perjantai 13. toukokuuta 2016

Hulluus uudelle tasolle

Kevät on tammanomistajalle levotonta aikaa. Suunnilleen samaa tahtia päivien pidentymisen kanssa alkaa tammanomistajan rinnuksilla poltella varsakuume. Tilannetta ei helpota se, että viimeistään tähän aikaan vuodesta FB-feedin täyttävät toinen toistaan hurmaavammat ponintaimien kuvat. 

Oman ponin perussairaus on kuitenkin toiminut jonkinlaisena lääkkeenä varsakuumeeseen. Ei uskalla, eihän?

Melkein 5 vuotta sitten. Tällainen olisi ihku taas...
No, jostain syystä nyt kuitenkin on käynyt niin, että Ruusa on tällä hetkellä Ordenojalla. Jaiks! Ja kaikkihan me tiedämme, mitä se tarkoittaa. Hulluuden etenemistä aivan uudelle tasolle.

Miten tässä näin pääsi käymään?

Tämä hulluuden pahenemisvaihe alkoi lähes yllättäen noin kaksi viikkoa sitten. Silloin iski käsittämätön tarve saada elämäni ponista varsanmuotoinen muisto. Tämän pitäisi olla toteutettavissa, onhan mainittu elämänponi kuitenkin tamma.

Kokeilunhalua lisäsi käsitys siitä, että ponin kunto olisi tänä keväänä sallinut varsomisen - miksei siis ensi keväänäkin. 

Ponia päivittäin näkevät henkilöt (tallinpitäjä ja ahkerasti käyvä tallikaveri), joiden voisi kuvitella toimivan järjen ääninä tädin hulluuden edetessä, heittivät estoitta bensaa liekkeihin. Kyllä Ruusalle nyt varsa pitää saada, ilman muuta.

Päätös astuttamisesta ei tietenkään ole syntynyt ilman eläinlääkärikonsultaatiota. Ruusaa 1-vuotiaasta lähtien hoitaneet klinikkaeläinlääkärit (kyllä, monikossa) pitivät astutusideaa jo viime keväänä hyvänä (kyllä, heidän spontaani kommenttinsa nimenomaan oli "hyvä idea") eikä nykyinenkään eläinlääkäri pitänyt hanketta eettisesti arveluttavana.

Toisin sanoen yhteensä kolme hoitavaa eläinlääkäriä on näyttänyt varsaprojektille vihreää valoa.

Ruusa on aina rakastanut varsoja. Tässä kesän 2013 bestiksen kanssa.
Yleisesti toisteltu väite on, että hengitystieongelmaiset tammat usein voivat paremmin ollessaan tiineenä. Sekös olisikin ihanaa, mutta sen varaan ei voi laskea. Ei liene kovin todennäköistä, että poni voisi elää mahdollisen tiineysaikansa ainakaan kokonaan ilman lääkkeitä.

Niin, ne lääkkeet. Sikiövaurion riskiä ei eläinlääkärien mukaan ole, mutta lääkkeet voivat lisätä keskenmenon riskiä. Toisin sanoen lääkkeistä pitäisi aiheutua korkeintaan sama riski kuin astuttamatta jättämisestä. Että ei tule varsaa. 

Tosin lääkkeiden kanssa varsan tulemattomuus on sen verran kalliimpaa, että sillä rahalla ostaisi jo ihan kivan valmiiksi syntyneen ponin. Sellaisen valmiiksi syntyneen saisi valita ihan omien mieltymysten mukaan, kun taas omatuotantona voi tulla aika lailla mitä vaan.

Mutta kun muut varsat eivät ole Ruusan varsoja. Eivätkä omakasvatteja. 

Jokainen, joka on joskus kasvattanut itselleen hevoskaverin siemenestä asti, tietää, mistä puhun. Moni muukin voi varmasti kuvitella, mistä puhun. Eihän sellaiselle vedä vertoja mikään, vaikka ratsastusjuttuihin pääsyä pitääkin odottaa vuosikausia.

Toki tässä on se mahdollisuus, että Ruusan hengitystieongelma onkin periytyvä. Klinikkaeläinlääkärit tosin pitivät todennäköisenä, että Ruusan sairastuminen oli enemmän huonoa tuuria kuin genetiikkaa. Myöskään Ruusan suvussa - kummallakaan puolella - en tiedä toista keuhkovammaista.

Tästä huolimatta on tietysti henkisesti valmistauduttava siihen, että uusikin varsa sairastuu. Luulen, että Ruusan kanssa koetun jälkeen olen kuitenkin pätevämpi ehkäisemään ongelmia kuin ennen Ruusaa.

Pikku rimpula pienenä. Ilmeisesti varsoja ei kuuluisi tällä tavalla halia. Halin silti.

No, katsotaan nyt, tuleeko sitä edes, uutta varsaa.

