Kun yksi ongelma ratkeaa, toinen kampittaa

Otsikon tunnelmissa täällä mennään taas Ruusa-ponin kanssa.

Eläinlääkäri kävi maanantaina ja Ruusa-poni kävi ns. kaikissa laitteissa - ilman rauhoitusta muuten, toisin kuin poikansa, joka vaati esilääkitystä ja lisälääkitystä suostuakseen yhteistyöhön. 

Ruusan saamat uutiset olivat hyviä ja huonoja. Hyvä uutinen on se, että keväällä hajonnut patellaligamentti näyttää viimein ultrassa siistiltä eli sen puolesta voidaan alkaa vähitellen lisätä vauhtia lenkkeihin. Jee! Eivät ole menneet hukkaan neljä käveltyä kuukautta.

Huonompi uutinen oli se, että vielä ei päästä ravaamaan, koska kavioluu oli vasemmassa etujalassa kääntynyt 4 astetta ja varvasakseli oli aivan pyllyllään. Toisessa etusessa ongelma oli lievempi.

Mielestäni ponin lihavuuskunto on nyt aika passeli. Väitän, että takaosaan on saatu vähän jumpattua lihastakin, koskapa takaosan pienuus ei ainakaan tässä kuvassa pistä silmään. Kuva Sini Tuhkunen.

Vaikka toisin jo ehdin hätääntyä, tilanne ei sentään johdu kaviokuumeen revanssista. 

Ikävää on, että iso syy ongelmaan on kengitysvirhe. Osa ongelmaa on toki myös se, että ponin kengitysväli venähti 8 - 9 viikkoon aikataulusyistä ja siksi, että kengittäjä halusi mieluummin odottaa kuvia ennen kuin laittaa (iso peukku hänelle tästä). 

Itse asiassa yksi iso syy kaviokuvien ottamiseen oli juuri se, että en ole ollut tyytyväinen kaviobalanssiin. Ruusalla on myös ollut kipuun viittaavia oireita, kuten se, että poni on viime aikoina liikkunut hyvin haluttomasti. Tarkkaan katsottuna minusta on näyttänyt, että se on liikkunut edestä vähän köpösti - ei kuitenkaan koko aikaa ja se on namilla palkitsemalla reipastunut. 

Ruusan kaviot ovat vuosien varrella osoittautuneet aika vaikeaksi palaksi monelle kengittäjälle. Nimittäin siinä kohtaa, kun ne ovat Ruusalle hyvät, ne eivät muistuta paljonkaan ideaalikaviota. Harva kengittäjä uskaltaa tehdä niin "rumaa" jälkeä kuin Ruusan hyvinvointi vaatisi.  

Kuva Sini Tuhkunen

Uskon, että kavioita tähän asti laittanut kengittäjä olisi osannut korjata työnsä jäljen kuvien perusteella, sillä hän on korjannut vaikeampiakin tapauksia (muiden jäljiltä). 

Yön yli nukuttuani totesin kuitenkin, että olisi ihan sama, miten hyvää työtä kengittäjä tekisi, en kuitenkaan luottaisi lopputulokseen. Oman mielenrauhani takia soittelinkin tiistaiaamuna hevosklinikalle. Kun vielä sain klinikkakengittäjälle ajan vielä samalle päivälle ja satuin olemaan lomalla, päätin lähteä ponin kanssa päiväretkelle. 

Matkalla laskin, että tämä kengittäjä taisi olla kymmenes (edit: tarkistuslaskennan perusteella sittenkin 11.) Ruusan kavioita laittanut sen jälkeen kun sitä 3,5-vuotiaana alettiin kengittää. Yhdeksästä (edit. tai kymmenestä) edellisestä olen ollut tyytyväinen kolmeen tai neljään ja niihin muihin mahtuu muutama, joiden jäljiltä Ruusa on ollut kipeä. Eli jos sinulla, rakas lukija, on hevosellesi hyvä kengittäjä, älä hitossa vaihda vaikka hinta tuplaantuisi.

