Hevostelullinen itsetuntoni on viime aikoina ollut alamaissa. Ratsastuksessa on ollut taas alamäkeä ja oman poninkin koulutuksen olen epäilemättä sössinyt, hoidosta puhumattakaan.
Tällaisessa tilanteessa usein auttaa, kun pääsee istuntakurssille, ja viikonlopulle olikin varattu Katariina Kaartinen-Alongin yksipäiväinen intensiivikurssi.
Tällaisessa tilanteessa usein auttaa, kun pääsee istuntakurssille, ja viikonlopulle olikin varattu Katariina Kaartinen-Alongin yksipäiväinen intensiivikurssi.
Etukäteenhän olin jo ehtinyt riemuita siitä, että pääsisin viimein Katan silmien alle tutulla hevosella. Mutta kuten monesti todettua, optimisti pettyy aina. Tällä kertaa kävi niin, että ratsuksi kaavailtu herra Urho jouduttiin jättämään reissusta.
![]() |
Eipä ole jalka ainakaan liian edessä. Taas iso ratsu, kommentoi Katariina. "Ehkä vielä joskus näen sinut ponin selässä", hän totesi. |
Kurssin järjestäjä onneksi lupasi yrittää järjestää minulle ratsun toisesta suomenhevosestaan. Hän ei voinut etukäteen varmasti luvata, koska hänen hevosensa saavat itse päättää, ratsastetaanko vai ei. (Ihailen, sillä vaikka yritänkin ottaa ponini mielipiteet huomioon, en ole valmis luopumaan diktaattoriasemastani sen liikutusmuotojen suhteen.)
Onnekseni minulle suunniteltu ratsu ei tyrmännyt ajatusta suoralta kädeltä, vaikkakin epäilemättä katui höveliyttään jouduttuaan vieraan wannabe-ratsastajan kanssa hiekkalaatikkoleikkeihin.
![]() |
Kun epätoivo valtaa mielen, kannattaa varmuuden vuoksi hymyillä. Ratsulta ei tässä vaiheessa irronnut hymyä. |
Wannabe-ratsastaja on varsin mukavuudenhaluinen eläin, mutta tällä kertaa tunnille pääsy vaati matkustamista melko kauas oman mukavuusalueen ulkopuolelle: naksutteluun. Kyseessä oli siis kokolailla ensimmäinen kerta, kun sovelsin naksuttelua ratsastukseen.
Vaikka olen ollut monesti - viime aikoinakin - hevosen selässä hyvin hukassa niin enpä muista, milloin viimeksi olisin ollut niin hukassa kuin lauantaina.
Wannabe-ratsastajan aivokapasiteetti oli uudessa tilanteessa melkoisessa ylikuormitustilassa. Kenties siksi hevonen sai palkkionsa enimmäkseen monta askelta myöhässä.
Vaikka olen ollut monesti - viime aikoinakin - hevosen selässä hyvin hukassa niin enpä muista, milloin viimeksi olisin ollut niin hukassa kuin lauantaina.
Wannabe-ratsastajan aivokapasiteetti oli uudessa tilanteessa melkoisessa ylikuormitustilassa. Kenties siksi hevonen sai palkkionsa enimmäkseen monta askelta myöhässä.
Mutta varmaan olisi hyvä opetella tämäkin juttu. Naksuttelutyylillä voi päästä asioissa eteenpäin esimerkiksi silloin, kun ei ole varma, onko hevosen vastustelun takana kipu vai haluttomuus.
Edit: Tälläkin hevosella on selässä kissing spines, minkä vuoksi siltä on ruvettu kysymään mielipidettä ratsastuksesta. Samasta syystä sillä on rungoton satula, koska runkosatuloista ei ole löytynyt sopivaa.
![]() |
Aika vaikea sanoa, ollaanko tässä ylhäällä vai alhaalla. Ainakin ollaan selkä notkolla. |
Videolta tuli huomattua, että tämä ratsu toi uudelleen pintaan aika lailla kaikki vanhat virheeni, kuten vartalon ylenpalttisen liikkumisen, alaselän notkon ja takanojan. Vain jalan karkaaminen liian eteen pysyi poissa, sillä rungottomassa satulassa jalkani oli kuvien perusteella linjassa enimmäkseen satulan takakaaren kanssa.
Jälleen tuli todettua sekin, että vaikka piukka peppu voi jossain toisessa yhteydessä olla esteettisesti miellyttävä, satulassa piukkuudesta on pelkästään haittaa. Juuri kannikoiden kiristely ilmeisesti aiheutti sen, että alaselkä painui notkolle. Piti miettiä kovasti takapuolen levittämistä koko istuimen alalle, "takataskuille" istuen.
Koko istunnan kontaktipinnan pitäisi käydä satulassa myös kevennyksen alavaiheessa. Minä pääsin kyllä hienosti korkealle ylös, mutta alhaalla ei paljon muuta kuin persus hiukan hipaissut penkkiä. Oltiin aika kaukana siitä, että kevennyksen ylä- ja alavaiheet olisivat nätisti yhteismitallisia.
Rungoton satula yhdistettynä vieraan hevosen isoihin liikkeisiin sai minut täysin pois tasapainosta - vaikka hevonen armollisesti pidättyikin liikeratojensa täysimittaisesta käytöstä. En pysynyt kevyessä ravissa tasapainossa muuten kuin puristamalla jaloilla. Jos sitenkään. Katso kuva:
![]() |
Näin sitä kuulkaas ratsastetaan! Not. Ratsulla on omat zenit menossa. |
Ratsunani toiminut tamma on muuten melkoinen terapeutti, etenkin lajitovereilleen. Kurssilla saimme seurata tätä terapiaa, kun yhden osallistujan hevonen ei vieraassa paikassa ottanut rauhoittuakseen.
En ole ikinä nähnyt hevosen tekevän sellaista kuin tämä tamma teki.
Kun se päästettiin samaan tilaan tulokkaan kanssa, se jäi passiivisena seisomaan yhteen laitaan, selin hermostuneena pinkovaan lajitoveriinsa. Se laski päänsä alas ja hörisi lempeästi lähes lakkaamatta.
Tulokkaan uskaltautuessa lähestymään "terapeutti" pysyi samassa asennossa, korostetun passiivisena ja rauhallisena. Sopiviksi katsomissaan väleissä yritti varovasti lähestyä toista hevosta, koko ajan tyynenä.
Tulokkaan uskaltautuessa lähestymään "terapeutti" pysyi samassa asennossa, korostetun passiivisena ja rauhallisena. Sopiviksi katsomissaan väleissä yritti varovasti lähestyä toista hevosta, koko ajan tyynenä.
Kun tulokas oli oman kurssituntinsa tehnyt ja siirretty pienelle laidunlohkolle, terapeuttitamma halusi välttämättä käydä välillä tsekkaamassa sen vointia, hörisemässä sille rohkaisevasti.
Kyllä voi hevonen olla viisas.

Kenties palanen terapiahevosen (tai sen omistajan) zeniä tarttui minuunkin, sillä sunnuntaina kohtasin oman ponini harvinaisen rauhallisin mielin enkä yhtään hermostunut, vaikka poni välillä vähän kiukuttelikin.
Ensi viikonloppuna taas kurssille.
Ensi viikonloppuna taas kurssille.
P.S. Kiitokset kurssitoverille näiden kuvien napsimisesta!