Terkkuja taas pitkästä aikaa täältä ponisairastuvalta! Tilannehan on täällä sikäli pysynyt vakaana, että hoidamme edelleen samaa vammaa kuin viime puheilla. Eli patellajänteen revähdystä oikeassa takajalassa.
Diagnoosin yhteydessähän sovittiin, että kävelytän ponia 30 minuuttia päivässä neljän viikon ajan ja sitten katsotaan jänteen tilanne uudelleen.
Tuo neljä viikkoa tuli täyteen tällä viikolla, joten eläinlääkäri saapui paikalle kuvantamislaitteineen.
Jänteessä oli vielä hieman harvakaikuisuutta ja valitettavasti jänteeseen oli muodostunut myös pikkuisen arpikudosta. Edistystä oli kuitenkin saavutettu siinä määrin, että nyt on eläinlääkärin mukaan aika siirtyä kuntoutusvaiheeseen.
 |
| Kuntoutus alkakoon! Ruusa näyttää niin pikkuruiselta nyt kun se on saikkuilun jäljiltä tavallistakin rimpulampi. Mutta kuvasta näkyy kahlailun teho: kyllä jalka nousee. Kuva Sini Tuhkunen. |
Nythän tilanne on se, että poni on käytännössä pääsiäisestä asti ollut tavallistakin kevyemmällä liikunnalla - tai oikeastaan jo koko kevään, koska asuin alkuvuoden sen kanssa eri paikkakunnalla. Tällä välin vähätkin lihakset ovat tehneet katoamistempun. Niinpä ponia odottaa nyt kunnon tee-se-itse-fysioterapia.
Kuntoutusjumpalla on tarkoitus voimistaa polvea tukevia lihaksia ennen kuin siirrymme perinteisemmän ratsastusjumpan pariin. Samoilla harjoituksilla vahvistuvat lihakset myös lannerangan tienoilla.
Tässäpä ohjeet:
1. Puomeja, paljon puomeja
Yksi puomiharjoitus on vain laittaa kentän pitkälle sivulle paljon puomeja ja tallustella niitä sitten edestakaisin. En muista, oliko siitä puhetta, mutta itse ajattelin korottaa ainakin osan puomeista, jotta poni joutuisi oikeasti nostelemaan jalkojaan.
Toinen puomiharjoitus, jota olemme joskus tehneetkin, tapahtuu ympyrällä. Sinne laitetaan muutama puomi, joita kutakin korotetaan toisesta päästä. Tässä harjoituksessahan helpoin puominkorotus on sisäreunassa: silloin sisäjalka joutuu ottamaan korkeaa ja ulkojalka pitkää askelta. Jos korottaa ulkoreunan, ulkojalka joutuu ottamaan sekä pitkää että korkeaa askelta.
Puomiharjoitusten aloittamista joudumme vielä vähän aikaa odottamaan kirjaimellisesti kuin maalin kuivumista. Sudimme nimittäin eilen tallin uusiin puomeihin upeat maalaukset eivätkä tallinpitäjät toivo niiden makuuttamista hiekassa ennen kuin maali on kuivaa. Sanoinko jo, että maalasimme niistä aika upeat?
 |
Kuva ympyräpuomitreenistä vuodelta 2014.
|
2. Kahlaamista
Vedessä kahlaaminen toimii ihan samanlaisena harjoituksena kuin puomitkin, mutta mukana on vielä veden tarjoama vastus.
Eläinlääkärin mukaan veden ei tarvitse olla kovin syvää toimiakseen kuntoutuksessa - jo kavionsyvyinen vesi riittää! Polven syvyisessä vedessä kahlaaminen on sitten jo melkoisen rankkaa treeniä.
Matalassa vedessä voi kahlata pitempään, syvemmässä vedessä maltti on enemmän valttia.
Onneksi tallin lähellä on parikin hiekkakuoppaan muodostunutta lampea, joista matalammassa on juuri sopiva syvyys kahlaustreeneihin ja syvemmässä pääsee uimasillekin - kunhan nyt tulisi sen verran lämmintä, että tarkenisi! Eläinlääkäri ei ainakaan kieltänyt myös uimasta. En ole koskaan uinut Ruusan kanssa, mutta sitä olisi hienoa kokeilla.
Kahlaukseen olemmekin Ruusan kanssa ottaneet ensikosketusta jo hellekaudella. Aiemmin emme ole hirveästi vedessä käyneet, joten ponin ensireaktiot ovat ymmärrettävästi olleet varautuneet. Mutta kun se on huomannut, että vedessä ei ole poninsyöjäpetoja, se on rentoutunut ja viime reissulla (jolta kuvatkin ovat) tuntui lopulta jopa vähän nauttivan!
 |
Sade ei hyydyttänyt hymyä lauantaina, kun ensimmäinen yritys ratsastaa Ruusa lampeen meni superhienosti! Apuna oli kaveri, joka meni ensimmäisellä kerralla edeltä, mutta sitten Ruusa suostui jo vaikka kaveri jäi rannalle. Kuva Sini Tuhkunen
|
3. Peruutuksia
Peruuttaminen on tehokasta takaosan ja selän jumppaa, jos sen tekee oikein. Eli ponilla pitäisi olla pää alhaalla, selkä ylhäällä.