Vasen etukavio

 

Klinikkakengittäjä ei pitänyt Ruusan ongelmaa kovin suurena, mutta piti ongelman ytimenä korkeita kantoja, joista olin kengittäjälle toistuvasti huomauttanutkin. Klinikkakengittäjä uskoi tilanteen korjaantuvan yhdellä laitolla, kuten eläinlääkärikin. 

Etukäteen vähän jännitti Ruusan käytös vieraassa paikassa, se kun on välillä ollut vähän raskas takakinttujensa kanssa lähinnä naulauksen aikana. Pahimmillaan se on saattanut hypätä kaikki jalat ilmaan ja huitoa samalla sillä jalalla, jota kengittäjä kannattelee, mutta viime aikoina se on tyytynyt vain nyppimään laitettavaa jalkaa vaihtelevalla voimakkuudella.  

Nytkin Ruusa vähän protestoi takajalkojen kanssa, mutta kengittäjä ei kaivannut sille loiventavaa lääkettä, vaikka hän työskenteli toinen käsi murtuneena. Eikä Ruusa hänestä ollut mitenkään hankala, vaan tyypillinen welsh - eli poni tulisilla mausteilla.    

Täytyy toivoa, että yksi korjauskengitys tosiaan poistaa ongelmat. Toistaiseksi poni vaikuttaa edelleen kipeältä. 

Askellaji pidetään käynnissä jo ihan eläinlääkärinkin määräyksestä vielä viikon tai pari, jotta ponin jäsenet ehtivät tottua isoon asentomuutokseen ennen kuin nostamme rasitustasoa. Tokikaan liikuntaa ei lisätä ellei poni vaikuta paremmalta. 

Meinasin ensin antaa Ruusalle ihan lomaa, mutta se alkoi oireilla mahaansa ja aloitin psyllium-kuurin, enkä hiekanpoiston aikana uskalla olla liikuttamatta. 

Täti ja sen poni. Olen itse käsitellyt tämän postauksen kuvat ja tämä meni kyllä aika keltaiseksi! Kuva Sini Tuhkunen

Kunhan tästä akuutista tilanteesta selvitään, pitää pitää miettiä, kuka ponien pedikyyreistä huolehtii jatkossa. 

Klinikkakengittäjä oli sitä mieltä, että tähän asti Ruusaa laittanut kengittäjä osaisi kyllä jatkaa.  En kuitenkaan ole varma, pystynkö enää luottamaan häneen. Toki ymmärrän, että parhaillekin sattuu virheitä, mutta en myöskään halua valvoa öitäni miettien, tuliko kaviobalanssi nyt kohdilleen. Tilanne olisi eri, jos kengitysvirhe olisi yksittäinen, mutta tässä on kyseessä pitempään kaivertanut näkemysero, jossa oma näkemykseni on osoittautunut jos nyt ei oikeaksi niin ainakin oikeansuuntaisemmaksi. (Edit: Mielestäni vuolu oli kyllä menossa parempaan suuntaan ja se oli yksi syy miksi en heti etsinyt uutta kengittäjää, kun tätä moni tallilla kehui.)

Haluaisin sellaisen kengittäjän, jonka työtä en kokisi tarvetta kyseenalaistaa. Toki tällainen yhtälö voi olla poninomistajallisista syistä melko mahdoton, koska kyseenalaistaminen on minulla verissä. (Tiedostan olevani hankala asiakas ihan kaikille palveluntarjoajille.) 

Todennäköisesti vien ponin vielä toisenkin kerran klinikalle ja otatan oman mielenrauhani vuoksi vielä uudet kaviokuvat. Eli tässä on vielä pari kuukautta aikaa miettiä, kuka kavioita jatkossa laittaa. 

Albert vielä laitumella.

Seuraavalle klinikkareissulle ajattelin ottaa mukaan myös jälkikasvun. Albertista kaviokuvat jäivät maanantaina jostain minullekin käsittämättömästä syystä ottamatta, vaikka en ole senkään kaviobalanssiin ollut ihan tyytyväinen. Albert kuitenkin vaikuttaa tällä hetkellä iloiselta ja liikkuukin mielellään.  

