Ollako iloinen vai huolissaan, sen kun tietäisi. Eilinen ratsastus vakioratsullani, herra S:llä, oli hyvin erikoinen kokemus.
Alussa papparainen liikkui kuin se olisi epähuomiossa nielaissut ratakiskon. Teki mieli tirauttaa itkut silkasta epätoivosta. Välikäyntien aikana ehdin miettiä, että tällaisessa tilanteessa ikäponilla (herra S:hän on 20 v) olisi viisasta ottaa kunnon pätkä reipasta laukkaa. Harmi vaan, että en osaa.
Kun keräilin ohjat ja aloin ravata ympyrällä, herra S ihan yllättäen tarjosi - laukkaa. Toki sellaista varsin hienostunutta hirvilaukkaa kuin alkeiskurssien ensimmäisillä laukkakerroilla yleensä nähdään. Hyvin jännää.
Vahingossa laukannosto onnistui, mutta entäpä tarkoituksella? Naps, sieltähän se tuli ihan kuin olisi ollut joku jotain osaava selässä. Laukkojen jälkeen ravikin alkoi pyöristyä ja ratakisko pehmetä rautalangaksi.
Suuntaa vaihtaessa poni puksutti ravia niin tohkeissaan, että oli saanut painoakin jo siirrettyä ihan kivasti takajaloille. Ajattelin laukkaa - ja samantien vaihtui askellaji. Eikä poni edes levinnyt mihinkään suuntaan, vaan pysyi laukassakin komeassa paketissa.
Mitä ihmettä juuri tapahtui? Ja ennen kaikkea, miksei kukaan ollut näkemässä ja ikuistamassa tätä hämmästyttävää hetkeä, jona näytimme ponin kanssa oikealta ratsukolta?
Kuitenkin epätavallinen käytös on kokemukseni mukaan yleensä oire siitä, että jotain on vialla. Loppuraveissa tunnustelin, tuntuiko poni epäpuhtaalta. Ei tuntunut. Katsotaan, mitä seuraava kerta tuo tullessaan.
Keksin tälle outoudelle kyllä toisenkin selityksen. Nimittäin viikko sitten hieroja runnoi lihakseni auki ja olen myös ottanut viikko-ohjelmaani joogan (ymmärrän varsin hyvin, miksi jotkut ovat jääneet siihen vakavasti koukkuun). Äkkiseltään letkeytynyt lantioni kaiketi elää nyt ihan omaa elämäänsä. Onko laukannosto-ongelmieni syy koko ajan ollutkin lonkan kireys? Kun lisätään pakettiin vielä roppakaupalla yliyrittämistä, epäonnistuminen on taattu.
Eilen ratsastin kaupan päälle vielä neiti S:nkin. Siinä ei tapahtunut mitään, mitä ei tähän asti olisi jo nähty. Mutta mitä kertookaan se, että tänään vatsalihakset tuntevat jotain tehneensä, mutta hartiaseudun jumit ovat normaalia taustakipua? Jotain edistystä kohti tavoitetta rennot hartiat ponin selässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti