Taas on vuosi lusittu ja rahaa poneihin syydetty vasemmalta ja oikealta. Vuosi 2019:han oli ensimmäinen, jolloin pidin ihan kirjaa ponitaloudesta. Ennen tätä olin ajatellut käyttäväni poneihin tuhat euroa kuussa, mutta jouduin vähän järkyttymään, kun totuus olikin pari satasta enemmän.
Noin vuosi sitten tilinpäätöstä tehdessä en uskonut, että seuraava olisi sen halvempi, ja oikeassa olin.
Vuoden 2020 ponitilinpäätöksen loppusumma oli nimittäin miinuksella hieman yli 15 700 euroa eli 1 310 euroa kuukaudessa. Kavioelätit siis köyhdyttivät minua vuositasolla yli 2 000 euroa enemmän kuin vuonna 2019, jolloin vähän järkytyin jo 13 370 euron ponimenoista (kun tulot oli vähennetty menoista).
Jos kirjaisin ylös myös lisääntyneet polttoainekulut, kun tallille ei ole enää 3 vaan 40 kilometriä suuntaansa, kulujen nousu näyttäisi vielä jyrkemmältä. Verkkopankin mukaan polttoainekulut ovat olleet kaikkiaan noin 150 euroa kuukaudessa, ja paljon muuta en ole ajanut kuin poniaiheisia matkoja.
Yllä mainitusta tuloksesta on jo vähennetty "tulot", joita kertyi 155 euroa. Koko summa oli vakuutuskorvaus yhdestä Albertin kuumetaudin vaatimasta eläinlääkärikäynnistä. Olen hakenut muutamaa muutakin vakuutuskorvausta, mutta mahdolliset korvaukset eivät ehtineet tähän tilinpäätökseen.
 |
| Kallis, mutta sentään kaunis. Tämä aika simppeli kuva oli yksi ehdottomia suosikkejani viime kesältä. |
Halvimmalla päästiin helmikuussa, jolloin poneihin meni "vain" 905 euroa. Alle tuhannen euron kuukausia olivat myös tammikuu ja joulukuu (joulukuu 7 euroa alle - vain siksi, että ratsutuslasku tuli vasta tammikuussa).
Ei ole ihan normaalin ihmisen hommaa tämä poninpito, ainakaan kahden. Seuraavassa erittelen kulut aika lailla kalleimmasta halvimpaan. Suluissa on aina edellisen vuoden vastaava luku.
 |
| Kaksi kaunista, joista onneksi vain toinen syö minun tilipussistani. |
Suurin menoerä on tietystikin ollut tallivuokrat, joihin upposi kahdelta ponilta vuodessa 8 315 euroa (7 200 vuonna 2019) eli kuukaudessa 693 euroa.
Alkuvuosi oli hieman halvempi, mutta huhtikuusta lähtien kahden ponin tallivuokra on ollut yhteensä 700 euroa kuukaudessa. Kyllä, kun muutimme pk-seudun tuntumasta Turun seudulle, tallivuokra nousi.
Tallivuokran lisäksi poneihin meni viime vuonna 7 564 euroa (7 448 euroa vuonna 2019). Tämä tekee kuussa 639 euroa eli runsaat 300 euroa per poni.
 |
| Tässäkin kuvassa vain yksi minulle kustannuksia aiheuttava hevosvoima. |
Suurin yksittäinen eläinlääkärilasku tuli marraskuun viimeisenä päivänä, jolloin vingutin luottokorttia klinikalla noin tuhannen euron arvosta. Osa loppusummasta kuitenkin kului kengityksiin ja lääkkeisiin, jotka olen eritellyt niiden menojen kohdalle. Eläinlääkärikuluihin meni marraskuussa silti 979 euroa, mihin sisältyy klinikkatutkimusten lisäksi kaksi Albertin kuumetaudin vuoksi tilaamaani eläinlääkärikäyntiä (ensimmäinen käynti taisi kyllä olla lokakuussa, mutta lasku tuli marraskuussa).
