Kuume nousee

Ei hätää, kuumetta ei (ainakaan tietääkseni) ole ponilla. Ja blogitähtien kädellisessäkään päässä kuume ei ole fyysistä.

Tämä kuume on Facebook-statusten perusteella hyvin yleinen kevään riesa ponitätien keskuudessa. Se iskee ponitätiin keväällä samalla todennäköisyydellä kuin influenssa-aalto kaataa suomalaisia petiin helmikuussa.

Varsakuume. Viime keväänä olin jo valmistaunut siihen, että tässä vaiheessa kevättä jo tunnustelisin mustakarvaista mahaa ja arvuuttelisin, miten pitkään menee vielä ennen kuin seuraava kasvattini kirmailee maailmassa. Mutta eipä ollut vanhasta tammasta enää edes eläjäksi, saati uusien pienten ihmeiden synnyttäjäksi.

Musta maha ilta-auringossa. Sisällä Ruusa.

Nyt ei ole tammaakaan, mutta silti yhtä varmasti kuin päivät pitenevät, puhkeaa varsakuumekin. Mitä jos liisaisi ihanan tamman ja veisi sen orille? Mielessä on sopiva tamma ja varsinkin sopiva ori.

Onhan hienoa seurata tamman vatsan kasvua. Arvuutella tulokkaan sukupuolta erilaisista ennusmerkeistä. Kumpaan suuntaan kallistuu maha? Potkiiko se villisti kuin tammavarsa?

Puhumattakaan siitä ihanuudesta, mitä ihan uusi pieni poni on. Ei ole ihmettä suurempaa. Kaikki on varsalle uutta ja hämmästyttävää. Omistajatäti puolestaan ei lakkaa hämmästelemästä, miten varsa kasvaa ja kehittyy aivan silmissä. Tahdon!

Ei ihmettä suurempaa. Ruusa muutaman tunnin ikäisenä.

Mutta ei, huutaa järjen ääni.

Kunhan nyt saisi tuon esikoisen kasvatettua edes jonkinlaiseksi ratsuksi asti. Siinä on haastetta kerrakseen. Tuplamäärä poneja tarkoittaa tuplamäärä huolta ja murhetta, rahanmenosta nyt puhumattakaan.

Tänään sain eläinlääkärin langanpäähän. Oikein sellaisen, jota jopa nettikeskusteluissa on kehuttu jalkajutuissa päteväksi mieheksi. Miehiseen tapaan gurulääkäri naureskeli tädin huolille ponin jalkojen nesteilystä. Ehkä jotain virusta. Tai sitten ihan normaali kasvuvaihe. "Jos nyt menetät yöunesi tämän takia niin tuo se kuvattavaksi", lisäsi lääkäri.

No en minä sentään yöuniani ole menettänyt, tämän takia. Ne menivät jo viime keväänä. Nyttemmin on lääkitys saatu sillä tavalla kohdilleen, että ihan pikkuiset nestepatit varsan jaloissa eivät tainnutusta pilaa.

Jalkatilannetta kumminkin nyt seurataan ja varmuuden vuoksi väkirehuannos ainakin puolitetaan, ellei jopa kokonaan poisteta jos ei nesteily lakkaa. Päivällä neste sulaa kyllä lähes olemattomiin, mutta ilmeisesti yön aikana sitten kerääntyy vuohisen yläpuolelle. Pihattoponi?