maanantai 22. helmikuuta 2016

Jumppaa, poni, jumppaa (takapolvien vahvistusta)

Kyllä ponin kelpaa, ei voi muuta sanoa. Siinä, missä täti raatsii juuri ja juuri käyttää oman fysiikkansa hoitoon 60 euroa kuussa - se raha menee erinomaisen hierojan taskuun - ponilla käy yhtenään ties mitä hoitajaa. Muutama viikko sitten Ruusalla oli treffit uuden osteopaatin kanssa. (Jos haluat otsikon lupaamiin jumppiin niin selaa tästä vähän alaspäin.)

Ruusa suhtautui uuteen henkilöön epäluuloisesti - uusi ihminenhän on perussairaalle eläimelle aina potentiaalisesti epämiellyttävä tuttavuus. Varsinkin, jos uutta ihmistä odotellaan pesukarsinassa, jossa oleminen noin yleisestikin ottaen tarkoittaa keskimäärin ikävyyksiä.

Kun osteopaatti alkoi rusautella paikkoja auki, ponin ilme oli näkemisen arvoinen (harmi, ettei tullut kuvattua). "Mitä juuri tapahtui?" 

Jumissahan se oli, vaikkei niin pahalta ollut vaikuttanutkaan. Lapaluiden päässä oleva viimeinen niskanikama oli jumissa. Tämä voi kuulemma aiheuttaa keuhko- ja mahaoireita. Rimpulan tapauksessa keuhko-oireet aiheuttavat tietystikin keuhkot itse, mutta tämä jumi voi pahentaa tilannetta.

Kuva on lauantain jumppasessioista. Ilmeisesti poni oli kiltisti, kun narunjatkeella on niin mairea ilme.
Suurin ongelma päätähtemme ruhossa ei kuitenkaan ollut niskassa, vaan takapolvissa. Niiden löysyydestä osteopaatti oli kovinkin huolissaan. Ilmeisesti juuri takapolvista johtui myös lanneselän totaalijumi.

Onhan polvien heikkous näkynyt ponia juoksuttaessa sellaisena pienenä varomisena, mutta en ole siihen niin suurta huomiota kiinnittänyt. Nyt tarkemmin ajatellen onhan sillä ollut kaikenlaista pientä, mitä en ole ymmärtänyt yhdistää polvivaivaan. On ollut takajaloilla potkiskelua juoksentelun jälkeen, kiukuttelua takaosaa harjatessa, sellaista, mistä viisaampi olisi jo voinut päätellä paljon.

Noin viikkoa ennen osteopaatin käyntiä myös huomasin ohjasajaessa, että poni oli alkanut kiertää takajalkojaan ulkokautta ympäri. Ennen sillä on ollut varsin suorat takajalkojen liikkeet. Osteopaatin käynnin jälkeen takajalkojen liike palasi normaaliksi. Eipä mennyt taas sekään raha hukkaan.

Ensiavuksi ponirukan polvikipuihin laitoin mainittuihin niveliin pliisteriä (ulkoisesti). Pitkäkestoisempaa apua voi kuitenkin odottaa vain ahkerasta jumpasta. Niihin saimme ohjeita, jotka kyllä olivat 90-prosenttisesti jo tuttua kauraa ja ne ei-tutut toki unohdin ennen kuin ehdin kirjoittaa ne ylös.

Mäkitreeni on tunnetusti hyväksi polvivaivaiselle. Tämä ei ollut uutta. Uutta oli se, että ponin olisi hyvä kiivetä mäet siksakia. Silloin sen on jokaisessa kaarteessa taivutettava lantiotaan, jolloin lanneselkä pysyy vetreämpänä.

Puomiharjoituksia pitäisi kuulemma harrastaa kahdesti viikossa. Nyt sitä voisikin ruveta toteuttamaan, kun pahin jääkausi on vaihtunut nuoskalumeen. Saimme tehtäväksi ihan samoja treenejä kuin olemme jo aiemmin tehneet. Niitä on kuvailtu yli vuoden takaisessa blogikirjoituksessakin ja ihan videon kera.

