Odotusten mukainen Laatuponikisasuoritus

Historia näemmä toistaa itseään. 

Kuusi vuotta sitten kuljetin Laatuponikisaan 3-vuotiaan omakasvatin, joka liikkui surkeasti ja hyppäsi haluttomasti sekä jäi luokkansa jumboksi. Menneenä lauantaina vein Laatuponikisaan 3-vuotiaan omakasvatin, joka esiintyi kokonaisvaltaisen haluttomasti ja jäi viimeiseksi koko päivän surkeimmilla pisteillä. 

Albert oli äärimmäisen jännittynyt eikä olisi halunnut tehdä mitään siltä odotetuista tehtävistä. Okserin edessä sille tuli joka kerta rimakauhu. Kerran se hyppäsikin okserin paikoiltaan, mutta ponneton ponnistus ei riittänyt kantamaan takapäätä koko esteen yli ennen laskeutumista.  

Estevälejäkin jo lyhennettiin, mutta okseri oli silti ylitsepääsemätön ongelma. Lopulta viimeinen este muutettiin pikkuiseksi pystyksi, ja saimme sentään lopettaa hyppelyt aika sujuvaan kujanjuoksuun.   

Kuvasarja siitä, miten käy kun ponnistaa okserille paikoiltaan. Kuvasarjaan kuului vielä yksi kuva, jossa Albertin takajalat laskeutuvat puomin päälle, mutta priorisoin kuvapakettiin sen sijaan toisenlaisen kuva-aiheen. Kuvat Mirella Ruotsalainen/Hertjekker.net

Kovin paljon edustavammin ei tällä(kään) kertaa onnistunut askellajien esittäminenkään. 

Ravi oli tahditonta töpöttelyä eikä laukka pyörinyt yhtään. Ponilla ei ollut yhtään omaa ajatusta eteenpäin. 

Esitys oli siis kauttaaltaan varsin onneton. 

Siinä, missä tuomareilta viime vuonna tuli rohkaisevia kommentteja ja kiitoksia ponin luonteesta, nyt kehut olivat vähissä. Tämä näkyi pisteissäkin: keskiarvot romahtivat viimevuotisesta noin kokonaisen pisteen verran kautta linjan. 

Albertin suoritusta häiritsi merkittävästi paitsi oma mitä-ikinä-onkaan-meneillään, myös kaveriponin kanssa maneesin seinän läpi käyty kiihkeäsävyinen keskustelu äkillisesti koittaneesta erosta. 

Vaikka esitys oli mahalasku, en ollut ponin suoritukseen varsinaisesti pettynyt. Harjoitusten perusteella osasin odottaa juuri tätä. 

Albert on ollut haluton hyppäämään eikä muussakaan liikkumisessa ole ollut mitään suurta tunteenpaloa mukana. Vein sen silti kisaan ajatellen, että tuleepahan edes kokemusta. 

Jälkikäteen kyllä mietin, että ehkä huonon kokemuksen välttäminen olisi kuitenkin ollut suurempaa viisautta. Jälkiviisaushan on aina sitä viisainta, mutta ehkäpä nyt jo opin läksyni ja osaan jatkossa valita taisteluni paremmin.  Tai sitten lyön seuraavalla kerralla pääni ihan samaan seinään, ei sekään uutta olisi.

Vaikka Albert esitti Laatuponikisassa huonointaan, se ansaitsee kehut käytöksestä. Jännityksestä ja haluttomuudesta huolimatta Albert oikeasti yritti. Se myös lastautui ja matkusti jälleen ihan mallikkaasti. 

Jokaiselle paikalle asti ilmaantuneelle jaettava osallistumisruusuke miellettäköön siis tässä tapauksessa tsemppipalkinnoksi. 

Plussapuolelle laskettakoon myös se, että tässä oli nyt oiva tilaisuus tutustua taas yhteen blogituttuun eli Annikaan, joka ystävällisesti lähti kuskiksi. Lisäksi tuli taas nähtyä Anua. Käsillä oli siis laatuponeilun lisäksi pienimuotoiset bloggaajatätimiitit. Että jos ei muuta niin ainakin seura oli syysretkellä hyvää. Suurkiitos molemmille!

Myös Albertilla oli tosiaan seura kohdallaan eli vierailevana tähtenä nähtiin sama tukiponi kuin taannoisella kesäretkelläkin. Se käyttäytyi jälleen mallikelpoisesti.

Tässä vissiin suhteellisen sujuva suoritus menossa. Kuva Mirella Ruotsalainen/Hertjekker.net

Vaisut esitykset niin harjoituksissa kuin kisoissakin jälleen kerran toki panevat mielenperällä  pysyvästi roikkuvat huolikellot kilkattelemaan. Lähtöoletukseni toki on, että sillä on jotain pahasti rikki jossain eikä siitä tule ikinä käyttöponia. On toki myös mahdollista, että kyse on hankalasta kasvuvaiheesta tai jostain henkisestä blokista. 