Eläinlääkärin laskulta vältyin keskimäärin joka kolmas kuukausi. Tämä näyttää näiden ponien kanssa olevan kutakuinkin vakio, koska eläinlääkärikuluttomia kuukausia oli neljä myös vuonna 2019.
Eläinlääkärikulujahan tänä vuonna tehtaili tavanomaiseen tapaan erityisesti Ruusa, jonka osuus niistä oli 1 861 euroa.
Leijonanosa Ruusan osuudesta aiheutui jännevammoista. Pelkästään polviultrauksiin upposi puolen vuoden aikana lähes 1 000 euroa. Uuden jännevamman ensimmäinen tutkimus maksoi 187 euroa.
Jänneultrien lisäksi Ruusan osuuteen kuului myös muun muassa kaksi hiekkakuvausta ja yksi mahan tähystys.
Lisäksi kuluja lisäsi se, että valitsin poneille keväällä väärän kengittäjän. Virhe heijastui paitsi eläinlääkäri-, myös kavionhuoltokuluihin, kun molemmat kävivät klinikkakengittäjän luona.
Albertin eläinlääkärikuluihin kuului kaviokuvien sekä kuumetaudin vaatimien verikokeiden lisäksi muun muassa selän röntgenkuvaus, jonka halusin liikkumishaluttomuuden sekä varmuuden vuoksi tehdä ennen kuin ruunan selkään alettiin ladata ihmisen elopainoa. Mielenrauhan hinta oli noin 200 euroa eli sen poisjättämisellä ei budjettia olisi pelastettu.
Lisäksi eläinlääkärikuluihin toki kuului myös normaaleja hampaiden raspauksia sekä jokakeväiset rokotukset. Näiden osuus laskuista on joitakin satasia.
 |
| Kuva Leena Kahisaari. |
Kolmanneksi suurin menoerä excelissämme on kavionhuolto, 910 euroa (854 euroa vuonna 2019) eli 76 euroa kuukaudessa.
Koska Albertille ei toistaiseksi ole tarvinnut naulata rautaa kavion suojaksi enkä ole myöskään ostanut sille kengättömien hevosten saapikkaita, sen tassujen huoltoon meni vuoden aikana vain 100 euroa. Summaan sisältyy kaksi pedikyyriä kotitallilla ja yksi klinikalla. Albert sai lisäksi yhden kavionmuotoilun kotioloissa, mutta siitä en ole saanut ex-kengittäjältä laskua. Toivon, että hän ei sitä 30 euron suuruista laskua koskaan lähetäkään, ottaen huomioon kuinka paljon lisäkuluja hänen virheensä aiheuttivat.
Ruusan kengityksiin upposi siis 810 euroa, mihin sisältyy yksi (!) irtokenkä (30 e) ja seitsemän ympärikengitystä.
Kengityskuluihin ei ole laskettu klinikkakengitysten kuljetuskustannuksia eikä niistä toisen klinikkamaksua. Jälkimmäinen on huomioitu eläinlääkärikulut-rivillä ja ensimmäinen osastossa muut kulut. Ensimmäiseen klinikkakengitykseen ei sisältynyt tutkimuksia, joten siinä klinikkamaksu on mukana (silloin hinta oli kaikkiaan 170 euroa).
Vakuutuksiin upposi viime vuonna 876 euroa (621 euroa vuonna 2019, tosin vuosi sitten summassa ei ole mukana trailerin vakuutusta ja epäilen siitä unohtuneen myös yhden Albertin vakuutusmaksun, koska kertamaksu ei ole noussut noin paljon) eli 80 euroa kuukaudessa.
876 eurossa on 128,50 euroa Ruusan vakuutusta (henki- ja vastuuvakuutus LähiTapiolassa) ja 74,50 euroa trailerin vakuutusta (liikennevakuutus ja laaja kasko Ifissä).
Loput vakuutusmaksuista ovat menneet Albertin laajaan vakuutusturvaan.
Varusteet ja tarvikkeet imaisivat vuonna 2020 mutulla arvioiden enemmän kuin vuosiin, 828 euroa (481 euroa vuonna 2019) eli 69 euroa kuukaudessa.
