No niin, ei olisi pitänyt kehuskella sillä, etten ole saanut mitään kiertotauteja. Kurkku on nimittäin jokseenkin karhea ja olikin tosi hauskaa raahata tihkusateessa heinäpusseja tallille. Vaan ei auta, poni tarvitsee murkinansa.
Ponin kinttujen tilassa ei ole tapahtunut muutosta, mikä on saanut tallinpitäjänkin vähän huolestuneeksi. Melkoinen maanantaikappale tämä meidän Ruusa.
Tänään poni oli jo ennättänyt olla pääosan päivästä pihalla, kun tulin, Kintut olivat kuivat ja viileät. Vain tähänkin asti ongelmallisimmassa jalassa, oikeassa takajalassa, saattoi hysteerikon mielikuvituksella havaita jäänteen nesteestä.
Ponihan on ollut viime aikoina varsin yhteistyöhaluinen, jopa rauhallinen. Olen toki tulkinnut tämän omaksi ansiokseni, koulutus on selvästi tuottanut tulosta. Mutta tänään ponilapsella sitten olikin lämpöä. 38,3 astetta. Normaalisti lämpö pysyttelee 38:n alapuolella.
Virusteoria alkaa siis kuulostaa entistä todennäköisemmältä. Poni on myös köhähdellyt satunnaisesti. (Eli tod.näk. joudun sen jälleen kiikuttamaan Viikkiin, jos tilanne ei dramaattisesti muutu lähiviikkoina.)
Tämähän alkaa vaikuttaa jo melkein viime kevään toisinnolta! Paitsi että mitään räkätautia Ruusa ei ole tänä talvena sairastanut. Nytkin sen nenä oli aivan pussailukelpoisessa kunnossa.
Ota näistä sitten selkoa. Eipä paljon voi muuta sanoa kuin että seuraillaan tilannetta.
P.S. Nyt kun ottoäidin paluu sai Ruusan taas muistamaan, että joskus se on saanut tissiä, se on ruvennut kyselemään maitoa myös toiselta tarhakaveriltaan. Tarhakaveri kun sai kevään ensimmäisen vahvan kiimansa ja päästi Ruusan ihan iholle niin eiköhän poninuori ollut taas testaamassa, josko tästä jalkovälistä saisi valkeaa herkkua. Ei saanut, tämä maitobaari oli ehtinyt jo sulkeutua ja kokeilija sai äkkilähdöt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti