

Kuulostaako tutulta? Ehkä siksi, että viime vuonna askellajit voitti welsh mountain -ruuna, jolla ratsasti Krista Nieminen. 

Montakohan ponia Krista on luotsannut Laatuponi-championiksi tai vähintään luokkavoittoon? Äkkiä tulee mieleen ainakin kolme championaattia ja lisäksi ainakin jokunen luokkavoitto. Myös Anna Kärkkäisellä taitaa olla näitä aika monta.

4-vuotias shettisori Sammalisen Konstantin ja Raisa Takkinen.

Eipä muuten unohdeta ajoponeja. Siellä voittaja mielestäni erottui aivan ylivoimaisesti muista, ja kyllä sen pisteetkin olivat hienot: askellajeista 8,5, kokonaiskeskiarvo 8,488. Kyseessähän oli jalostusori Sammalisen Konstantin, joka liikkui todella hienosti ja tasapainoisesti.

Tässäkin voi kysyä, montakohan championaattia Sammalisen-poneille nimittäin on mennyt näissä karkeloissa. Aika monta!

5-vuotiaiden askellajiluokan voittaja, C-welsh-tamma Cloudberry Swarovski ja Henna Tammi.

Jälleen kerran onnistunut ponitapahtuma ja kisan nimen mukaisia poneja! Yhtään huonoa ponia ei siellä näkynyt ja tunnelma oli hyvä, kuten aina. Eikä voi mitenkään olla hehkuttamatta sitä, että Aulangolla homma aina toimii.

5-vuotias vuonohevostamma Karla Kaptain ja Katri Malin.

5-vuotias c-welsh-tamma Mogårdens Ruby ja Hanna-Leena Ohtonen.

4-vuotias shettis Muffin ja Emmi Manninen.

Tähän päivitykseen valkkasin kuvia voittajista ja loput vähän onnistumisen perusteella. Ensi vuonna taas uusi yritys!

Tämän vuoden kaikki tulokset löytyvät muuten täältä.

Aiemmat laatuponiraportit:
2018
2017
2016
2015

Vaikeuksien kautta osallistumaan - Kilttipoika Laatuponikisassa

Nyt se on virallista, Albert on KILTTI POIKA! 

Tämä jäi päällimmäisenä mieleen tämän vuoden Laatuponikilpailusta, jossa Albert viime lauantaina suoritti kisadebyyttinsä. Nuorena sitä joutuu poni alkamaan, mutta oppiipahan olemaan. Siis vieraissa paikoissa ja yleisön edessä.

Kun näin tämän kuvan kännykän ruudulla, ensireaktio oli, että mitä, noinko isoa se hyppäsi! Tuohan on ainakin päälle metrin. Mutta ehkä se on kuitenkin se tämänkokoisten 2-vuotiaiden maksimikorkeus eli 90 cm. Olin kovin ylpeä, että sain viimein tehtyä siistit letit, mutta näkyy siellä joku ylimääräinen tupsu korvien takana tököttävän kumminkin!

Olen nähnyt nuoria poneja riittävästi tiedostaakseni jo etukäteen, ettei Albert lukeudu ikäluokkansa tähtiin. Niinpä asetin tavoitteet realistiselle tasolle eli toiveissa oli parempi sijoitus kuin emälle 3-vuotiaana, ja huonompi olisikin jo ollut yhdenlainen saavutus itsessään. Ruusa oli tuolloin niin jumissa, ettei edes liikkunut puhtaasti - hylkäämisen sijaan tuomarit jättivät sen tuloslistan jumboksi.

Suurin tavoite kykyjenetsintätilaisuudelle oli kuitenkin se, että varsan esiintymistyyli antaisi kasvattaja-omistajalle aihetta ylpeyteen.

Kuvathan tässä päivityksessä ovat Mirella Ruotsalaisen (Hertjekker) käsialaa.

Albert löysäili jo harjoituksissa, joten en odottanut sen olevan tositoimissakaan mikään sähköjänis.

Puhdin puute äityi kuitenkin odotuksiakin pahemmaksi. Tästä ainakin osasyyllistä voi etsiä taas sieltä kuvastimen puolelta. Tein nimittäin klassisen mokan eli otin ponin autosta liian aikaisin. Energiaa hupeni kutsuhuutoihin ja yleiseen uuden ympäristön pällistelyyn. Tulevaisuudenlupaukseltamme alkoivat silmät lupsua jo vuoroa odotellessa. 

Itse suorituksessa Albertin jaloissa painoivatkin sitten aika raskaat unihiekkasäkit.

Alkuun varsa kyseli, että eikö esteiden välissä voisi kuitenkin mieluummin vaikka seisoskella. Kun vastaus oli, että mentävä on, poni loikkasi ihmettelemättä yli kaikesta mitä kujassa tuli vastaan, vaikkei ollut koskaan edes hypännyt niin isoa estettä kuin viimeisen kierroksen okseri.

Lopun askellajiesityksessä jouduimme tosin vetämään ja työntämään, että tuomareille tarjoutui mahdollisuus nähdä kaksitahtista liikehdintää. 

Jo pisteiden julkistuksen hetkellä saatoimme iloita tulostavoitteen täyttymisestä, sillä Albert päihitti ainakin kokoryhmässä edeltäneet kaksi ponia. Lopullisella tuloslistalla sankarimme oli sijalla 15/24 eli kutakuinkin puolivälissä. Ihan jees!

Näissä kykykatselmuksissahan lopullisiin pisteisiin vaikuttavat 2- ja 3-vuotiailla kolme eri osa-aluetta: estehyppelöt, askellajit sekä rakenne. Albertilla kaikkien keskiarvot olivat sellaisessa vähän päälle seiskassa.

Suullisissa arvioissa toistui sana 'voimaton'. Energiaa ja pontevuutta toivottiin lisää.  Omistajallehan tämä oli herätyssoitto, varsa tarvitsee lisää liikuntaa. Rakennearvostelussa hätkähdytti uusi vika, molempien etujalkojen suppuvarpaisuus, mistä välittömästi ahdistuin!

Kuten alussa ilakoin, Albertsin arvostelupapereissa ei nyt sentään ollut pelkkää alapeukkua. Yleisvaikutelma-kohdissa oli sellaisia sanoja kuin kiltti (x 2), yritteliäs ja tyylikäs. Kaksi ensimmäistä ovat adjektiiveja, joita nuoreen poniin olisikin hyvä liittyä. Jos luonne on kunnossa, melkein kaiken muun voi opettaa.

Tässä nyt yksi esimerkki siitä, miten mahdottomia poneista tulee, jos niitä opettaa ensisijaisesti naksuttelemalla. Olen nimittäin joskus kuullut, että naksutinkoulutus johtaa väistämättä ongelmiin. Niitä odotellessa voinen rauhassa vähän aikaa hehkuttaa virallisesti kilttiä varsaani.

Ostin tämän kuvan, koska siinä Albertin luonne jotenkin näkyy. Lempeä ja luottavainen katse. En sitten tiedä, mitä omistajan luonteesta voi tästä päätellä.

