Herpes on pikkuflunssa ja muita hevosmessujen jälkikirjoituksia

Toisin kuin aiemmista teksteistäni voisi päätellä, näin ja koin Tampereen hevosmessuilla aika paljon muutakin kuin pari klinikkaa ja näytöstä.

Otsikon mukaisesti mieleen jäi muun muassa eläinlääkäri Timo Talvion puheenvuoro ajankohtaisesta aiheesta. Otsikossahan tuo puheenvuoron ydin onkin tiivistettynä. Timo Talvion mukaan mahdollinen herpestartunta ei ole sen kummempaa kuin että lapsi saisi päiväkodista lenssun. Ei ole siis kyse mistään hengenvaarallisesta.

Sikäli mielenkiintoinen kannanotto, että tässä parin viime viikon aikana on raportoitu ainakin parin hevosen kuolemasta hermostoherpeksen kaltaisten oireiden vuoksi.

Talvio sivuutti puheenvuorossaan varsin tyylikkäästi koko kohun ytimen. Ikään kuin taudin leviämisestä huolestuneet repisivät parhaillaan pelihousujaan jonkun pikku räkätaudin vuoksi. Tämähän ei ole lainkaan totta. Se, mikä taudissa pelottaa, ovat nimenomaan hermosto-oireet. Räkätautiherpestä varmaan onkin liikkeellä vuosittain. Tätä nyt kiertävää virusta ei.

No, olihan siitä virustaudin pelkäämättömyydestä se ilo, että yleisön ei tarvinnut katsella Anna-Julia "Juuli" Kontion ja kumppanien kisailua pelkästään gatorilla (joku mönkijän ja traktorin välimuoto se oli), vaan tarjolla oli myös kaviollisia viihdyttäjiä.

Alkuun verrytellään ravissa.

Tämä tätihän ei oikein ymmärrä esteiden päälle. En ole ainakaan kuuteen vuoteen ylittänyt hevosen selässä mitään, mitä voisi varsinaisesti esteeksi mainostaa. Silti Juulin estekisojen verryttelydemo oli minusta varsin mielenkiintoinen, jopa antoisa. Koska jonakin päivänä saatan yllättäen löytää itseni hyppäävän hevosen selästä tai jopa jostain perähikiän harjoitushyppykisoista niin kirjoitanpa nyt vallan ylös sen, mitä Juulin kertomasta jäi mieleen.

Alkukäyntien jälkeen Kontio ratsasti ravia ja sitten laukkaa. Idea molemmissa askellajeissa oli sama: ensin ratsastetaan reippaasti eteen kussakin askellajissa ja hevosen vähän verryttyä aletaan koota hevosta. Ja kokoaminen ei tarkoita sitä, että hevonen lyhennetään ohjasta vetämällä, vaan myös pohkeen pitää olla mukana hommissa. Jos hevonen laahustaa radalla pitkänä ja etupainoisena, ollaan viimeistään isoilla esteillä ongelmissa.

Sitten pieni pysty.

Kun hevonen on hyvä sileällä, Juuli ottaa pari hyppyä pienelle pystylle. (Joka tosin katsomosta käsin näytti noin kaksi metriä korkealta, mutta saattoihan tämä kulma vääristääkin.) Sen jälkeen hän antaa hevosen hengähtää pitkin ohjin. Pian Juuli suuntaa jälleen esteelle, nyt okserille. Sekin on alkuun "pieni". Muutaman hypyn aikana okseria korotetaan vähitellen kisakorkeuteen. Kun okseri on mennyt hyvin, otetaan vielä loppuun hyvä hyppy pystyltä.

Pystyn jälkeen okseri.

Viimeinen verryttelyhyppy kannattaa ottaa aika lähellä lähtöaikaa.

Kaiken kaikkiaan hevosmessuista jäi positiivinen kuva. Eiköhän sitä ensi vuonna oteta uusiksi, jos ei elämä vie yllättäviin ilmansuuntiin.