Albertkin silti altistettiin säteilylle. Siltä kuvattiin (pari vuotta sitten irtopalaleikatut) etuvuohiset, irtopalakuvauksessa hieman muutoksia näyttänyt oikea kinner sekä selkä korvista häntään. 

Lähitulevaisuudessa häämöttävä sisäänratsastus mielessäni olin hieman ollut huolissani siitä, olisiko Albertille tullut lapsuuden onnettomuuksissa jotain vaurioita selkään tai niskaan. Mitään hälyttävää ei onneksi näkynyt! Eläinlääkärin mukaan niskakuvien pitäisi antaa viitteitä siitäkin, jos ligamentteihin olisi tullut isompia vaurioita - eli ainakin yhdestä asiasta murehtimisen voin nyt lopettaa. 

Junioriosaston läpivalaisu toi muutenkin pelkkiä hyviä uutisia, sillä kaikki kuvat näyttivät priimoilta! Voimme siis tältä osin hyvillä mielin alkaa lastata Albertin selkään elopainoa sitten kun näen sen ajan koittaneen.

Hammaskalusto oli kyllä edelleen hyvin hankalassa vaiheessa ja yhden maitohampaan palasen eläinlääkäri suusta poimi poiskin. Arveli, että ehkä puolen vuoden päästä alkaa helpottaa. 

Aika hankalasti nämä hampaanvaihdot osuvat juuri sille ajanjaksolle, jona varsat yleensä alkavat harjoitella uutta ammattiaan. Väkisinkin miettii, millaisia vaikutuksia ikävällä suutuntumalla on siihen, miten hevoset ratsu- tai ajohommansa kokevat. Tätähän ei voi välttää edes käyttämällä kuolaimettomia suitsia, koska ne painavat poskia vasten hampaita.   

Laki koskee myös hevossomea - Somettaja, merkitsetkö kaupalliset yhteistyöt määräysten mukaisesti?

Miksi bloggaaja kehuu tuotetta tai palveluntarjoajaa x? Joskus siksi, että saa kehumisesta korvauksen. Valitettavasti vähän väliä tulee hevossomessakin vastaan mainoksia, joista ei selviä, onko pelissä rahaa tai muuta hyödykettä.

Voi tulla yllätyksenä osalle somettajista, varsinkin harrastajista, että myös heidän postauksiaan koskee kuluttajansuojalaki. Tämän tekstin aiheeseen liittyen kyseessä on pykälä mainonnan tunnistettavuudesta. 

Kaupalliseen yhteistyöhön lähtevällä somettajalla on velvollisuus tutustua alan pelisääntöihin. Jos bloggaaja on markkinoinnissa kokematon, mainostavan yrityksen pitäisi opastaa. Viimekädessä lopputuloksesta on nimittäin vastuussa mainostava yritys.

Kuluttajansuojalaissa ei ole erikseen somesäännöksiä, vaan sisältöjä koskevat lain yleiset pykälät. Kuluttaja-asiamies on kuitenkin jo seitsemän vuotta sitten laatinut ohjeet siitä, miten kaupallinen yhteistyö tulisi blogeissa merkitä. Tästä huolimatta lausuntopyynnöt Mainonnan eettiseen neuvottelukuntaan ovat lisääntyneet viime vuosina.

Aihekuva liittyy ja on liittymättä aiheeseen. Olen tietenkin kateellinen bloggaajille, jotka ovat saaneet esim. tällaisia ns. ilmaiseksi. Toisaalta en omista yhtään satulaa, että hukkaanhan tällainen menisikin. 

Koska olen siinä määrin nipo, että mielestäni pelisääntöjä pitäisi noudattaa ja koska pidän listoista, laadin listamuotoisen pikaoppaan kaupallisen sisällön merkitsemiseen blogeissa sekä muissa somekanavissa (perustuu tässä postauksessa linkattuihin lähteisiin ja pari vuotta sitten tekemääni asiantuntijan haastatteluun):  

1. Ketä kaupallisen yhteistyön merkintäpakko koskee?Kaikki alla mainittu koskee kaikenlaista sosiaalisen median sisältöä ja jokaikistä Suomessa vaikuttavaa somettajaa. Eli myös Instagram-kuvista tai Youtube-videoista pitää välittömästi käydä ilmi, että vastaanottaja on kohtaamassa kaupallista viestintää.
   