Laitan tekstin loppuun kaikki arvostelut.

Sitä ennen otsikon alkulauseeseen. Kyseessä ei ole mikään ns. klikkiotsikko vaan oli lähellä, ettei Albert jäänyt esittelemään potentiaaliaan ihan vain kotiporukoille.

Laatuponikisan aattoiltana nimittäin ilmeni, että hevosauton varauksessa oli käynyt väärinkäsitys. Toisin sanoen meillä ei ollutkaan kyytiä. Tässä kohtaa kello oli noin 20.

Albertilla oli asioita mielen päällä. Leukaketjun kieputin, ettei se hölskyisi urheillessa Albertia leukaan.

Meinasi muuten pieni epätoivo niellä ponitädin! Laatuponikilpailu kuitenkin on ollut tavoitteena jo ennen kuin Albertia on edes saatu alulle, joten en aikonut luovuttaa ilman taistelua.

Alkoi vimmattu puhelinralli, jonka osallistujalistoille saatiin myös tapahtumaan apukäsiksi ilmoittautunut Maria. Hänen ilmiömäisten paikallisten verkostojensa ansiostahan alun perin löytyi  myös se nyt toisaalle vuokrattu hevosautokin.

Puolitoista tuntia siinä meni, mutta lopulta Maria ravisti jälleen ässän hihastaan. Hän muisti äkkiä, että hänen ratsastuksenohjaaja-kouluratsastajanaapurillaanhan on hevosauto ja C-kortti. Kävi tuuri: naapurilla oli omat kisat vasta sunnuntaina ja häntä jopa ihan kiinnosti lähteä katsomaan nuorten ponien karkeloita 12,5 tunnin varoitusajalla. Reissu oli pelastettu!

Yöunet tosin jäivät aika lyhyiksi, koska olin iltavuorossa, jota jouduin vielä pidentämään kyytijärjestelyjen vietyä työnantajan aikaa. Seuraavana aamuna olin tallilla kasilta, että ehdin huuhtaista pahimmat köhnät poninpalleron hipiästä ja sykertää sen tukan. Aamun raikkaassa 9 asteen lämpötilassa en ruvennut syväpyykkäämään, kun lämmintä sisätilaa ei ole. Onneksi Albert ei palele helposti ja onneksi kisa käytiin maneesivalaistuksessa!

Autosekoilun ansiosta meitä Albertin ihmisavustajia matkasi Aulangolle peräti kolme aikuista ja yksi teini.

Lisäksi vielä jälleen härskisti hyväksikäytin blogikontakteja eli nakitin hommaan myös Anu ja Vihru -blogista tutun Anun, joka asuu huudeilla. Omia avustajia oli siis matkassa varsin ruhtinaallisesti, mikä Albertin ponnettomuuden ilmettyä osoittautuikin tarpeelliseksi. Suurkiitos kaikille!

Albertin seuramiehenä matkassa oli taas setäponi, mistä puolestaan suurkiitos sen omistajalle. Setäponi on Ruusaa parempi roolimalli. Albert oli kuitenkin jo viime reissulla emän kanssa oppinut, että autossa pitää vähän kuopia ja kolistella. Kuten joskus aiemminkin on tullut kirottua, pirullisen nopea mallioppija tämä Albert. Ei se nyt mitenkään possu ollut, mutta toivon että ottaa enemmän mallia setäponista.

Ja sitten ne lupaamani arvostelut.

IRTOHYPYTYS

Hyppytekniikka: Ponnistus saisi olla napakampi. Jalkatekniikka hyvä, selän ja takaosan käyttö voimatonta. 7,5
Kapasiteetti: Kohtalainen. Voisi olla varovaisempi ja energisempi. 7,2
Yleisvaikutelma: Kiltti, yritteliäs, mutta vielä voimaton. 7,2
Keskiarvo 7,35

ASKELLAJIT

Käynti: Puhdas, tahdikas, matkaavoittava, melko irtonainen. 7,9
Ravi: Puhdas, saisi liikkua irtonaisemmin läpi rungon, lavat rennommin mukaan. 6,8
Laukka: Puhdas kolmitahtinen, pystyy pidentämään, vielä voimaton ja vaatii lisää työntövoimaa. 7,0
Yleisvaikutelma: Suorittaa tehtävät, saisi liikkua energisemmin eteen. 7,2
Keskiarvo: 7,233

RAKENNE 

Tyyppi: Ryhdikäs, hyvin kehittynyt, hyvä ratsuponityyppi. 8
Pää ja kaula: Ilmeikäs pää, taipumusta alakaulaan. Alhaalta liittyvä kaula. 7,5
Ylälinja: Lihaksikas, melko sopusuhtainen. 8
Etuosa: Pitkä pysty lapa, hyvä säkä ja syvyys, vielä kaita runko. 8
Takaosa: Lihaksikas, hyvin kulmautunut takaosa. 8,5
Etujalat ja liikkeiden säännöllisyys: Riittävä luusto, mej suppuvarpainen, erittäin ahdas. 6,5
Takajalat ja liikkeiden säännöllisyys: Riittävä luusto, melko suorat liikkeet. 7
Yleisvaikutelma: Hyvinkehittynyt, tyylikäs ja kiltti nuori ratsuponi. 7,5


P.S. Jos kaipaat vikkelämpää uutisointia blogin päätähtien käänteistä, kannattaa mennä Instagramiin. Siellä Albertin laatuponituloskin on ollut luettavissa suhteellisen tuoreeltaan.

Miksi satulaan ei pidä nousta jalustimesta, miten ehkäistä hammasongelmia ja muuta Horse Fairin antia

Liput tapahtumaan saatu blogin kautta Horse Fairilta / Messukeskukselta

Zippe-knabstrup ja Tarja Ikävalko esiintyivät messuilla paljon.

Viime vuonna minulle jäi Horse Fairista vähän sellainen olo, että se ei oikein tiennyt, onko tarkoitettu hevosummikoille vai hevosharrastajille. En silloin löytänyt ohjelmasta paljonkaan syväharrastajaa kiinnostavaa aineistoa. 

Ilokseni tilanne oli tänä vuonna parantunut! Ohjelma oli täynnä kiinnostavia luentoja ja ohjelmanumeroita. Se kyllä harmitti, että minua kaikkein eniten kiinnostava ohjelma (erityisesti Jaakko Granströmin luento kengityksen merkityksestä hevosen terveydelle, myös olisi kiinnostanut mm. heinäanalyysiluento ja valjakkoajon open clinic) oli pukattu perjantaille. Silloin en päässyt paikalle, koska ponien elättämiseksi on pakko olla kokopäivätyössä.

Parannusehdotus ensi vuodelle: ei ainutkertaista ohjelmaa arkipäiville, jotta työssäkäyvälläkin olisi mahdollisuus ne kokea.

Loppujen lopuksi missasin myös suurimman osan muiden päivien ohjelmasta, koska en lauantaina jaksanut lähteä paikalle ja sunnuntainakin päädyin paikalle vasta kello 13.30. Mutta onneksi menin, koska hyödyllisiä opinmurusia sain lyhyelläkin vierailulla. Päivän teemoiksi muodostuivat satulat ja hampaat, ja kirjoitan molemmista oman väliotsikkonsa alle.