Viime vuonna ostin muun muassa molemmille poneille uudet suitset (Albertin suitset 85 e, Ruusan 16) ja Albertille ohjat (n. 50 e). Molemmat saivat myös uudet Bucasin riimut (á 22 e).
Albertille ostin kaksi uutta loimea (Bucas Freedom 119 e ja Fairfield Barney 64 e). Silmien vuotamisen vuoksi se sai kesällä myös Horsewaren kärpäshupun (43 euroa), jota se käytti koko vuonna ehkä tunnin ajan.
Klinikalta ostin myös ison suunhuuhteluruiskun, joka maksoi 60 euroa. Polarpadejakin ostin noin 50 eurolla, mutta ne eivät sopineetkaan Ruusan kenkiin. Pohdin vielä, palautanko vai pidänkö tulevaisuuden varalle.
Muuten varustehankintojen loppusumma kertyi kaikenlaisesta pienestä, suurimpana näistä mainittakoon neljä uutta heinäverkkoa Ruusan yöheinille. Myös uusia heijastimia ostin jokuset, uuden rehukipon Ruusalle, letityskuminauhoja, hokkeja, kierretapin ynnä muuta sälää.
Lääkkeisiin meni viime vuonna 628 euroa (699 e) eli 52 euroa kuukaudessa.
Lääkemenoista valtaosa eli 500 euroa on uponnut mahalääkkeisiin.
Ruusan syksyisen mahaoireilun alettua hankin apteekin käsikaupasta Antepsinia jo ennen klinikkareissua 115 eurolla. Klinikalta lunastin lääkkeitä, Gastrogardia ja Antepsinia, 207 eurolla.
Omepratsolia kului myös ehkäisevästi keväällä tallinvaihdon yhteydessä muistaakseni aika tasan molemmille poneille. Tallinvaihtolääkkeet maksoivat kaikkiaan 178 euroa.
Muut lääkehankinnat olivat kipu- ja matolääkkeitä. Ostin sekä Finadynea (58 e) että Rheumocamia 31 e). Finadyneä on jäljellä tuubi tai pari, mutta Rheumocam jäi kokonaan odottamaan seuraavaa pahaa päivää.
Lisäravinteisiin kulutin viime vuonna 473 euroa (435 e vuonna 2019) eli 39 euroa kuukaudessa.
Se, että vuoden 2020 summa on suurempi kuin vuoden 2019, on jännä, koska mielestäni olen ostanut vähemmän lisäravinteita. Nykyisellä tallipaikalla kivennäinen sisältyy vuokraan, tosin alkuvuodesta 2020 ostin yhden paketin mineraaleja 53 eurolla.
473 eurosta 148 meni psylliumiin, jota olen syöttänyt varsinkin Ruusalle ahkerasti. Albert ei syö hiekkaa joten sille annoin vain pari psyllium-kuuria.
Kesällä sain tallikaverilta pari pakettia MSM:ää (usean kuukauden annos) ihan ilmaiseksi. Tästä avokätisestä lahjoituksesta huolimatta kulutin kyseiseen aineeseen vuoden aikana 123 euroa.
Muuten lisäravinnerahat menivät vitamiineihin (105 e, lähinnä luonnolliseen e-vitamiiniin), pan-suolaan ja elektrolyyttiäkin ostin kesällä purkillisen.
Lisärehuihin meni 2020 varsin kohtuulliset 277 euroa (377 euroa) eli 25 euroa kuukaudessa.
Suurin lisärehukulu oli Albertin täysrehu, Krafft Groov Original, jota ostin syksyllä tallin kautta viisi säkkiä yhteishintaan 97 euroa.
Viime vuoden alussa ostin yhden säkin Racingin Proteinia noin 25 eurolla (proteiinirehu sisältyy nykyisin tallivuokraan).
Greenlineäkin olen ostanut alkuvuodesta yhden säkin noin 20 eurolla, mutta enää en ole nähnyt tarvetta syöttää sitä.
Syksyllä lisäsin puuroaineksiin säkillisen Progut Farmia, joka maksoi 23 euroa. Syötän ainetta molemmille poneille desin päivässä, mutta en osaa sanoa, onko siitä jotain hyötyä vai ei.
