Talvella vähän karvaa, keväällä paljon karvaa?

Ponin karvapeite se on kyllä ihmeellinen juttu. Kertovat, että karvapeite on juuri sellainen kuin poni tarvitsee. Kylmällä on lämmin, lämpimällä ilmastoitu. Kuulemma. Ruusan kohdalla tämä totuus on vielä todistamatta.

Mainitut ominaisuudet eivät kuitenkaan ole ne, mistä tässä nyt on tarkoitus kirjoittaa.

Ponitädin näkökulmasta kaikkein ihmeellisintä on se, miten sama turkki voi talvella olla ohut ja keväällä paksu. Enkä nyt varsinaisesti tarkoita paksuutta suhteessa säähän, vaan ihan absoluuttista paksuutta tässä ihmettelen.

Talvella rimpula kaipaa takkia heti, jos satelee tai jos elohopea tavoittelee sukellusennätyksiä. Karva on talvella pitkä, mutta ilmeisen alusvillaton: kun siihen upottaa sormensa, ei voi ottaa blogiin sellaisia kuvia, missä kättä ei karvan sisältä oikein edes näy. Sen sijaan sormenpäällä voi ainakin kuvitella tunnustelevansa ihoa. Taivaalta satanutta vettä turkki ei kauan pitele, ei talvella eikä keväällä.

On siitä vissiin vähän karvaa jo lähtenytkin. Vasemmalla kuva 31.1.2015, oikealla 1.5.2015. 

Jos Ruusalla kerran ei ole kovin messevää talvikarvaa niin miten on mahdollista, että keväällä ponista kuitenkin irtoaa loputtomasti nimenomaan sitä talvella puuttunutta lämmikettä?

Sellaista pörröistä alusvillaa on raaputettu ponista nyt pari kuukautta ja sitä näyttäisi riittävän ainakin kesäkuulle asti. Ja nyt kun suurin osa talviturkista on luovutettu linnuille pesänrakennusmateriaaliksi, ponilla on sateessa kylmä siinä samassa smartex-loimessa, jolla poni pärjäsi pääosan talven sateista.

Suunnilleen tämän verran karvaa siitä edelleen irtoaa yhdellä harjauskerralla. Mistä tätä oikein riittää?

Hyvähän se tietysti on, että villaa on ollut ja että se kesäksi irtoaa, vaikka hitaastikin. Kunhan nyt ihmettelen. Saa kai sitä ihminen ihmetellä.