Vielä toinen Zippe.

Älä nouse satulaan jalustimesta, perustelut tässä

Koko messujen ajan satulaseppien osastolla oli satuloiden kauhugalleria. Eli esillä oli kaikenlaisia ongelmia, joita satuloiden sisältä oli avauksessa paljastunut. Kuten moni tietää, satulan rikkinäisyyden toteaminen voi olla mahdotonta ilman avausta, mutta joitakin vinkkejä tuli kuitenkin. Listaan ne tämän osion lopussa.

Siellä oli myös pari satulaa, jotkä nähtyään toivottavasti kukaan ei enää nouse satulaan jalustimen varassa vaan käyttää jatkossa koroketta!

Satulan vinous näkyy tässä kuvassa siitä, miten paneelit kaartuvat. Kyse ei kuitenkaan ole pelkistä paneeleista, vaan koko runko on vääntynyt.

Esimerkiksi yllä olevassa kuvassa näkyvä satula oli aivan silmiinpistävän vino koko rungostaan. Se oli ollut ratsastuskouluhevosella, joten jalustimesta on roikuttu jokusen kerran ja melko vaihtelevilla painoilla sekä tyyleillä. Yhtä kaikki siinä on muuten hyvä satula mennyt vaihtoon, koska tällaista ei enää pysty korjaamaan. Eikä vinolla satulalla tietysti sovi myöskään enää ratsastaa.

Toisessa satulassa, josta en nyt ottanut kuvaa, olivat paneelit jalustimesta roikkumisen seurauksena siirtyneet niin, että selkärangantila oli kaventunut pariin senttiin. Sekin penkki oli todettu korjauskelvottomaksi.

Aika monessa satulassa ongelmana oli halkeama rungossa ja/tai erinäisten ruuvien puuttuminen. Kuulemma on tyypillistä, että ensimmäisenä katkeaa etukaari. Sen jälkeen satula alkaakin painaa hevosta.

Tässä vielä satulasepiltä saamani vinkit käytetyn satulan ostoon:

• Huomattavan halvalla kaupiteltava satula kannattaa unohtaa. Laadukkaita ja hyväkuntoisia satuloita harvemmin myydään pilkkahintaan. Runkovikaista satulaa ei kannata ostaa edes satasella, koska siitä tulee korjatessa äkkiä erittäin kallis satula. Rungon vaihtamisessa pelkkä satulasepän työ maksaa useita satasia, siihen sitten vielä päälle itse rungon hinta. Harvemmin kannattaa.
• Ainoa natina, josta ei tarvitse olla huolissaan, on ratsastussaappaiden ääni satulaa vasten. Jos satula pitää ääntä, siinä on todennäköisesti jotain vikana. Ei aina, mutta riittävän usein kuitenkin. Yksi satulasepistä kertoi hänelle tulleen kerran kallis satula, joka kilisi. Seppä avasi satulan ja kiristi ruuveja. Kun tämä oli tehty, alkoi kuulua toinen ääni. Satula lähetettiin valmistajalle, joka vaihtoi rungon.
• Se, että satulan runko joustaa, ei tarkoita automaattisesti rikkinäisyyttä. Mutta jos satula joustaa eri tavalla eri puolilta taivuttaessa, hälytyskellojen pitäisi kilkattaa. Rungon joustoahan voi testata niin, että laittaa etukaaren omaa vatsaa vasten ja vetää sitä takakaaresta kohti etukaarta. Eri puolten erot saa selville, kun vetää takakaaresta vuorotellen vasemman ja oikean paneelin kohdalta. (Nyt ymmärrän, että olisi pitänyt ottaa kuva tai video.)
• Jos satulalla päätyy ratsastamaan, kannattaa kuunnella hevosen fiiliksiä. Jos vikaa on, hevonen kyllä kertoo. Yhden kauhugalleriassa olevan satulan hevoskäyttäjä kuulemma oli reagoinut satulaan kieltäytymällä espanjalaisesta käynnistä. Satulassa oli runko poikki. Kannattaa siis kuunnella pienintäkin merkkiä epämukavuudesta!   

Kuva ei tietääkseni liity satulaongelmiin, vaan on tapahtumassa nähdystä esteluokasta. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että hevoselle on löytynyt satula, mikä on enemmän kuin voin sanoa omasta ponistani.

Kauhugalleriasta jatkoin vielä satula-asioita Satula.comin pisteellä, jolla haastoin satulansovittajat keksimään sekä minulle että Ruusalle sopivan penkin. Kaksi ensimmäistä henkilöä pyörittelivät vain päätään, mutta kolmas pyysi nähdä valokuvan ja sanoi, että ehkä Amerigolla saattaisi olla sopiva.

Toisin sanoen jos haluan satulan, pitää kaivaa kuvetta ihan urakalla. En ole varma, olenko valmis ostamaan kevyen käytön ponille monen tonnin satulaa, etenkin kun tällä hetkellä en pysty itse istumaan satulassa. Joka tapauksessa satulansovittaja oli sitä mieltä, että on parempi löytää vaikka vähän pitkä satula sellaisella istuimella, jossa ratsastajan painopiste tulee oikeaan paikkaan, kuin yrittää ahtaa hujoppia liian pieneen penkkiin, joka työntää painopisteen takakaarelle.

Hän lupasi pohtia Ruusaa ja ottaa yhteyttä, jos keksii jotain. Miten tuntuu, että sitä odotellessa ei kannata välttämättä pidätellä hengitystä?

Tälläkin on satula.

Hampaaton Paavo ja kuinka ehkäistä hammasongelmia

Hammasongelmat, nuo nykyajan vitsaus! Ei vaan, oikeasti hammasongelmien lisääntymisessä taitaa olla kyse samasta kuin siitä, että ennen tähystyslaitteiden yleistymistä harvalla hevosella oli mahahaavadiagnoosi.

Koska Albertilla todettiin syksyllä kariesta, hammasluento kiinnosti. Sen piti eläinlääkäri Elina Koskenranta Hyvinkään hevosklinikalta.  

Kuvan hevonen ei tietääkseni liity hammasongelmiin, vaan tinkereiden esitykseen. 

Luennolla kuulin ehkä ensimmäistä kertaa vakavasta hammassairaudesta nimeltä Equine Odontoclastic Tooth Resorption and Hypercementosis, tuttavallisemmin EORTH (kuvia löytyy esimerkiksi tästä linkistä). Se on vanhojen hevosten sairaus, jossa ikenet vetäytyvät, niihin tulee kipeitä haavaumia, juuret saattavat murtua jne. Sanomattakin lienee selvää, että sairaus on erittäin kivulias. Hoitovaihtoehdot ovat sairastuneiden hampaiden poisto tai eutanasia. 