Näitä muita harjoituksia voi pieni poni tehdä vaikka vesikarsinassa, jos pohjat ulkona menevät ihan mahdottomiksi. Heti osteopatian jälkeisenä päivänä kuitenkin suuntasimme kentälle demonstroimaan näitä treenejä muillekin esimerkiksi. (Lopussa näitä jumppia vähän tuoreemmasti kuvattuna videolle.)

Peruutus. Tätähän meille suositteli jo Ruusaa aiemmin hoitanut kraniosakraaliterapeuttikin, ihan samoilla saatesanoilla.

Tässä kuvassa näkyy kivasti myös se, mitä huonosti istuvan loimen kaulakappale voi tehdä ponin tukalle. 
Olennaista harjoituksessa on se, että pää on alhaalla ja selkä ylhäällä. Etenkin lanneselän pitäisi tässä harjoituksessa pyöristyä. Pää pystyssä pakittaminen ei tässä kohdassa tee asiallemme muuta kuin hallaa.

Takajalkojen väistätys ympyrällä. Jälleen Ruusalle erittäin tuttu, mutta myös erittäin epämieluisa, liike. Kun polvet ovat kipeät, poni ei mielellään ota jalkoja ollenkaan mahan alle vaan pyrkii tekemään mahdollisimman pientä liikerataa.


Ideana tässä on siis saada poni ottamaan sisätakajalalla askel syvälle mahan alle, ristiin ulkotakajalan eteen.

Mieluiten Ruusa vain huitaisisi jalan vauhdilla kohteeseen, mutta olen päätellyt, ettei nopeus ole tässä valttia. Mitä hitaammin poni askeltaa, sitä varmemmin se tekee liikkeen lihaksilla. Nopea huitaisu on mahdollista tehdä lähestulkoon ilman lihastyötä.


Olennaista on myös tässä liikkeessä se, että lantiokin liikkuu. Tuntui, että se tosiaan liikkui osteohoidon jälkeen ihan eri tavalla. Kuvittelisin, että tämä liike näkyy tuossa yllä olevassa kuvassa.

Porkkanataivutus kohti takajalkaa. Jos tekstin alussa mainittu kaulanikama numero 7 menee jumiin, sen saa kuulemma auki tällä liikkeellä. Ja kyllä ranka rutiseekin, kun poni venyttää. Vähän pyrkii kyllä huijaamaan laittamalla etujalkaa vähän taakse. (Kuva alla.)




Sitten jos joskus päästään ratsain tekemään ns. temppuja, ajankohtaiseksi tulee takaosakäännös niin, että kaula on alla olevan kuvan näyttämässä asennossa.

Tällainen kuulemma avaa rintalastan tienoota niin, että hevonen saa etuosansa ryhtiin. Hyvä temppu siis opettaa - kunhan nyt joskus päästäisiin kunnolla harjoittelemaan. Korostan, että alla olevassa kuvassa siis ei tehdä takaosakäännöstä, vaan edelleen väistätetään takaosaa ympyrällä.



Myös väistöt olisi hyvä jumppaliike. Ne voisi opettaa ohjasajaenkin, jos vaan taitoa riittäisi.

Kuten aiemmin todettua, nämä harjoitukset eivät ole ponille erityisen mieluisia. Niinpä olen ruvennut tekemään niitä ponin ollessa vapaana. Ehkä ponista tuntuu kivemmalta, että sillä periaatteessa on mahdollisuus koska vaan poistua tilanteesta. Ei ole vielä poistunut, sillä porkkana on voimakas porkkana.

Miinuspuoli on tietysti se, että mainittua vauhtia on vaikeampi kontrolloida.

Alla olevat videodemonstraatiot on kuvattu sunnuntaina. Ihan parastamme emme tässä esitä, mutta siihen pitää tyytyä, mitä videointihetkellä saadaan irti.

Peruutus:


Linkki videoon.

Väistätys ympyrällä:


Linkki videoon.