Niin tai näin, Albertille on jo varattu eläinlääkäri, jossa siltä läpivalaistaan ainakin etujalat ja selkä. Katsotaan sen jälkeen, pitääkö vielä tutkia enemmän.

Joka tapauksessa pikkumies saa nyt hyppyhommista kunnon tauon ja jos se jossain vaiheessa alkaa muuten vaikuttaa reippaamalta, aloitetaan treenit alusta hyvin helpoilla tehtävillä yksi este kerrallaan.

Tässä vielä arvostelut.

ESTEET

Hyppytekniikka: Ei voida arvioida tänään jännittyneisyyden takia, muutamalla esteellä näytti melko lupaavalta. Pisteet 6,0

Kapasiteetti: Ei voida arvioida tänään jännittyneisyyden takia. 5,0

Yleisvaikutelma: Tänään jännittynyt ja epävarma, tarvitsee enemmän rohkaisua.

Pistekeskiarvo 5,5

ASKELLAJIT

Käynti: Puhdas, tänään jännittynyt ajoittain. 6,5

Ravi: Ongelmia tasapainon kanssa, ei aina aivan tahdissa. 6,0

Laukka: Saisi pyrkiä paremmin eteenpäin, tänään ei esitä mielellään laukkaa. 6,0

Pistekeskiarvo: 6,167

Tätä kuvaa kun katsoo niin röntgenkuvaus on kyllä ihan paikoillaan. Silmämääräisesti näyttäisi olevan varvasakselit taitoksissa. Toki vuolu olisi ollut ennen kisaa paikallaan. Kuva Mirella Ruotsalainen

RAKENNE

Tyyppi: Jalo, ryhdikäs 8,0

Pää ja kaula: Erittäin ilmeikäs pää, alakaulainen kaula. 7,5

Ylälinja: Ylälinja saisi olla sopusuhtaisempi. Pitkä selkä ja lanne. 7

Etuosa: Pitkä pysty lapa, hyvä syvyys. 7,5

Takaosa: Luisu lautanen, kapea pitkä koipi 6,5

Etujalat ja liikkeiden säännöllisyys: Pitkät sääriluut, kapea kyynärvarsi, erittäin ahdas 6

Takajalat ja liikkeiden säännöllisyys: Pitkät sääriluut, kiverä kinner, melko suorat liikkeet 6

Yleisvaikutelma: Jalo, hyvin kehittynyt, esitetty erinomaisessa kunnossa. 7

Pistekeskiarvo 6,938

P.S. Jotta päivä olisi täydellinen, toki myös Albertia pestessäni samalla uitin myös (työsuhde)kännykkäni ja auton sähköavaimen. Kumpikaan ei kylpyä arvostanut. Kännykän simahdus ei sinänsä hirveästi nostanut tunteita, sillä ensinnäkin sen uusiminen ei tee lovea henkilökohtaiseen talouteeni ja toisekseen se toimi jo ennestään niin huonosti, että minulla oli vaihtokone jo valmiina. Sähköavaimen kohtalo sen sijaan jonkin verran ottaa päähän. Näin fiksu ja hyvämuistinen voi olla ihminen, että unohtaa elektronisia laitteita kura-asun taskuun pesun ajaksi.

Uskomatonta, mutta totta: Albert tarvitsee taas viime tingassa kyydin tai Laatuponikisa jää välistä

Otsikosta tilanne jo selviää: Nyt on taas se tilanne, että olisi viime tingassa Albertille chaufööri haussa. Laatuponikisa kolkuttelee jo ovella, mutta kyyti ei nyt onnistukaan suunnitellusti. 

Suunnitelmanmuutos ei johdu aiemmin sovitusta kyydistä, joka on edelleen menossa.

Nyt kävi niin, että Aulangolla on todettu joillakin hevosilla sieni-infektiota. Tämän olosuhteen pakosta Albert ei todellakaan majoitu paikan päällä ja ilman karsinaa se ei voi mennä sovitulla kyydillä, joka on perillä noin kuusi tuntia ennen Albertin vuoroa. 

Jotenkin en jaksanut asioiden saamasta käänteestä erityisemmin hämmästyä. Tällaisethan ovat ponielämäni peruskauraa.

Niin tai näin, nyt pitäisi taas jostain hihasta ravistua pikku-e:llinen kuljettajahenkilö, joka olisi suostuvainen viettämään lauantaita kahden kiltin poniherran ja niiden entouragen kanssa. Reitti kulkee Paimiosta Hämeenlinnaan. 