Elina Koskenrannalla sattui olemaan esimerkkipotilas, 21-vuotias Paavo-poni (meniköhän nimi oikein?). Paavolta oli todellakin poistettu kaikki etuhampaat niin ylhäältä kuin alhaaltakin. Kuulostaa erittäin rajulta, mutta kuulemma Paavo pärjäilee etuhampaattomana aivan mainiosti. Heti operaatiosta herättyään se oli ryhtynyt syömään heinää. Ainoa haitta on kuulemma ollut esteettinen: kun etuhampaat eivät ole seinänä, Paavon kieli tunkee huulten välistä esiin. 

Koskenrannan kollegoilleen tekemän soittokierroksen mukaan Suomessa alkaa olla paavoja jo kymmeniä. 

Tämäkin on tupsujalkojen esityksestä.

Paavon oireet olivat olleet selkeät, päähän ei olisi oikein saanut koskea. Koskenrannan mukaan kannattaa olettaa, että muutkin hammasongelmat ovat kivuliaita. Tämän voi päätellä niin niistä kärsivien hevosten käytöksestä kuin siitä, millaista kipua vastaavista ongelmista kärsivät ihmiset raportoivat.

Mutta mitä voin omistajana tehdä? Tässäpä lista. 

• Säännölliset tarkastukset asiansa osaavalla eläinlääkärillä, tavallisesti 6 kk - 12 kk välein - sopiva väli löytyy vain kokeilemalla. Tarkastus-sana on kursivoitu, koska joka kerralla ei välttämättä raspata. 
• Suun huuhtelu päivittäin tai ainakin tiheästi. Tätä harjoittelemme parhaillaan Albertin kanssa. 
• Ruokavalio ja ruokailutavat kuntoon! 
  Namipaloista pitäisi välttää kuivaa leipää ja teollisia heppanameja, jotka liimautuvat hampaan pintaan kuin liisteri. Hammasystävällisin nami on porkkana, joka lähtee hampaista ensimmäisellä juomakerralla. 
  Heinää kannattaisi antaa aina väkirehujen syöttämisen kanssa yhtä aikaa. Kuten hyvin tiedämme, pureskellessaan hevonen erittää sylkeä. Sylki suojaa hampaita happohyökkäykseltä, jonka niiden kanssa kosketuksiin päätyvä rehu väistämättä aiheuttaa. Sylkeä erittyy parhaiten, kun hevonen syö karkearehua. Sen sijaan sitä erittyy heikommin, jos hevonen syö pellettimuotoista rehua, ja jos hevonen syö puuroa, sylkeä ei erity lainkaan. Koska omat ponini syövät väkirehunsa puuro-/keittomuodossa, ilahduin, ettei Koskenranta kieltänyt antamasta sellaista. Sen sijaan hän kehotti tosiaan antamaan puuron heinän ohella. Itsehän olen mahaterveyden edistämiseksi jo tähänkin asti yleensä antanut ensin heinää ja sitten vasta puurot, ja nyt aion tehdä niin sata prosenttia ruokintakerroista.
  Vähäsokeriset rehut. (Tämä kohta jäi alun perin laittamatta, mutta lisään sen näin jälkikäteen.) Sokeri syö hampaita, joten rehujen (myös sen heinän) pitäisi olla mahdollisimman vähäsokerisia. 

Hirveän monesta esityksestä ei tullut kuvia, koska missasin suurimman osan. Mutta tinkerit olivat taas saaneet kokoon ihan oikean esityksen!

Tämmöistä jäi messuilta mieleen. Seurasin hieman myös estehyppelöitä ja vielä viimeisenä olleen tinkereiden näytöksen. Valjakkoajo jäi harmikseni tänä vuonna näkemättä, koska tarvitsin pitkät yöuneni.

Olin aika ylpeä itsestäni, että en ostanut yhtään mitään muuta kuin kaksi metrilakua. Kun on omistanut poneja melkein vuosikymmenen, varusteita alkaa oikeasti olla jo enemmän kuin tarpeeksi. 

Oikeastaan on siunaus, että en omista tällä hetkellä satulaa. Shoppailusta pidättäytyminen on nimittäin minulle muuten helppoa, mutta tälläkin supervoimalla on oma kryptoniitti. Ja sitä ovat satulahuovat. Ties kuinka paljon olisin nytkin köyhtynyt, jos omistaisin satulan, johon niitä ostaa.

Tänä vuonna tosiaan jäi välistä Blogiexpon palkintojenjako! Oli kuitenkin hieno jälkikäteen havaita, että sijoitukseni ei ollut viimeinen. 

Pinnalla-kategoriassa oli kaksi niin tasavahvaa kärkiehdokasta, että niillä oli aika tukeva kaula meihin kahteen muuhun. Voittaja, Kootussa ravissa, keräsi 941 ääntä, kakkoseksi tullut Playsson.net 807. Takaisin lähtöruutuun -nimisen blogin äänimäärä oli 268. Aika hienosti sekin, lämmin kiitos kaikille äänestäjille! Koko tulokset täällä.

Lisää kryptoniittia.

P.S. Koska aina voi vielä parantaa, lopuksi vielä kehitysehdotuksia messuille: valaistus ja taustat. Ne ovat toivottoman ankeat! Kelmeän kellertävän valon värjäämää valkoista seinää vasten joutuu yleisö esityksiä ihailemaan. Taustalla on myös sähkökaappia, kaapeleita, mainoksia, avointa ovea, traileria, traktoria ynnä muuta. Esimerkiksi Tampereen hevosmessuilla suuren tapahtuman tunnelmaa luo se, että katsomo on areenan molemmin puolin. En tiedä, onko tällainen mitenkään Messukeskuksessa mahdollista, mutta olisikohan jotain mahdollista tehdä?

Tässä vielä havainnollistava esimerkki siitä, miten tausta vaikuttaa tunnelmaan (enkä nyt tarkoita pelkästään valokuvausta, vaan myös yleistä messutunnelmaa):

Kuva Tampereen hevosmessujen vastaavasta estehyppelöstä kuin ylempänä oleva HHF-kuva. Onko vähän eri fiilis?

Arvonta suoritettu!

Ehdin suorittaa HHF-lippujen arvonnan ennen töiden alkua, mutta en ehtinyt tehdä asialle heti mitään.

Osallistuja tuli näinkin lyhyessä ajassa mukavat yhdeksän, joista noin puolet sähköpostitse ja puolet blogikommentteina. Kiitos kaikille osallistujille, kiva kun olitte mukana! Ja kiitos kivoista kommenteista edelliseen tekstiin. 

Kuvamuisto viime vuoden messuilta

Arvonnan suoritin perinteisesti kirjoittamalla nimet paperille, sekoittamalla ne kulhossa ja poimimalla sokkona yhden. Poimimassani lipussa luki Riikka. Onnea voittajalle! Koska Riikka oli lähestynyt sähköpostitse, sainkin jo lähetettyä liput hänelle. 

Eli Riikka, tsekkaahan sähköpostisi ja hauskoja messuja!

Haluatko Horse Fairiin? Voita liput viime hetken arvonnassa

Liput messuille on saatu bloggaaja-akkreditoitumisen kautta Helsinki Horse Fairilta.

