Ruusa

Ruusa 4-vuotiaana Teivon näyttelyssä (12.7.2015), jossa oli kakkospalkinnolla luokkavoittaja ja vielä rodun paras tammakin. 

Ruusa on kesällä 2011 syntynyt welsh B -tamma, oma kasvattini. Kesällä 2014 se mitattiin 131,5 cm korkeaksi, mutta on siitä jonkin verran kasvanut. Painoa sillä on klinikan puntarin mukaan runsaat 300 kg (kevään 2015 tilanne).

Jo varhain kävi selväksi, että tällä ponilla on omaa tahtoa vaikka kokonaisen tallin tarpeiksi. Sanoisin, että sillä on täydellinen kisaponin luonne, kunhan sen vain voittaa puolelleen. Samantyylinen luonne oli sen emällä, joka hyppäsi aikoinaan isoja ratoja maajoukkueessa asti.

Ruusa Welsh Show'ssa Orivedellä 2013, jolloin se oli ykköspalkinnolla luokkavoittaja ja reserve nuori.

Harmi vaan, että Ruusalla ei ole kisaponin fysiikkaa. Ruusa sairasteli käytännössä koko 1-vuotiskautensa, suurimman ongelman aiheutti pitkittynyt keuhkoputkentulehdus.

Siitä lähtikin ponin hengitystieongelmien kierre, joka vaatii ajoittain hoitoa ja joka todennäköisesti vie ponin ennen pitkää vihreämmille laitumille. Sitä ennen yritän kokea ponini kanssa mahdollisimman paljon ja toivon, että tiedän sitten, kun on aika jättää hyvästit.

Rakenteeltaan Ruusa on minusta kakkosen poni, ja kakkosen se onkin useimmista näyttelyistään saanut. Mutta on tullut ykköstäkin. Ilmeisesti Ruusalla on melkoinen show-karisma, sillä melko isoistakin rakenteellisista puutteistaan huolimatta se on kantanut näyttelyistä kotiin kasapäin ruusukkeita ja muutaman pokaalinkin.

Rimpula näyttelyssä kesäkuussa 2012, jolloin se oli jo sairas. 


Vaikka Ruusa on kovapäinen eikä anna kunnioitustaan ilmaiseksi, se on kuitenkin hyvin kiltti ja halukas yhteistyöhön. Se ei ole koskaan esim. käynyt ihmisen päälle tai potkinut ihmisiä.

Ruusa myös pitää ihmisistä kovasti  - haluaisin toki ajatella, että erityisesti minusta. Tätä ponia ei kiinni saamiseksi tarvitse jahdata - edes laitumella. Yleensä poni on portilla valmiina odottamassa.

Ruusa on pienestä pitäen ollut täysin peloton. Mitä tahansa sille esitteleekin, se tuumii viimeistään hetken päästä, että ihan sama. Se ei ota nokkiinsa, vaikka ihminen tekisi virheitä, vaan on aina valmis yrittämään uudelleen.

Keväällä 2015 alkoi Ruusan sisäänratsastus.

Lue lisää yhteisestä taipaleestamme blogin ensimmäisestä kirjoituksesta.

Tässä vielä kokoelma Ruusan varsakuvia:

Muutaman tunnin ikäisenä äipän kanssa.
Rallia päivän ikäisenä.
Noin kuukauden ikäisenä karva alkoi jo vaihtua.

Poseerausta muutaman kuukauden iässä.



4 kommenttia:

  1. Oi! Tuo varsa on aivan ihana! Oispa mullaki...ja kiva blogi muuten :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ruusa oli tosiaan aika söpö varsa. :)

      Poista
  2. Aivan ihana blogi ja sitäkin ihanampi Ruusa! Tasapainoisen näköinen ja kuvankaunis poni :)

    Vaikeuksista huolimatta positiivinen ja iloinen energia huokuu ainakin minulle tänne ruudun toiselle puolelle, toivottavasti pieni poni jaksaa taistella sairastelut vielä moniksi vuosiksi. Paljon tsemppausta ja hyvää yhdessäoloa teille molemmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoista!

      Ruusa on kyllä minulle ehdottomasti elämäni poni, siinä todella on sitä jotain. Ensimmäiset vuodet ajattelin, että "se jokin" on vain minun suhteessani Ruusaan, mutta sittemmin olen huomannut, että muutkin ihmiset ovat siihen usein ihan lääpällään. :)

      Poista