Peruutuksissahan Ruusa on jo valmiiksi varsin pro, eli tätä ei tarvitse erityisemmin opetella. Ponin ainoa peruutusheikkous on vinous, mutta toivon, että sekin helpottuu näiden harjoitusten avulla.
Peruuttaa voi myös ylämäkeen, kuten alla olevassa kuvassa:
 |
Suosikkikuvani ylämäkiperuutuksesta. Siitä näkyy mielestäni erinomaisesti kyseisen harjoituksen vahvistava vaikutus.
|
4. Mäkitreeniä
Mäkiä pitäisi eläinlääkärin mukaan mennä edestakaisin ylös ja alas, koska poni käyttää eri lihaksia mennessään alas kuin ylös. Tämä oli minulle ainoa vähän uusi asia ohjeissa, sillä olin kuvitellut, että alasmäkeen taivaltaminen ei olisi kuntoilunäkökulmasta erityisen hyödyllistä. Toisaalta yleensä se, mikä menee ylös, tulee myös alas, ja tämä pätee myös maastonmuotoihin.
Mäkitreeni on eläinlääkärin ohjeista ainoa luovuutta vaativa, sillä nykyisen tallimme läheisyydessä on harmillisen tasaista.
Yksi vähän korkeampi ja jyrkempi huippukohta on aivan lähellä, mutta se on tällä hetkellä sellaisen viidakon uumenissa, että meikäläistä ei sinne saa ennen kuin voin paeta punkkeja ponin selkään. Ruusa on kyllä niin matala, että en ole varma, saanko sen selässäkään heinikkoon riittävää turvaväliä.
Mutta yritetään nyt tätäkin ohjetta toteuttaa edes silloin tällöin niissä pienissä mäissä, joihin suuntaaminen ei kesälläkään ole terveysriski.
Kuntoutusohjelmaa olisi tarkoitus toteuttaa ainakin ensimmäiset kaksi viikkoa ihan vain omilta jaloilta käsin. Sitten voi vaikeuttaa tehtävää lisäämällä selkään tädin verran lisäpainoa.
Ratsastuksen ottaminen ohjelmaan pitää kyllä tehdä erittäin asteittain, koska ponilla ei tosiaan nyt ole semmoiseen hommaan soveltuvia lihaksia esim. selässä.
Sen verran sentään sain luvan jo nyt rasittaa ponia elopainollani, että ei tarvitse lammella kastella omia varpaita. Omien jalkojen kastelua olen (helteellä) jo kokeillut kumisaappaat jalassa, minkä jälkeen kumisaappaat olivat sisältä märät monta päivää ja yksiön eteiseen sijoitettuna toimivat kivasti koko kämpän viehkeänä hajusteena. Kuka nyt ei haluaisi kämppänsä löyhkäävän mädältä? Muita kenkiä en halua kastella, koska tarvitsen niitä kuivina. Ilman kenkiä en ponin kanssa lampeen astele, koska haluan pitää varvaslukuni kymmenessä.
Jumpan kesto voi aluksi olla vain kymmenisen minuuttia, mutta aikaa on tarkoitus pidentää. Se, mikä on tavoitekesto, valitettavasti lipsahti jo harvasta päästä, mutta eiköhän sellainen 20 - 30 minuuttia kerrallaan ole jo aika hyvä, varsinkin yhdistettynä pitkiin alku- ja loppukäynteihin.
Kuntoutusjumppia on soviteltava ponin lukujärjestykseen peräti viidelle päivälle viikossa eli tämä käy ihan työstä! Tarkoitus ei ole tehdä kaikkia samana päivänä, vaan vaihdella treenejä.
Välipäivinä voi kävellä niin paljon kuin emännän kintut kestävät.
 |
| Lammen tienoilla on monensyvyistä vettä. Ensitreenin lopussa Ruusa rentoutui kivasti. Kuvat on otettu kännykällä ja tämä oli sen verran tumma, että meni käsittelyssä aika erikoisen näköiseksi. |
Käyntiä on tosiaan nyt luvassa vielä kuukausi-puolitoista. Siihen mennessä jänteen pitäisi olla jo siinä kunnossa ja takaosan lihakset jumpattu riittävän vahvoiksi, että voimme ottaa lukujärjestykseen pieniä pätkiä ravia suoralla uralla.
Onhan se harmi, että tässä menee pitkälle syksyyn ennen kuin pääsemme taas nauttimaan maastossa laukkasuorista ja kentällä keventelystä (jälkimmäinen ei kyllä ole Ruusan mieleen muutenkaan).
Toisaalta nämä kuntoutustreenit ovat samoja, joihin olen saanut ohjeita jo lukuisilta ponikehonhuollon ammattilaisilta jo aiemmin. Nämä ammattilaiset ovat toistuvasti varoittaneet, että jos en saa ponin takaosan lihaksia vahvistettua, takapolvista tulee vielä todellinen ongelma.
Minulla olisi ollut työkalut käytössäni jo vuosia, mutta olen ollut liian laiska tarttuakseni niihin riittävällä säännöllisyydellä.
Nyt, kun jumppiin on oikein eläinlääkärin määräys, on vaikea keksiä tekosyitä olla ryhtymättä toimeen. Ehkäpä saamme viimeinkin takaosan lihakset siihen kuntoon, että ne oikeasti tukevat jo valmiiksi löysiä polvia. Muuten riskinä on jänneongelmien lisäksi nivelrikko.
