Tänä vuonna tein saman kuin jokainen kynnelle kykenevä työntekijä eli pyysin joulun välipäivät vapaaksi, joten joululomalle tuli mukavasti mittaa.
Toki jos olisin keväällä tiennyt, miten isot eläinlääkärilaskut syksyllä tulee, olisin ehkä harkinnut kaksi kertaa lomarahojen vaihtamista vapaaksi edes noiden kahden päivän verran. Mutta onhan tällainen reilun viikon mittainen joululoma ollut aikamoista luksusta.
Joululomalla olen muun muassa ratsastanut neljä kertaa!
![]() |
Jouluaatonaatonaattona humputeltiin curlyn eli setähevosen kanssa. |
Kaksi ratsastuskerroista on tapahtunut yhdellä lainaratsullani eli Albertin ystävällä setähevosella, josta on tämän syksyn aikana tullut vakioratsu. Tästä iloitsen muun muassa siksi, että minulla ei ole ollut pariin vuoteen vakioystävänä ns. valmista ratsua. Ja setähevonen osaa kyllä huomattavasti enemmän kuin itse todennäköisesti koskaan opin.
Kahdesti olen myös ratsastanut aivan omalla ponillani! Rasteja seinään!
![]() |
Ruusa oli tauon aikana kutistunut. |
Ruusa on vähän samanlainen kuin emäntänsä, vähänkään pidemmän tauon aikana se tuntuu unohtavan kaiken. Tai ainakin sellaiset jutut kuin joku oikeinpäin liikkuminen. Lisäksi se on parissa kuukaudessa melko varmasti kutistunut.
Mutta kyllä se siitä. Eilisellä ratsastuskerralla tuli jo oikeansuuntaisia pätkiä. Yhden vapaapäivän jälkeen poni ei muuta olisi tehnyt kuin laukannut, eli se taitaa tosiaan alkaa olla kunnossa taas.
![]() |
Kuvasta ei ehkä näy, että Albertilla on päässään sidepull-suitset, ei siis kuolaimia. |
Joululoman aikana hommiin on päässyt myös eräs aivan kohta virallisesti 2-vuotias. Ajoeskarin alkajaisiksi on ilmennyt, että varsalle, jolle jokainen uusi asia on lähtökohtaisesti ollut Iso Juttu, ohjasajo ei ole oikein mikään juttu (edit. ainakaan tähän asti). Jännä! Mutta ajohommista enemmän jossain muussa välissä.
Lisäksi joululomalla on puuhailtu esimerkiksi tällaista:
![]() |
Aika nätti, vaikka itse sanonkin. Poni siis. Itse näytän vaatetuksessa noin 20 kiloa todellista paksummalta. |
Näihin kuviin ja tunnelmiin jätämme vuoden 2018, johon hevosellisesti mahtui enemmän huolta ja rahanmenoa kuin ilon aiheita. Sentään molemmat kavioeläimeni vaikuttavat selvinneen vuodesta hengissä, mikä on kieltämättä enemmän kuin monessa kohtaa odotin.
Olkoon vuosi 2019 loistokkaampi niin meille kuin blogin lukijoillekin!
Iloista uuttavuotta, juhlikaahan viisaasti! (Paukkuaran koiran omistajana minun ei ole vuosiin tarvinnut miettiä, mitä itse tekisin uutenavuotena.)