Seuraa historiallinen hetki tässä blogissa: ensimmäinen arvonta. Tyyliini sopivasti arvonta tapahtuu viime tingassa, mutta kyllähän vanha sanontakin tietää, että parempi myöhään jne.

Viime vuoden messutunnelmia.

Jaossa on siis kaksi lippua Helsinki Horse Fairiin nyt tulevana viikonloppuna. Niillä pääsee toki myös muihin Go Expon osasiin. 

Lähetän liput pakettina eli vain yksi voi voittaa. Sisään pääsee siis kerran per lippu eli mahdollisuus on joko ottaa mukaan yksi kappale kamuja tai käydä itse kahdesti. Liput ovat sähköpostin liitteenä kulkevassa muodossa, joten niiden toimittaminen tällä aikataululla ei ole ongelma. 

Jos siis koet tarvetta päästä messutunnelmiin Helsingissä, laita nimesi tai nimimerkkisi joko kommenttikenttään tai lähetä sähköpostilla osoitteeseen lahtoruutuun@gmail.com perjantaihin kello 12 mennessä, niin olet mukana!  Yritän arpoa liput ennen kuin työvuoroni alkaa kello 13.30.

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan: Laatuponiraportti

Taas on Laatuponikilpailu kisailtu ja uudet voittajat valittu! Tämähän nyt tapahtui jo jokunen viikko sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Tällä kertaahan kävi niin, että jokainen championaatti meni eri ponille. Virkistävää! Ja mikä hienointa, askellajimestaruus meni pikkuwelshille eli ex-oriille nimeltä Backwoods Tawny, ratsastajanaan Krista Nieminen. Ansaittu voitto oli se. Tämä poni on yksi niistä mounteista, joiden takia kärsin vakavasta kokokateudesta. Ollapa pienempi, että saisi ratsastaa tuollaisilla poneilla!

Kun Tarmo-ponista otettiin voittokuvia, harmittelin ensin, että piti ottaa niin räikeästi vastavaloon. Sitten muistin, että minähän rakastan vastavalokuvia, eikä harmittanut enää yhtään. 

Backwoods Tawny ja Krista Nieminen.

Viime vuoden tupla-champion Melvin As vei tälläkin kertaa voiton esteillä. Askellajikokeessa se se ei kuitenkaan ollut oikein terässä, vaan kärsi aluksi tahtirikoista, oli siis hetkittäin jopa epäpuhtaan oloinen. Muuten se kyllä suoritti tasaisen kauniisti. Ratsastajana, ja ymmärtääkseni myös ratsuttajana, oli jälleen omistaja Kiia Lindgren.

Melvin As ja Kiia Lindgren.

Junior championin titteli meni vuoden tauon jälkeen taas shettikselle, tällä kertaa tammalle nimeltä Everlasting Clarity. Se olikin hyvin valmisteltu ja suoritti tehtävät napakasti. 

Everlasting Clarityn omistaja ymmärsi tuulettaa asianmukaisesti.

Ajochampionaatin voitti hieno shettis nimeltä Rambling Penny Black, ajurinaan Tea Keskitalo. Valjakko erottui edukseen, vaikka oli siellä pari muutakin varsin pätevää suoritusta.

Rambling Penny Black ja Tea Keskitalo.

Tasoerot olivat melko selkeät. Junnuponeissa oli niitä, jotka leiskauttelivat esteiden yli vaivatta ja itsevarmoina ja oli niitä, jotka käyttäytyivät kuin eivät juuri olisi ennen puomeja nähneetkään.

Lauantain parhaat estepisteet saanut B-welsh-ori Larkhill's Monarch.

Lauantain parhaat askellajipisteet saanut B-welsh-tamma Bestowal Cascada.

Oli ratsastettuja poneja, jotka liikkuivat kouluradalla suorina tasaisessa peräänannossa, lisäsivät ja taipuivat. Oli poneja, jotka eivät liikkuneet peräänannossa askeltakaan.

Yhtä sekalainen seurakunta oli ajopuolellakin.

Mutta kiva, että osallistutaan! Ei näitä kekkereitä pidä ottaa kovin vakavasti. Nuorten kanssa on muutenkin sellaista, että yhtenä päivänä kulkee ja toisena päivänä sitten taas ei. Pääasia, että poni saa vähän kokemusta, toivottavasti myönteistä sellaista.

Oli vuonohevosiakin peräti kaksin kappalein. Tässä 4-vuotias tamma Karla Kaptain, ja Maija Pajula.

Tänä vuonnahan kisassa oli muutama uudistus. Ensinnäkin rakennearvostelu oli muun suorituksen yhteydessä tai jälkeen. Järjestelystä ei tainnut olla kenelläkään pahaa sanottavaa. Ehkä vähiten tuomareilla, jotka pääsivät nyt kollegoidensa tapaan maneesin katon alle.

Kehitys kehittyy!

Backwoods Tawny.

Askellajikoekin oli uudenlainen, parina ratsastettu rata. Parihomma toimi, mutta se ohjelma. Se oli pitkä. Erittäin pitkä. Ja jatkui pitkään. 

Jopa Tarmo-ponilta meinasi tarmo loppua kesken lukuisien ympyröiden, laukkalisäysten ynnä muiden, vaikka pikkuponit saivat esiintyä lyhennetyllä radalla. Eräs kahden kokeen suorittaja oli askellajikokeen lopussa niin poikki, että sillä eivät pysyneet enää silmätkään kunnolla auki. Katsomoon asti näkyi, että ponin jalat liikkuivat lähinnä ratsastajan tahdonvoiman varassa. (En laittanut siitä nyt kuvaa.)

Tästä ei kuitenkaan kannata tulevaa kisaamista miettivien säikähtää, sillä kuulin käytäväkeskustelussa, että ohjelmaa pyritään ensi syksyksi muuttamaan.

Laitetaan nyt se toinenkin vuonohevonen, 4-vuotias ruuna Starhill Amadeus ja Johanna Valmunen.

Tänä vuonna oli myös uudet koulutuomarit. Mielestäni linja oli pääosin hyvä. Tuomarit huomauttivat esimerkiksi sellaisista asioista kuin ponin jännittymisestä tai liian lyhyestä muodosta.

Ilahduttavaa kyllä, kovin monta ponia ei nyt esitettykään kovin ahtaassa nyökyssä. Joinakin vuosina on ollut niin tiukasti edestä niputettuja nuoria, että on maneesin penkillä asti ahdistanut.

Se kyllä hiukan nostatti katsomoraatimme kulmakarvoja, että aika monen ponin askellajiarvostelussa oli maininta "ei ikäistensä koulutustasolla". Osasta olimme samaa mieltä, mutta onko se nyt sitten kovin vakavaa, jos nelivuotias poni ei ihan vielä jaksa kantaa itseään koko ajan oikeinpäin? Minusta ei.

Ihana Leafhills Aiden ja Eerika Mäki-Paavola. 