2. Milloin kaupallisesta yhteistyöstä pitää kertoa?
   Maininta tarvitaan aina, jos somepostauksesta on saatu jotain korvaukseksi - korvaus voi olla myös tavaran saaminen ilmaiseksi tai alennuksella mainintaa vastaan.
   
3. Miten kaupallinen yhteistyö pitää merkitä?
   a) Kaupallisen yhteistyön pitää selvitä lukijalle heti ensisilmäyksellä. Se pitää siis merkitä selkeästi ja näkyvästi.
   b) Heti ensisilmäyksellä pitää selvitä myös se, kenen lukuun markkinoidaan, eli mainoksen maksaja.
   
4. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?a) Kakkoskohta edellyttää, kaupallisesta yhteistyöstä kerrotaan selkeästi heti postauksen alussa. Viestin vastaanottajalla pitää nimittäin olla jo ennen sisältöön perehtymistä olla mahdollisuus päättää, haluaako hän altistua mainonnalle vai ei. Pitkän postauksen perässä lukeva pieni präntti "yhteistyössä senjasen kanssa" ei siis todellakaan riitä, saati sitten pelkkä mainostajan tägäys. Jos postaus alkaa kuvalla, markkinointitarkoituksesta on kerrottava ennen sitä.
   b) Pelkkä "yhteistyössä senjasen kanssa" ei tee mainonnasta riittävän tunnistettavaa. Lukijalle pitää käydä heti selväksi, että kyse on nimenomaan kaupallisesta yhteistyöstä. Näin linjasi Mainonnan eettinen neuvosto jo vuonna 2017
   
5. Tiivistelmä
   Jos olet saanut somepostauksesta vastineeksi rahaa, tavaraa tai palvelua, kirjoita heti otsikon alle esimerkiksi "kaupallisessa yhteistyössä senjasen kanssa". Tekstin voi vaikka boldata, että se erottuu riittävän selvästi.
   

On vaikea sanoa, miten yleistä piilomainonta on hevossomessa, mutta epäilyjä silloin tällöin herää.

Se on kuitenkin helppo todeta, että mainosta lähes pääsääntöisesti ei hevossomessa merkitä lain edellyttämällä selkeydellä. Tämä koskee ihan kaikenkokoisia tilejä. On esimerkiksi hyvin tavallista, että mainontatarkoitus tulee ilmi vasta kuvan jälkeen tai se on merkitty epämääräisesti pelkällä "yhteistyössä"-termillä.

Toki joskus voi olla, että bloggaaja ihan vastikkeettakin mainostaa hyväksi kokemaansa tuotetta tai palvelua. Kun muuta kaupallista viestintää sisältävässä somekanavassa kuitenkin on kovin kehuttu jotain palvelua ja linkattu ostopaikkakin, herää kysymys, onko kuitenkin saatu vähintään alennusta.

Jotkut bloggaajat lisäävät tällaisissa tapauksissa maininnan, että kyse ei ole maksetusta mainoksesta. Tätähän laki ei millään tavalla edellytä, mutta kyllähän se selkeyttää tilannetta, jos kyseisellä kanavalla on myös maksettua mainontaa. Itsekin toimin näin, vaikka blogissa ei ole koskaan ollut yhtään mainosta - ainoa kaupalliseksi luokiteltava yhteistyö on ollut bloggaajapassin saaminen hevosmessuille. (Tilanne olisi toki nyt otollista korjata, vink vink vaan kaikki sponsoriehdokkaat, eikös mikromarkkinointi ole nyt pop ja tämän mikrommaksi ei paljon enää voi mennä.)

Olkaahan tarkkoina!

Lue myös: Pieni tekijänoikeusopas bloggaajille ja muillekin