sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Hamppukuivike - ei kiitos enää

Jos mainoksiin on uskominen, hamppu on kuivikkeena joka suhteessa ylivertainen. Ja minähän uskoin. Ostin siis viime syksynä luottavaisin mielin lavallisen hamppua. Erityisesti houkutti pölyttömäksi kehuminen, olinhan etsimässä petimateriaalia äärimmäisen pölyherkälle ponille. 

Hankin tarkoituksella kotimaista, vaikka se oli kalliimpaa. Paitsi, että mielelläni tuen suomalaista työtä, ajattelin että kotimainen tavara olisi laadultaan ensiluokkaista. 

Kun levitin hamppua ensimmäistä kertaa pihattoon, ymmärsin, miksi pölyttömyysväitteen yhteydessä on aina lukenut "asetuttuaan". Levitysvaiheessa pöly oli nimittäin sen verran sankka, että yskin loppuillan. Huom. en ole astmaatikko tahi allergikko.

Kuukautta myöhemmin mietin, kuinkahan pitkään siinä "asettumisessa" menee. Kuivike edelleen pölysi heti, jos sitä potkaisi. 

Ennen varsomispihattoon siirtymistä tallinpitäjä kerran huomautti, että Ruusan asuttama pihatto haisi homeelta. Rakennus ei kuitenkaan ollut homehtunut, siellä vaan oli hamppukuivitus. Kieltämättä sama hamppu lojui pihaton pohjalla aika pitkään, koska ponit eivät käyttäneet sitä vessana (tai juuri mihinkään tarkoitukseen), mutta vastaavassa ajassa turve ei ala haista miltään.

Jos hamppu kostuu, haju on voimakkaan homeinen. Ja kyllä se äkkiä kastuukin läpimäräksi.

Tältä se näytti oljen alla.


Aika pitkään myös odottelin, että hampusta alkaisi muodostua jonkinlainen patja. Turhaanpa odottelin. Patjoittumisen sijaan kuivike pyörähti aina liukkaasti jalan alta. Yksi piehtarointikerta riitti paljastamaan pihaton pohjan, vaikka hamppua oli mielestäni reilu kerros (noin 30 cm). 

No, ajattelin, ehkä kuivike vaatii vähän enemmän tallausta patjautuakseen. Päätin siis antaa hampulle vielä mahdollisuuden, kun poni varsavalvojaisten vuoksi oli sisällä enemmän. Tämä oli järkevääkin, kun kalliit paalit makasivat pihassa.

Kun poni vaihtoi pihattoa ja uudessa majapaikassa oli edellisten asukkaiden jäljiltä turvetta, tilanne helpottui. Turve-hamppu-sekoituksesta tuli ehkä paras patja ikinä.

Myös myöhemmin kuvioon tullut olki sai jonkin verran sidottua hamppua paikoilleen. Oljen alla kuivike oli kuitenkin edelleen irtonaista. Jos siivotessa joutui sitä pöyhäisemään, alkoi välittömästi yskittää.

Hamppupöly on hyvin hienojakoista, joten se epäilemättä pääsee poninkin hengitysteissä ihan keuhkojen perukoille saakka. Ei jatkoon!

Jo ennen hamppupaalien loppumista luovutin ja kippasin ponini alustaksi kärryllisen tallin tarjoamaa kuiviketta. Ah, miten ihanasti turve asettui pihaton pohjalle välittömästi tiiviinä ja joustavana, ei karannut jalan alta eikä upottanut. Pölyäkään ei hengityselimistöön asti noussut.

Ei mahda mitään, turve vaan on kuivikkeena ylivertainen. Kylmäpihatossa se tosin jäätyy talvella ja liian kuivana pölyää aika lailla ennen patjautumistaan. (Väittävät kuitenkin, että turpeen pöly on sen verran karkeajakoista, ettei päädy koskaan hevosen keuhkoihin asti.)

Isoin ja typerryttävin miinus turpeen käytössä on kuitenkin sen ekologinen jalanjälki. Turpeen nimittäminen uusiutuvaksi luonnonvaraksi on, poliitikkokielellä, vähintäänkin muunneltua totuutta. 

Laadukas (eli pölytön) olkihan olisi muuten ihan ykköskuivike, mutta pissalle se ei mahda mitään. Tarvitaan siis pohjalle jotain imukykyistä. On myös myönnettävä, että olkikarsinan siivoaminen on aivan oma (ärsyttävä) taiteenlajinsa. Puhumattakaan siitä ongelmasta, että pölytöntä olkea ei saa juuri mistään.

Olki on paras, tuumii pikku-Albert noin 1 viikkoa.
Valitettavasti ensiluokkainen olki loppui ja ponit syövät olkea niin reilusti,
että en uskalla kaviokuumeen jälkeen sitä pitää.