Kyseinen päivähän on ihan tämän viikon lauantai eli 19. syyskuuta. Albertinhan on tarkoitus olla karkeloissa sokerina pohjalla eli aikataulun mukaan arviolta kello 17.20. Syysretki ajoittuu siis niin aamu- kuin iltaihmisenkin näkökulmasta suhteellisen inhimilliseen vuorokaudenaikaan.

Ihmeellistä kyllä, meiltä puuttuu siis vain ja ainoastaan muodollisesti pätevä kuljettaja. Eli traikku on ja tarvittaessa vetoautokin. Myös matkatoveri on varattu ja apukäsiäkin saatamme saada matkaan omalta tallilta. En toki vastusta lainkaan, vaikka kuljettaja olisi valmis myös varsinaisessa toiminnassa avustaviin tehtäviin.

Tänä vuonna sama paikka, uusi aika? Tyylikkään Albertsonin kuvasi viime vuonna Mirella Ruotsalainen/Hertjekker.net 

Laatuponikisareissu meinasikin järjestyä vähän liian helposti. Osallistuminen ei nimittäin tässä ponitaloudessa ole kertaakaan ollut mikään läpihuutojuttu. 

Ruusan kanssa emme päässeet 2-vuotiskaudella osallistumaan jonkun vammaepäilyn takia ja 3-vuotiskaudella se liikkui niin huonosti, että se olisi kannattanut silloinkin jättää kotiin. Myöhemmin Ruusa ei osallistunut, koska ei ollut ratsastuksellisesti riittävän pitkällä - ja 5-vuotissyksynä sillä oli lisäksi ojentajajänne rikki. 

Albertin kanssa reissu meinasi viime vuonna jäädä välistä samasta syystä kuin nytkin eli kyytiongelmien takia. Silloin luulin varanneeni meille hevosauton, vaan edellisenä iltana selvisikin, että olin ymmärtänyt väärin.

Toivotaan, että tänäkään vuonna ei tarvitsisi perua osallistumista. Sekään ei tosin välttämättä olisi Albertin kannalta kovinkaan huono ratkaisu, sillä påni ei todellakaan ole siltä odotettavien tehtävien tasalla. Treeneissä vauhti on kujassa hyytynyt. Ylikorkeiden 3-vuotiaiden maksimikorkeutta, 110:tä senttiä, Albert ei ole saanut ylitettyä kertaakaan. 

Silti lähtisin mielelläni matkaan ihan kokemuksen vuoksi ja kerta osallistumismaksukin on pulitettu. Luotan Laatuponikisan tuomareihin, että he ymmärtävät olla vaatimatta Albertilta ponnisteluja, joihin se ei ole valmis. Vaikka se sitten hyppäisi vain pari maahankaivettua.

Edit. Olemme lähdössä matkaan. Katsotaan, miten käy!

Nyt on laatua! Eli Laatuponiraportti sunnuntailta

Blogin lukijat ovat varmaankin jo tottuneet siihen, että tapahtumaraportit ilmestyvät tänne aina vähän viipeellä, eikä tämänvuotinen Laatuponikilpailu ole poikkeus. Tämähän on suorastaan kelpoa, että hienoisesti alle kaksi viikkoa meni. Nyt kuitenkin tämä toinen osa!

Albertin osuushan jo tuli varsin kattavasti käsiteltyä, mutta en toki malttanut pysytellä poissa kuvioista myöskään sunnuntaina, jolloin areenalla nähtiin 4- ja 5-vuotiaita ratsain tai ajettuna.

Katsojahommassa kävi niin, etten viitsinyt varmistaa, alkoiko tapahtuma sunnuntaina samaan aikaan kuin lauantaina (ei alkanut) ja missasin siksi 4-vuotiaiden hyppelöt kokonaan. Joten sitä kilpailun osaa ei tämä raportti käsittele, mutta silminnäkijöiden mukaan meno ei siellä pahemmin poikennut loppupäivästä. Eikä ihme, sillä pitkälti samat ponit siellä esiintyivät kuin 4-vuotiaiden askellajikokeessakin. Vain pari poniyksilöä jäi kokonaan näkemättä.

Askellajiluokka on hiukan esteitä suositumpi: 4-vuotiaita oli askellajeissa 7 ja esteillä 5.

Askellajichampionit poseeraamassa.
En ottanut muita champion-poseerauksia, koska a) en ollut lauantaina tarpeeksi pitkään paikalla ja b) sunnuntaina enimmäkseen satoi c) ei ollut pakko. 

Kivaa oli kuten aina!  

Tänä vuonna ilahdutti erityisesti se, että mikään poni ei jäänyt mieleen huonosta käytöksestä. Luonnepuolta saattoi siis hyvinkin kuvailla laatu-sanalla. Toki siellä yksi esim. poistui kouluradalta omatoimisesti ja toinen oli aiheuttaa kolarin, kun esteverryttelyssä pysähtyi tulpaksi heti esteen ylitettyään. Mutta kuka näitä pikkukommelluksia nuorten kanssa laskee.