Minusta asenne ratkaisee. Tässä yhteydessä on pakko mainita ihan nimeltä yllä olevassa kuvassa hyppäävä poni, nimittäin viisivuotias new forest -ruuna Leafhills Aiden. Vaikka se ei kulkenut varsinaisesti peräänannossa, ratsukon menoa oli mukava katsella niin esteillä kuin kouluradallakin. Ihan kuin poni olisi hymyillyt koko ajan, kun se toteutti ratsastajansa ohjeita kyseenalaistamatta niistä yhtäkään.

Koulutustasoa voi nostaa myöhemmin, mutta asennetta on vaikeampi muuttaa. 

Mietin pitkään, voiko tämän sanoa, mutta sanonpa kuitenkin. Nimittäin kaikkien forestien asenteesta ei valitettavasti voinut sanoa samaa kuin edellämainitusta. Siellä oli myös pari keskisormi pystyssä kulkevaa rodun edustajaa, yksi junnupuolella ja yksi ratsastettuna.

Kun tsekkailin ponien sukutauluja, huomasin yhdistävän tekijän: sama ori toisella isänä ja toisella emänisänä. Heti tulee mieleen toinenkin saman isän jälkeläinen, joka sivusta seuratun perusteella ei ole ihan helppo. Sattumaako?

Nelivuotiaiden askellajikisan voittaja, wpb-ori Fountainland's Frosty Joker ja kasvattaja-omistaja-ratsastaja Hanna-Leena Ohtonen.

No, takaisin askellajikokeeseen. Keskityn siihen, koska siitä kuvittelen jotain ymmärtäväni, toisin kuin esteistä tai ajamisesta.

Askellajeissa oli nelivuotiaiden luokan loppupäällä vähän huono tuuri, koskapa osallistujia oli pariton lukema. Kahden sijaan radalla nähtiin yhtä aikaa kolme ratsukkoa. Pitkälläkin radalla kolme oli vähän liikaa. 

Olin hyvin vaikuttunut, että luokan voittajahevonen pysyi omistajallaan hanskassa ja vielä enimmäkseen peräänannossakin, vaikka kaikki ratsukot olivat koko ajan toistensa tiellä. Ei ollut nelivuotiaalle oripojalle mikään helppo paikka se - jos nyt kellekään olisi. Olen ennenkin kiinnittänyt huomiota, että kyseisellä kasvattaja-omistaja-ratsastajalla on hyvä tatsi nuoriinsa (kuva yllä).

2-vuotias komistus, welsh cob Goldriver Guardian.

Semmoiset Laatuponikisat tällä kertaa. Hauskaa oli. Toisaalta enpä muista yhtään Laatuponikisaa, jossa ei olisi ollut. Ainakaan sen jälkeen kun kisat siirtyivät Aulangolle.

En tiedä, mitä siellä Aulangolla syötetään ponitytöille, mutta aivan mielettömiä työmuurahaisia siellä näyttää kasvavan! Ja kun eivät ole kantamassa puomeja tai muuta tärkeää, kököttävät katsomossa seuraamassa kisoja. Hatunnosto talkoolaisille, ihan jokaiselle.

3-vuotias welsh C -tamma Cloudberry Tiara.

Laatuponikisassa on jotenkin niin mukava tunnelma, että moni ottaa viikonlopun ihan loman kannalta, oli sitten matkassa ponien kanssa tai turistina. Samoja naamoja näkee katsomossa yleensä molempina päivinä. Siellä tönötetään vaikka olisi flunssa sattunut iskemään (itse olin onneksi terveen kirjoissa). Kun on vaan niin kivaa!

Toivottavasti pääsisin ensi vuonna osallistumaan ihan ponin kera.

2-vuotias welsh cob -ori Meldon Dewr Macsen.

Ainoa asia, joka viikonlopun aikana jurppi, oli kuvien onnistumisprosentti. Se nimittäin laskee koko ajan, vaikka käytin koko kamerakalustoni kesällä huollossakin.

Ilmeisesti teleputki alkaa tulla tiensä päähän, se ei vaan enää ota teräviä kuvia kuin satunnaisesti. Sellaista investointivaraa ei budjetissa kuitenkaan ole, että voisin ostaa uuden. Joten ei auta kuin tyytyä laskevaan trendiin.

Nyt sentään vielä jokunen kuva oli teräväkin, valitsin enimmäkseen niitä tähän kuvitukseksi. Jostain mielestäni melko epäloogisesta syystä objektiivi tykkäsi tarkentaa etupäässä mustiin poneihin.

5-vuotias wpb-ruuna Viljam ja Elina Rouhiainen.

Menovinkki viikonlopulle: taas laatuponeillaan!

Kaipaatko jotain tekemistä viikonloppuusi, muttet ole varma, mitä? Älä mieti enää, vaan lähde Hämeenlinnan Aulangolle. Siellä nähdään taas tänä viikonloppuna laatuponeja tositoimissa! 

Viime vuoden Junior Champion, welsh B Vliedberg Farley.

Tiedostan toistavani itseäni, mutta Laatuponikilpailu vaan on ihan paras ponitapahtuma. Näkee hienoja nuoria poneja monipuolisissa hommissa ja voi samalla nauttia rennosta tunnelmasta. Ja Aulangon ratsastuskoululla homma toimii. 

Lauantaina geimit alkavat kello 10.30 ja jatkunevat jonnekin 18.30 saakka. Estradilla on ennakkotietojen mukaan 34 ponia. Lauantaina siis 2 - 3-vuotiaat esittelevät tuomaristolle hyppytaitojaan irtohypytyskujassa ja liikkeitään siinä ohessa.

Sunnuntaina ensimmäinen esteratsastuskoe starttaa jo kello 9 ja viimeinen askellajitesti päättynee vasta kymmenisen tuntia myöhemmin. Sunnuntainakin kisailee sellaiset 30 ponia. Nämä 4 - 5-vuotiaat esiintyvät siis kaikki ratsain ja ne voivat suorittaa joko koulu- tai estekokeen, tai sitten molemmat. Edit. Kuten Raipe asianmukaisesti kommenttikentässä huomauttaa, osa poneista esiintyy ajaen.

Näkemistä ja jännitettävää siis riittää. Ponilistat on jo julkaistu tapahtuman Facebook-sivuilla.

Viime vuoden este- ja kouluvoittaja, ratsuponi Melvin As.

Jos blogin aiemmat Laatuponikisaraportit kiinnostavat, niin tässä linkit:

2017

2016

2015

Ihanat oriit maneesissa eli (viimein) ponioripäivät

Nyt viimein se postaus, jota kaikki ovat odottaneet. Tai ainakin joku on saattanut ohimennen ajatella, että eikö se ollut ponioripäivillä ollenkaan. No olin! En vaan ole ehtinyt aiheen pariin. Toivottavasti joku on vielä edes vähän kiinnostunut uusista ja vanhoista jalostusoreista.

Alla kuvaterkut kaikista osallistuneista, siis shettistä isommista. Otsikko vastaa sisältöä sikäli tarkasti, että kuvasin etupäässä maneesissa. Syy ulkokuvien vähäiseen määrään on perinteinen eli en jaksanut herätä niin aikaisin, että olisin ehtinyt muiden kuvaajien peesiin aamun eläinlääkärintarkastuksien aikaan.