Kun Albert oli keväällä hälyttävän laiha, ostin sille ruokaöljyä yhteensä 30 eurolla. Öljyä syötän edelleen pois, vaikka poni ei sitä oikeastaan enää tarvitsisi. Myös täysrehun määrää on saatu pudotettua, joten voisi toivoa, että lisärehustuksen osuus ponibudjetista olisi tänä vuonna vielä pienempi.
Rivillä muut kulut on tuoreimmassa ponitilinpäätöksessä 427 euroa (750 e vuonna 2019) eli 36 euroa kuukaudessa.
Tähän sisältyy muun muassa kuljetuskustannuksia, näyttelyn ja laatuponikisan osallistumismaksut sekä yksi irtohypytyksestä maneesilla.
Lisäksi noin 70 euroa meni loimien pesetykseen ja kyllästämiseen (neljästä pestystä loimesta kaksi oli parissa viikossa riekaleina - Albertille ostin uuden, Ruusalle en, koska sille jäi kaksi 100 - 150 gramman sadeloimea).
Porkkanoitakin tuli joillakin kympeillä osteltua. Jokaista pikkupussia tuskin olen muistanut kirjata ylös, mutta toisaalta olen niistä herkuista pilkkonut osan ihan omallekin lautaselleni.
Kehonhuoltoon meni vuonna 2020 varsin vähän, vain 230 euroa (944 e), ja siitäkin rahasta 60 euroa oli joulukuussa 2019 tehdystä hieronnasta.
Viime vuonna tehdyistä hoidoista kaksi oli hierontoja, yksi laserhoito polvelle ja yksi black friday -alennuksella ostettu fysioterapia, joka sekin kyllä sisälsi etupäässä hierontaa.
Koko summa meni Ruusan hoitoon eli Albert jäi viime vuonna kokonaan ilman. En tiedä, miten näin pääsi käymään, mutta tilanne kyllä korjataan jo ensi viikolla.
Että kyllä sitä rahaa vain menee yhteen jos toiseenkin. Jo viime vuonna tilinpäätöstä tehdessäni totesin, että olisipa kiva, kun voisi jostain säästää. Juu, olisihan se kiva, mutta eipä merkittäviä säästöjä taida olla odotettavissa niin kauan kuin molemmat ponit pysyvät hengissä.
Tallivuokrasta ei pysty säästämään kovin paljon tinkimättä tärkeimmistä perusasioista.
Eläinlääkärikuluista säästäisin todella mielelläni, mutta se edellyttäisi, että ponit pysyisivät terveinä. Ottaen huomioon ponikalustoni laatu, tämä ei näytä todennäköiseltä skenaariolta.
Toki voisin jättää jännevamman väliultraukset tekemättä, mutta sitten en voisi olla varma, missä vaiheessa vamman paraneminen on. Esimerkiksi Ruusan viimevuotinen polvivamma näytti eläinlääkäristä jo kesällä siltä, että parin viikon päästä voisi ottaa ravia, mutta ultrausten jatkaminen paljasti, että siinä pisteessä oltiin vasta pari kuukautta myöhemmin.
Myöskään varustekaupassa en ole koskaan villiintynyt. Varustekulut kasvoivat viime vuonna pitkälti siksi, että junnuponikin kasvoi - ulos melko kattavan varustevarastoni inventaariosta. Varusteita myös hajosi normaalia enemmän.
Varustekulut paisunevat tänä vuonna vielä lisää, koskapa junnueläin alkaa - ainakin toivottavasti - tarvita varusteista kalleinta eli satulaa. Muita kuluja lihottaa tänä vuonna myös Albertin ratsutus.
Viestini hevosen hankinnasta haaveilevalle ihmiselle pysyy samana kuin aiemmin: jos pystyt elämään ilman omaa hevosta ja/tai haluat rahaa jäävän muuhunkin elämään, älä hemmetissä osta. Paitsi jos olet sikamaisen rikas, sitten sama vaikka ostaisitkin.
Lue myös: Miten keskituloisella on varaa kahteen poniin ja vielä pk-seudun tuntumassa?