15 kommenttia:

  1. Miten olet opettanut Ruusan peruuttamaan tuolla tavalla? Haluaisin itsekin opettaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, mitenköhän sen olen opettanut...

      Ainakin olen ensin opettanut sen peruuttamaan narun heilutuksella ja kun poni on sen osannut niin se on muistaakseni aika nopeasti hoksannut, että käsien heiluttelu tarkoittaa samaa kuin narun heilutus. Sen, että pää pitää pitää alhaalla, olen myös ensin opettanut narussa. Voi sen varmaan opettaa suoraan vapaanakin, mutta narussa on ehkä helpompi saada poni hoksaamaan idea.

      Joka tapauksessa opetustekniikka on sama eli alkuun pitää palkita ihan vaan pienestä painonsiirrosta taakse, sitten vähän isommasta painonsiirrosta, sitten jalan liikauttamisesta oikeaan suuntaan, sitten askeleen ottamisesta ja lopulta useamman askeleen ottamisesta.

      Palkinnon ei tarvitse olla herkkua, pyynnön lopettaminenkin on palkinto itsessään. Ruusa vaan ei kauheasti tykkää näistä tempuista, joten sen motivaatio löytyy porkkanasta.

      Poista
  2. Ihana pieni tomera Ruusa ja hyvät videot, etenkin peruutus oli hieno! Teki heti mieli mennä vähän jumppauttamaan omaakin ponia ja katsoa oikein silmä kädessä, miten se taipuu ja liikkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peruutus on ihan Ruusan bravuuri, se juttu minkä poni tekee jos ei tajua, mitä pitää tehdä.

      Tuo väistätys ympyrällä on sen mielestä vaikeaa ja varmaan siksi sitä vähän ärsyttää koko juttu. Videolla näkee, ettei namitiheys ole sen mielestä ihan riittävä.

      Olen kuitenkin iloinen, että se suostuu tekemään näitä kanssani vapaana ilman, että lähtee mihinkään. Itse asiassa yksikin päivä kun päästin sen vapaaksi kentälle, että saa juosta, niin se vaan lähti seuraamaan minua, että mitäs tehdään.

      Poista
  3. Ponihan toimii tosi kivasti! Itsekin samanlaisia jumppia ollaan harjoiteltu, nuo väistätykset onnistuu kivasti mutta peruutus on kyllä vaikeaa.. Hieroja ei tosin muistanut (?) meille mainita tuosta että pää pitää olla alhaalla, ehkä se olisi pitänyt itse tajuta :P
    Mulla on kanssa hevonen vapaana harjoituksissa jos ollaan yksin kentällä ja tätä kautta olen myös siirtynyt kaulanaruilemaan kun hevonen on vihdoin ruvennut keskittymään muhun eikä ympäristöönsä! Porkkanalla on iso voima :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Porkkanalla on tosiaan iso voima. Ruusalla vaan on vähän taipumusta ruveta sitä vaatimaan näpsimällä, vaikka yritän olla tarkkana siitä, etten anna porkkanaa ennen kuin poni "luopuu" siitä. Mutta ponin motivaatiota se kyllä lisää huimasti.

      Luulen myös, että vapaana olemisella on ponille iso henkinen merkitys, kun sitä ei voi vapaana pakottaa osallistumaan. Myös selkäännousuvalmistelut tein niin, että poni oli vapaana ja sai itse tulla selkäännousupenkin viereen, kun siltä tuntui. Ja sittenhän se varsinainen selkäännousu onnistuikin tosi helposti ja poni on edelleen siinä mielellään mukana. Sitä en tosin uskaltanut tehdä ilman satulaa ja suitsia... Ratsukoulutusta pitää muutenkin saada aika paljon pitemmälle ennen kuin uskallan edes ajatella mitään kaulanaruja, jos uskallan koskaan. Maastakäsin touhuillessa ei ole niin vaarallista, vaikka poni päättäisikin lopettaa osallistumisen.