Tässä postauksessa mainittujen kuivikkeiden lisäksi olen kokeillut seuraavia:
  • Pölysuodatettu puru (kutteri): tähän asti ehkä pölyttömin kuivike. Litistyy jonkin verran, mutta ei varsinaisesti patjoitu. Imukyky on purun imukyky eli tarkka siivoaminen on tarpeen. Maatuu huonosti, joten vaikea hävittää. Lisäksi juuri tätä pölysuodatettua kutteria ei kai enää saa mistään. 
  • Olkipelletti (Streufex): Vähäpölyinen, muhjuunnuttuaan patjoittuu, kevyt siivota, kuivikehävikki erittäin pieni, helppo hävittää. Ongelma: kevyellä kengättömällä ponilla ei tahtonut muhjuuntua millään, vaan poni seisoi jatkuvasti "helmien" päällä. Rupeaa myös helposti haisemaan eli pissat siivottava huolella. Lisäksi kallista.
  • Virolainen olkipelletti: Muuten aika lailla kuin edellinen, mutta pöly aivan helvetillinen - jopa hamppua hirveämpi.
  • Puupelletti: Hitusen vähemmän pölyävä versio edellisestä.

Onko olemassa kuivike, jolla olisi turpeen imu- ja hajunsitomiskyky sekä patjoittumisominaisuudet, mutta joka ei pölyäisi ja jota saisi ilman soiden kuivattamista? Luulenpa, että jos sellainen olisi keksitty niin kaikki käyttäisivät sitä.


12 kommenttia:

  1. Oma kokemus hampusta on aivan päinvastainen, toki meillä se onkin ollut käytössä vain karsinassa jossa se myös kostuu nopeammin kun sitä käytetään vessana. Toinen asukeista on kuitenkin ihan super siisti, ja silläkin patjoittui hyvin, eikä pölissyt kuin alkuun. Enkä alussakaan huomannut että lähtisi karkuun, kesti paikallaan siinä missä turvekin (eli kun tarpeeksi ramppaa samassa kohtaa tai kunnolla piehtaroi niin siirtyy vähän). :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut monia hyviä käyttökokemuksia hampusta. Osittain siksi olikin niin suuri pettymys, kun se ei toiminut meillä ollenkaan. En tiedä, miksi se toimii joillakin ja toisilla on aivan hirveä. Mystistä. Mutta tuo hamppupöly oli oikeasti jotain kamalaa, jos jatkaisin sen kanssa niin varmaan saisin jonkun pölykeuhkon itse. Poneista puhumattakaan.

      Poista
  2. Tuore puru ei pölise. Ei kylläkään myöskään patjaannu tai ime turpeen veroisesti. Tuoreella purulla tarkoitan siis tukkien sahauksesta syntyvää purua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, mistäköhän sellaista saisi... Mietin, että ehkä paras tulisi sekoittamalla tällaista purua ja turvetta. Turve kun kuitenkin myös pölisee jonkin verran. Jouduin luopumaan oljesta, kun paras laatu loppui ja kaviokuumetoipilas söi sitä ihan hulluna.

      Poista
  3. Ostin myös hehkutuksesta innostuneena paalin hamppua, hiirille tosin. Siinä missä purulla noiden terraarion siivousväli voi olla 3-4 viikkoa ilman mitään hajuhaittaa, (mulla on 5 hiirtä laatikossa, jossa sais olla 12, ja niillä 10-15cm kuiviketta, ihan sillä vaan jos tätä lukee joku kerran viikossa jyrsijöidensä asumuksen siivoava) alkaa hampun kanssa asunto haista hiirelle 1,5-2 viikon kuluttua. Ei todellakaan jatkoon. Hamppu-puru-sekoitus oli ihan ok, siivousväli purun kanssa sama, mutta helpommalla ja halvemmallakin pääsee kun hankkii pelkkää purua -vaikka siis mikään kuivike ei tällasilla elukoilla kukkaron päälle kävis. :D Niin, ja tuo kuivike haisee paalista otettunakin pahalle, ei tuu yhtään sellasta raikasta puuntuoksua huoneeseen, vaan nimenomaan tunkkainen ja jopa vähän homeinen.

    Koon viimeisessä kodissa käytettiin hamppua ja turvetta, siivoilin itse lähinnä tarhoja niin en tiedä varsinaisia käyttäkokemuksia, mutta olki- tai purukuivituksella olevaa ponia oli huomattavasti mukavampi harjata entä turpeella tai hampulla nukkuvaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se hampun haju ei kyllä ole miellyttävä ollenkaan. Yksi päivä ihmettelin, miten ponien pihatossa haisee homeelta ja siellähän oli vielä läntti hamppua jäljellä. Haju lähti, kun lappasin loput hamput lantalaan. Eikä sen päälle ollut edes kustu, vaan kuivaa hamppua jouduin viemään pois.

      Olki olisi kyllä paras, pitäisi taas aktivoitua etsimään hyvää olkea. Jossain vaiheessa laitoin oljesta pienen pedin siihen, missä Albert eniten nukkuu, mutta minusta ei ole hyvä jos kaviokuumeesta toipuva poni vetäisee vuorokaudessa kottikärryllisen analysoimatonta olkea. Joten nyt ovat olleet pelkällä turpeella, mikä sekään ei tunnu oikein hyvältä.