Wpb-ruuna Goldriver Rhytmic Reynold oli 4-vuotiaiden esteluokan voittaja ja askellajiluokan toinen, ratsastajana Aada Lätti.

WD-ruuna Goldriver Wild Sky, 4-vuotiaiden askellajiluokan neljäs ja esteluokan viides. Ratsastaja Eveliina Havinen.

SRP-ruuna TR Magic Velvet, 4-vuotiaiden askellajien kolmas ja esteiden toinen. Ratsastaja Liisa Sassi-Päkkilä. 

Laatua oli nähtävissä myös ponien valmistelu- ja esitysosastolla.

Kun ensimmäinen 4-vuotiaiden ponien askellajiverryttely alkoi, ponitädillä loksahti leuka. Neljästä ponista kolme (kuvat yllä) oli aivan älyttömän hienoja.

Kuka tahansa niistä olisi voinut voittaa enkä kyennyt sanomaan, mikä niistä oli suosikkini. Mutta eivätpä pystyneet tuomaritkaan niiden välille kovin suuria piste-eroja rakentamaan: kahdella oli askellajipistemääränä 8,267 ja yhdellä 8,200! 

Ratsuponi Minion Verde ja Anna Kärkkäinen. 

4-vuotiaissa suosikkini oli kyllä poni, jota kuolasin jo sen saapuessa rakennearvosteluun. Ja, vähemmän yllättävästi, se loisti myös askellajikokeessa. Ponin laadun lisäksi tähän vaikutti vahvasti se, että selässä istui Anna Kärkkäinen. Kyseinen poni olikin sekä 4-vuotiaiden voittaja että askellajichampion, ratsuponi Minion Verde.

Sekään ei muuten mitään kovin suurta kaulaa seuraaviin rykäissyt: askellajipisteet 8,400 ja yhteiskeskiarvo 8,342, kun kakkosella oli jälkimmäinen 8,226.

Mikä poni! Ja, kiintoisa yksityiskohta, askellajichampion oli toista vuotta putkeen voikko, mikä lisäilahduttaa värin ihailijaa.

WM-ruuna Southern Scallawag ja Krista Nieminen, esteillä 5-vuotiaiden voitto ja championaatti sekä askellajeissa ikäluokan kakkossija.

Esteistähän en niin paljon ymmärrä, mutta siellä ilahdutti suuresti welsh-voitto. Eikä ihan mikä vaan welsh, vaan pienin malli eli mountain-ruuna Southern Scallawag, jolla ratsasti Krista Nieminen.

Kuulostaako tutulta? Ehkä siksi, että viime vuonna askellajit voitti welsh mountain -ruuna, jolla ratsasti Krista Nieminen. 

Montakohan ponia Krista on luotsannut Laatuponi-championiksi tai vähintään luokkavoittoon? Äkkiä tulee mieleen ainakin kolme championaattia ja lisäksi ainakin jokunen luokkavoitto. Myös Anna Kärkkäisellä taitaa olla näitä aika monta.

4-vuotias shettisori Sammalisen Konstantin ja Raisa Takkinen.

Eipä muuten unohdeta ajoponeja. Siellä voittaja mielestäni erottui aivan ylivoimaisesti muista, ja kyllä sen pisteetkin olivat hienot: askellajeista 8,5, kokonaiskeskiarvo 8,488. Kyseessähän oli jalostusori Sammalisen Konstantin, joka liikkui todella hienosti ja tasapainoisesti.

Tässäkin voi kysyä, montakohan championaattia Sammalisen-poneille nimittäin on mennyt näissä karkeloissa. Aika monta!

5-vuotiaiden askellajiluokan voittaja, C-welsh-tamma Cloudberry Swarovski ja Henna Tammi.

Jälleen kerran onnistunut ponitapahtuma ja kisan nimen mukaisia poneja! Yhtään huonoa ponia ei siellä näkynyt ja tunnelma oli hyvä, kuten aina. Eikä voi mitenkään olla hehkuttamatta sitä, että Aulangolla homma aina toimii.

5-vuotias vuonohevostamma Karla Kaptain ja Katri Malin.

5-vuotias c-welsh-tamma Mogårdens Ruby ja Hanna-Leena Ohtonen.

4-vuotias shettis Muffin ja Emmi Manninen.

Tähän päivitykseen valkkasin kuvia voittajista ja loput vähän onnistumisen perusteella. Ensi vuonna taas uusi yritys!

Tämän vuoden kaikki tulokset löytyvät muuten täältä.

Aiemmat laatuponiraportit:
2018
2017
2016
2015