      Minulle tuosta pää alhaalla -jutusta on tosiaan sanonut sekä tämä osteopaatti että Ruusaa aiemmin hoitanut kranioterapeutti. En olisi sitä varmaankaan itse tullut ajatelleeksi, sillä aikaisemmin en kauheasti kiinnittänyt huomiota ponin pään ja kaulan asentoon peruutuksessa.

      Poista
    2. Lisäys, minusta itsestänikin on kiva työskennellä ponin kanssa niin, että se on vapaana. Siinä on aika huikea tunne, kun saa ponin tekemään, mitä haluaa. Vapaana työskentely on ehkä parasta, mitä ponin kanssa voi tehdä - ratsastuksen jälkeen. Tahtoo vaan välillä pää lyödä tyhjää, että mitä seuraavaksi keksisi siinä tehdä.

      Poista
    3. Mä olen kanssa tosi innostunut nyt kun pystyy toimimaan niin että hepo on vapaana jos vaan keksii mitä tehdä. Kymmenisen vuotta tuon hevosen kanssa ollaan yhdessä elelty ja vasta nyt mä alan sitä ymmärtämään.. Kaulanaruilukin alkoi oikeastaan just siitä kun opetin sen tulemaan selkäännousujakkaran viereen kun itse tykkää ja siitä luontevaa oli kiivetä myös selkään. Luitto hrvoseen siis tässä kohjaa aika lalla kymppi, omiin taitoihin ei niinkään. Tekemällä oppii, ehkä jopa ratsastamaan :D

      Poista
  4. Kiitos näistä jumppavinkeistä! Pitäisi tuollainen asiallinen osteopaatti löytää tännekin, voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu.

    Tässä hiljaittain muuan Ruuna Reippaan vikalistaan lisättiin takapolvivaivat. Kun yhdestä vaivasta pääset, saat uuden tilalle... Ne polvet eivät varsinaisesti ole löysät, mutta jotenkin ärtyneet. Kaiketi (toivottavasti) hokeista, takajalkojen liikerata on hieman muuttunut ja toinen "huolto-/korjauskerta" onkin tällä viikolla. Minä reppana luulin, että kaikki kiukuttelu, potkiskelu ja pukittelu johtuu kintereistä, mutta paskat, olisi pitänyt katsoa vähän ylemmäs... :D Se huono tuollaisen multisairaan kanssa on, että helposti tuijottaa vain yhtä kohtaa ja miettii kaikki kauhuskenaariot läpi sen yhden raajan kohdalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Ruuna Reipasta. Mutta voihan se olla, että polvi on kipeytynyt, kun on varonut kinnertä. Tämä meillä käynyt osteopaatti asuu käsittääkseni Turussa, joten varmaan tulisi teillekin. :)

      Toivottavasti jumpasta ja muusta hoidosta on apua.

      Poista
    2. Joo, toki mahdollista. :) Itse kinner vaan on entisellään eli onko se sitteh hyvä vai huono juttu, sitä ei ell osannut sanoa. Uskallatko pistää esim. s-postilla tiedot tuosta osteopaatista? ;)

      Poista
    3. Laitoin sähköpostia! Ei varmaan panisi pahakseen, vaikka laittaisin nimen julkisestikin esille, mutta olen aika varovainen kirjoittamaan kenestäkään nimellä, jos en ole kysynyt siihen lupaa.

      Poista
  5. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta, joka osui hyvään aikaan, koska meilläkin kävi osteopaatti maanantaina. Ja taisipa käydä ehkä sama henkilö, tuskin Turun suunnalla on kovin montaa hevososteopaattia? Minä sovin etukäteen millä tavalla saan postaukseeni laittaa, joten kunhan saan postauksen kasaan niin yhteystiedot löytyy sieltä. Lähinnä oli tarkka siitä että käytetään täsmällisesti oikeaa ammattinimikettä, hevososteopaatti, eläinten ja ihmisten hoitoon kun on eri tutkinnot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarkennuksesta! Täytyy seuraavalla kerralla minunkin kysyä tästä blogihommasta.

      Poista
    2. http://prosessiratsastaja.blogspot.fi/2016/02/hevososteopaatin-kasittelyssa.html

      Poista