      Poista
  4. Olen kanssa korviani myöten täynnä hampun ylivertaisuutta sille mahdollisuuden annettuani. Meillä paalipuru aiheutti erittäin vaikean hengitysreaktion Mörölle ja pölyn määrä on käsittämätön, vielä verrattuna siihen onnettomaan kykyyn sitoa ammoniakkia. Niinpä meille ei tule enää kuin turvetta ja laadukasta pehmeää vehnänolkipellettiä/-rouhetta.

    LuckyHooves toimi täydellisesti. Myös pienellä ponilla. Miinuksena hinta, vaikkakin maksoi itsensä takaisin kulutuksellisessa mielessä. Lantala on nyt tyhjennetty puru veivauksella kolmesti TALVESSA ja vaatii vielä sen yhden tyhjennyksen. Olkipelletillä lantalan tyhjennysväli oli puolitoista vuotta vaikka hevosia oli yksi enemmän ja tallissa parempi sisäilma. Huonommalla olkipelletilläkin tyhjennysväliksi riitti 11 kuukautta. Kolme vuotta ja kolme kokemusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei paalipurukaan ole hyvä. Kun ponit olivat alkukesästä klinikalla, siellä oli sitä ja se pöly kirveli kyllä omaakin nenää. Ja Ruusa alkoi parissa päivässä oireilla, kun turpeella ei ole oireillut vaikka on pari kuukautta ollut yöt pihattoon lukittuna.

      Kiitos pellettivinkistä! En ollut kuullutkaan tuollaisesta. Tosin tämänhetkiseen paikkaan ei taida pelletti oikein sopia, kun pihatossa on sorapohja. Luulen, että pitäisi olla betoni tai ainakin puu, että pelletti muhjuuntuisi.

      Poista
  5. Hamppuun petyin myös, hirveä hinta ja pöly. Olen turpeen kannattaja henkeen ja vereen, mutta oli pakko siirtyä siitä pois, koska astma äityi niin pahaksi. Nyt on vuosi pärjätty ilman inhalaattoria, kuivikkeena kotimainen puupelletti + puru. Meillä homma on toiminut hyvin, mutta vaati vähän omien periaatteiden muuttamista. Eli pelletti pitää kastella "auki", ennen kuin sitä lisää karsinaan. Muuten pöly on helvetinmoinen. Siivotaan tarkasti, mutta ei käännellä, eikä myllätä.
    Luulen silti, että näissä kuivikkeissa on joku muukin taika, toiset onnistuu toisella toiset ei. Esimerkkinä olkipelletti, meillä ei toiminut vaikka olisin halunnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tunsin itseni suorastaan petetyksi, kun sikakallis kuivike olikin niin huonoa. Mutta varmaan näissä tosiaan on joku taika, kun toisen suosikki on toisen inhokki. Olen miettinyt, käytinkö hamppua jotenkin väärin, mutta toisaalta ei siinä tullut mitään käyttöohjeita mukana. Eli oletin, että riittää kun laittaa pihaton pohjalle ja siivoilee sitä mukaa kun se likaantuu.

      Olen kuullut että muillekin on tullut turpeesta allergiaa, siksikin mietin onko se kuitenkaan paras kuivike kehittyvälle varsalle.

      Poista
  6. Meillä on tuore "jätepuru" käytössä, sitä kun saa hakea ilmaiseksi säkkikaupalla erään tehtaan pihasta. Totesin juuri, ettei meidän pihattoamme ole edes tyhjennetty viimeiseen kolmeen vuoteen, mutta en näe syytä, että täytyisikään.. Siinä on kuiva ja pehmeä pohja, sekoitus purua ja sen joukkoon sotkeutunutta heinää. Kakat hevoset tekevät aina pihaton perälle, missä ei ole kuiviketta ollenkaan, joten ne on helppo napata pois valmiina kasoina.

    Ainoa miinus on purun pölinä heti levityksessä, se on tosi hienojakoista nimittäin. Mutta asettuu kyllä hyvin nopeasti. Eikä sitä tarvitse lisätäkään kuin muutaman viikon välein ehkä? Makuupaikoilta hevoset kaivelevat kuivikkeita pihaton reunoille, mutta nekin saa helposti haravan kanssa leviteltyä takaisin, ilmava ja paksu kerros on siis makuualustana. En ikipäivänä vaihtaisi turpeeseen, koska tämä puru-heinä-pohja on niin puhdas ja kuiva ja siisti kaikin puolin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään tietääkseni ole varsinaisesti tyhjennelty pihattoja, mutta ne siivotaan joka päivä samalla periaatteella kuin yleensä karsinatkin. Mutta ehdottomasti olen kunnon patjan kannattaja, kun kuivike linttaantuu hyvin niin se ei pyörähdä jalan tai makaavan hevosen alta pois ja pöliseekin huomattavasti vähemmän.

      Olen tosiaan miettinyt, pitäisikö turpeeseen sekoittaa purua. Hampun kanssa sekoitettuna tuli niin loistava patja. Mutta tuntuisi hölmöltä ostaa sikakallista kuiviketta vain sekoittaakseen sitä turpeeseen. Plus tuo homeen haju on varsin epämiellyttävä hampussa.

      Poista