HUOM! Obsidian Elfin kuvan alle oli aiemmin eksynyt lausunto ihan jostain muualta kuin viime oripäiviltä. Nyt korjattu. 

Ensimmäisen kuvan pitää tietysti olla welshistä. Kuvassa B-welsh-ori Ysselvliedts Georgetown, joka on jo aiemmin astunut lisenssillä, mutta oli nyt ensimmäistä kertaa oripäivillä.

Aloitamme welsheillä, koska täytyyhän sitä joku roti pitää. Niistä avauskuvassa näkyy maneesilaukkamahdollisuudesta villiintynyt B-sektion jalostusori Ysselvliedts Georgetown (s. 2011), joka on jo aiemmin astunut lisenssillä. Se oli aika selvä tapaus, ykkösruusuketta suitsiin ja hommat jatkukoon.

Ysselvliedts Georgetown oli pikkuisen haastava kuvattava. Orilautakunnan arvio: "Ryhdikäs, suurilinjainen ori, jolla on hyvä rotuleima. Sillä on erittäin ilmeikäs pää ja pitkä, alakaulainen kaula. Säkä on hyvä. Lanne on pitkä. Rungossa on hyvä syvyys. Takaosa on lihaksikas, lautanen suora. Jaloissa on hyvä luusto, jalat ovat selväpiirteiset. Vasen etujalka on hieman hajavarpainen. Liikkeet ovat suorat. Käynti on tarmokasta, saisi olla irtonaisempaa. Ravi on tahdikasta, saisi olla irtonaisempaa. Laukka on aktiivista ja siinä on hyvä tasapaino. Rakennepisteiden keskiarvo 7,9."

Toinen welsh-ori ei ulkopuolisin silmin katsottuna oikein täyttänyt jalostusoriille asetettuja odotuksia. Paitsi terveytensä osalta, sillä myös 3-vuotias cob-ori Ågårdens Sea Of Joy sai lisenssin. Hippos jätti sen palkinnotta.

Ågårdens Sea Of Joy, orilautakunnan arvio: "Ryhdikäs ori, jonka rotu- ja orileima saisivat olla selvemmät. Sillä on hyvä ilme. Pää on arkinen ja kaula on lyhyt. Säkä on hyvä. Lanne on pitkä ja suora. Lapa on lyhyt ja rungossa on puutteellinen syvyys. Lautanen on lyhyt ja suora. Vasen etujalka on voimakkaasti hajavarpainen. Liikkeet ovat edestä erittäin ahtaat. Takasääret ovat supistuneet ja kinner on kiverä. Käynti on jännittynyttä ja lyhyttä. Ravi on tahdikasta, mutta lennokkuus puuttuu, eikä käytä niveliään. Laukka on energistä. Rakennepisteiden keskiarvo 6,5."

Suurin edustus ponioripäivillä oli new foresteilla, joita oli peräti seitsemän kappaletta. Niissä oli enimmäkseen niitä sellaisia ehkä-tapauksia, joista en osannut arvioida, ovatko tulevaisuudessa astuvia oreja vai entisiä oreja. Oli myös pari, joista kovastikin tykkäsin.

Rodun paras oli viikkoa aiemmin ratsuponikantakirjaan hyväksytty 5-vuotias Wind In The Willows, joka korotti nyt forestikantakirjaluokkaansa kakkoseen.

Nf-ori Wind In The Willows.

Wind In The Willowsin sanallinen arvostelu: "Oriilla on hyvä rotuleima. Sillä on ilmeikäs pää, pitkät korvat. Kaula on hyvänmuotoinen, kaulan ja pään liittymä on paksu. Säkä on pyöreä. Lanne on pitkä. Ylälinja on lihaksikas. Lapa on hyväasentoinen. Rungossa on hyvä syvyys. Lautanen on pitkä, mutta suora. Etujaloissa on taittuneet varvasakselit, nivelet ovat pienet. Liikkeet ovat edestä ahtaat. Kinner on suora ja pieninivelinen. Käynti on matkaavoittavaa, saisi työntää paremmin takaa. Ravi on kevyttä, mutta työntö on puutteellinen. Laukka on energistä, hyvin pyörivää ja kantaa itsensä hyvin. Rakennepisteiden keskiarvo 7,7."

Toinen minua tykästyttänyt foresti oli vasta 2-vuotias Hillside Forgotten Gold, joka on tuttu MKriding-blogista. Se ei ihan vielä näyttänyt oriilta, mutta palikat ovat siinä kohdallaan. Se myös vaikutti erittäin kiltiltä. Tämän ominaisuuden merkitystä ei minusta voi liikaa korostaa, onhan poniratsastuksen pääasiallisena kohderyhmänä lapset.

Hillside Forgotten Goldin sanallinen arvostelu: "Ryhdikäs ja suurilinjainen ori. Sillä on ilmeikäs, hieman pitkä pää. Kaula on hyvän muotoinen. Säkä on hyvä. Lanne on hieman pitkä. Lapa on hyväasentoinen. Lautanen on pitkä. Jalat ovat sivusta hyväasentoiset. Vasen etujalka on suppuvarpainen ja meloo ravissa. Liikkeet ovat edestä ahtaat, takaa suorat. Käynti on matkaavoittavaa, kävelee hieman suorin jaloin. Ravi on tahdikasta ja kevyttä, vielä voimatonta. Laukka on vielä voimatonta, laukkaa suorin jaloin. Rakennepisteiden keskiarvo 7,6."

Myös 3-vuotias ori Rosalie's Rebel jätti muistijäljen käytöksellään, mutta päinvastaisessa mielessä kuin edellinen.

Kukkahattutätinä hyvin harvoin suosittelen millekään ponille selkäsaunaa, mutta tämä vaikutti olevan sellaisen tarpeessa. Se käyttäytyi suoraan sanoen sikamaisesti: jyräsi siekailematta esittäjänsä yli joka tilanteessa ja jopa hyppi vaarallisen näköisesti pystyyn häntä kohti. Irtojuoksutuksessa pukitti kohti avustajia.

Rosalie's Rebel, III palkinto: "Ryhdikäs ori, jolla on hyvä rotuleima. Sillä on ilmeikäs, hieman pitkä pää. Kaula on hieman lyhyt. Säkä on pitkä, mutta matala. Lanne on hieman pitkä. Lapa on hyväasentoinen. Rungossa on hyvä syvyys. Lautanen on pitkä. Reisi on lyhyt. Jaloissa on riittävä luusto. Liikkeet ovat ahtaat edestä. Kintereet ovat pienet ja takavuohiset ovat vennot. Käynti on lyhyttä ja jäykkää. Ravi on tahdikasta, voimatonta. Laukka on lyhyttä ja etupainoista. Rakennepisteiden keskiarvo 7,2. "

Muut hyväksytyt forestioriit eivät jääneet kovin hyvin mieleen, joten ei niistä sen enempää kuin kuvat.

Klockas Nikolai, II palkinto: " Oriilla on hyvä rotu- ja ponileima, orileima saisi olla selvempi. Sillä on ilmeikäs pää ja hyvänmuotoinen, hyvin liittyvä kaula. Ylälinja on lihaksikas ja sopusuhtainen. Lapa on hyväasentoinen. Runko on kaita ja runko voisi olla syvempi. Lautanen on pitkä. Kyynärvarsi ja koipi saisivat olla lihaksikkaammat. Etusääret ovat supistuneet. Etuvuohiset ovat erittäin vennot. Liikkeet ovat ahtaat ympäriinsä ja meloo edestä. Käynti on tahdikasta, mutta voimatonta. Ravi on tahdikasta ja kevyttä, mutta voimatonta. Laukka on rytmikästä, mutta etupainoista. Rakennepisteiden keskiarvo 7,5."

Satambra Zeiros, II palkinto: "Ryhdikäs ori, jolla on hyvä orileima. Sillä on ilmeikäs, rotutyypillinen pää ja hyvänmuotoinen, hyvin liittyvä kaula. Ylälinja on lihaksikas. Säkä on lyhyt. Lapa on pysty. Rungossa on hyvä syvyys. Takaosa on lihaksikas. Etusääret ovat pitkät ja supistuneet. Kaikissa jaloissa on vennot vuohiset. Liikkeet ovat edestä ahtaat. Kinner on epävakaa. Käynti on matkaavoittavaa ja irtonaista. Ravi on tahdikasta, hieman raskasta. Laukka on tahdikasta, mutta etupainoista. Rakennepisteiden keskiarvo 7,6."

Hyväksymättäkin jäi pari forestioria. Niistä Obsidian Elf on jo nähty oripäivillä aiemminkin noin sata kertaa (oikeasti nyt neljättä kertaa). Jalostusoria siinä ei ole vielä nähty kertaakaan, mutta siitä tulisi varmaan aika kiva ratsuruuna.

Obsidian Elf, ei hyväksytty: "Ryhdikäs, tyypiltään jalo ori, jonka rotu- ja orileima on puutteellinen. Sillä on ilmeikäs, ei-rotutyypillinen pää. Kaula on pitkä, mutta alakaulainen ja alhaalta liittyvä. Kaulan ylälinja on hyvä. Säkä on hyvä. Lanne on pitkä ja painunut. Lapa on pitkä, mutta pysty. Runko on kaita ja siinä on puutteellinen syvyys. Lautanen on lyhyt ja luisu. Etujalat ovat hajavarpaiset. Vasen etujalka on kyynärpäästä ulospäinkiertynyt. Kyynärvarsi ja koipi ovat lihasköyhät. Liikkeet ovat edestä erittäin ahtaat. Käynti on matkaavoittavaa, saisi olla irtonaisempaa. Ravi on kevyttä ja tahdikasta, mutta voimatonta. Laukka on rytmikästä ja lennokasta, kantaa itsensä hyvin. Rakennepisteidenkeskiarvo 7,0."

Ponikujan Hugo, ei hyväksytty: "Oriilla on hyvä rotuleima, orileima saisi olla selvempi. Ikäisekseen kehittymätön. Sillä on ilmeikäs pää. Kaula on alhaalta liittyvä. Säkä on hyvä. Ylälinja saisi olla lihaksikkaampi. Lapa on pysty. Runko on kaita. Lautanen on pitkä. Jaloissa on hento luusto. Vasen etupolvi on vino, etuvuohiset ovat vennot. Kinner on kiverä ja epävakaa. Levittää takaa. Käynti on matkaavoittavaa ja irtonaista. Ravi on aktiivista, energistä ja siinä on hyvä työntö, saisi olla edestä irtonaisempaa. Laukka on rytmikästä ja ilmavaa, saisi olla tasapainoisempaa. Rakennepisteiden keskiarvo 7,2."

Forestien jälkeen nähtiin yksi jopa rotua tuntemattoman silmään älyttömän hieno russi ja vähemmän hieno russi. Bonuksena oli vielä russi, joka oli imaissut kiveksensä jonnekin, mistä eläinlääkäri ei niitä löytänyt. Koska kivekset ovat aika lailla minimiedellytys jalostusorillisiin tehtäviin, kyseistä oria ei edes arvosteltu.

Hienon russin nimi oli Korpral Winner. Sen pisterivi oli aika häikäisevä: peräti neljä ysiä! Pyylevästä olemuksestaan huolimatta poni on toiselta ammatiltaan ravuri.

Korpral Winner, I palkinto: " Oriilla on erittäin hyvä rotuleima ja hyvä orileima. Sillä on ilmeikäs pää, hyvänmuotoinen, hyvin runkoon liittyvä kaula. Ylälinja on sopusuhtainen ja lihaksikas. Lanne on vahva. Lapa on pitkä, mutta hieman pysty. Rungossa on hyvä syvyys. Lautanen on pitkä ja lihaksikas, mutta luisu. Jaloissa on riittävä luusto, jalat ovat sivusta hyväasentoiset. Vasen etujalka on suppuvarpainen ja meloo. Liikkeet ovat länkiset takaa. Käynti on tarmokasta, hieman kiireistä. Ravi on aktiivista ja siinä on hyvä työntö, saisi olla lavoista irtonaisempaa. Laukka on energistä, hieman etupainosta, oikea laukka on parempaa. Rakennepisteiden keskiarvo 8,0."

Kun vertaa yllä olevan russin kuvaa tähän ei-hyväksyttyyn Sleipnir T:hen niin onhan ero aika huomattava. Kokoerokin oli huima, pelkästään säkäkorkeudessa kuutisen senttiä.

Sleipnir T, ei hyväksytty: " Oriilla on hyvä rotuleima, saisi olla sopusuhtaisempi. Sillä on ilmeikäs pää ja pitkä kaula. Lapa on hyväasentoinen. Lanne on suora. Rungossa on hyvä syvyys. Lautanen on lyhyt ja luisu. Etusääret ovat pitkät ja etujalat ovat pihtipolviset. Takasääret ovat supistuneet. Levittää takaa liikkeessä. Käynti on jäykkää ja lyhyttä. Ravi on kevyttä, mutta lapa on lukkiutunut. Laukka on aktiivista ja tarmokasta. Rakennepisteiden keskiarvo 7,1."

Lopuksi vielä se russi, jonka taival tämänkertaisilla oripäivillä katkesi eläinlääkärin tarkastukseen, eli Korpral Weapon:

Ponioripäiväthän ovat ponijalostuksesta kiinnostuneelle aivan must-tapahtuma. (Huom, ei edes sisäänpääsymaksua!) Tämä ei tosin juuri näy tapahtuman katsojamäärissä. Jopa Hevosopisto oli vetänyt sellaisen johtopäätöksen, että poniväelle ei tarvitse omaa kahvilaa pitää, noutakoot sumppinsa toisesta maneesista. Säästyipähän muutama euro, kun ei tullut litkittyä palvelumaksullista teetä.

Teenpuutteesta huolimatta oli kivaa, kuten näissä ponitapahtumissa aina. En enää tiedä, menenkö niihin enemmän katsomaan poneja vai tapaamaan tuttuja.

Vielä toinen kuva Hillside Forgotten Goldista.