Oriasemalle poni ainakin tuli vietyä kuulemma ihan oikeaan aikaan ja Ordenojahan on kuuluisa siitä, että siellä jos missään saadaan tammat tiineeksi.

Poni meni oriasemalle eilen ja tänään sille tulee siemenlähetys. Samaa oria on asemalla myös pakasteena, joten jos tuoretta ei saada sisään oikeaan aikaan niin tuikataan vielä pakastetta perään.

Orivalinta itsessään oli melkoinen souvi eikä poni lopulta saanut sitä sulhoa, jonka todella olisin halunnut. (Siitä lisää myöhemmin.) Koin, että jos haluan Ruusasta varsan, toimeen on ryhdyttävä tismalleen nyt. Mahdollisen tiinehtymisen ajankohta on juuri tässä varsaprojektissa tärkeämpi kuin juuri tietty isäori. Orejahan tässä maailmassa riittää.

Jos Ruusa tiinehtyisi tähän kiimaan, se varsoisi huhtikuussa. Tämä olisi ideaaliaika ennen kaikkea potentiaalisen emätamman voinnin vuoksi: mitä lämpimämmin aurinko paistaa, sitä hankalampaa ponin olisi ison varsamahan kanssa olla.

Toisaalta huhtikuu on myös varsan kannalta hyvä aika syntyä. On yleensä jo sen verran lämmin, että vastasyntynytkin voi turvallisesti ulkoilla. Kevätvarsa saa kaiken irti laidunkaudesta ja kun syksy tulee, se on jo iso ja vahva. Toivottavasti ainakin.

Ennen kuin ollaan niin pitkällä, että varsa on ulkona, wannabe-kasvattaja ehtii toki moneen kertaan stressata itsensä kipeäksi monipuolisilla, koko prosessin kattavilla kauhukuvilla. Kunpa kaikki menisi hyvin!

36 kommenttia:

  1. Hieno juttu! Innolla odottelen juttua orivalinnastasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Toivotaan, että tästä nyt tosiaan lopputuloksena on varsa eikä pelkkää rahanmenoa.

      Poista
  2. Jeejeejee! Vertaistukea! Jes! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvä päätös. Muutenkin kuin itsekkäistä vertaistukisyistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika näyttää, miten hyvä päätös oli. Mutta uskon, että näillä spekseillä poni kyllä ei tiinehdy tai luo, jos tiineys ja varsominen ovat sille liikaa. Tietysti kovasti toivon, että varsa syntyisi eikä varsominen olisi hirveän rankka.

      Poista
  3. Oi! Onnea! Mäkin olen tässä pähkinyt, että jos kuitenkin käyttäisi Pandan orilla jo tänä kesänä. Ja kannatustahan sille tulee joka suunnalta, mutta jostain kumman syystä ei isännältä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnesta ollaan vielä kaukana! Hirveää stressiä ja rahanmenoa! Mutta toivottavasti lopputulos on kuitenkin onnellinen. Ja varmaan arvaat, että Pandan varsalle tulee kannustusta tältäkin suunnalta. :D Jännä kyllä ettei isäntä innostu (arvaa varmaan, että kotiinhan se jää kuitenkin)...

      Poista
  4. Hieno homma, täällä ollaan hengessä mukana muiden varsatouhuissa, kun nyt ei ole tarkoitus omaa tammaa laittaa tiineeksi toistamiseen, vaikka varsakuume onkin kamala. Siis minulla, ei välttämättä Vihrulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsakuume on kyllä pirullinen vaiva - eikä se taida koskaan helpottaa. Tuskin edes sillä, ettei olisi tammaa... Eikö Vihru tosiaan haluaisi varsaa? ;)

      Poista
  5. Onpa jännää! Toivotaan parasta ja hienoa pientä rimpulaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää todellakin! Kaikki sormet ja varpaat ristiin, että lopputuloksena on terve varsa.

      Poista
  6. Mahtavaa! Odotan myös innolla orivalintaa, onko tilauksessa jokin welsh vai kenties joku muu? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Varsasta, jos sellainen saadaan aikaan, olisi kyllä tarkoitus tulla vähän emäänsä isompi.

      Poista
    2. Trakehner??? Sellanen ordenojalla ainakin oli ;)

      Poista
    3. Ai oliko siellä joku trakehner? Sellainen olisikin voinut olla kiva. Mutta isäoriin sperma tulee nyt Saksasta, Schockemöhlen kautta.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos! Onnea tässä tarvitaankin. Stressi on jo tässä vaiheessa kova!

      Poista
  8. Mahtava uutinen! Pitäähän noin kauniista tammasta saada varsa. Minäkin odotan isäehdokkaan julkaisua. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Minustakin pitäisi saada. Siis näin kauniista tammasta varsa.

      Poista
  9. Voi miten ihanaa! :) Itsestäni olen myös jostain syystä tänä keväänä löytänyt hirveän varsakuumeilijan. Harmi vaan, että omistamallani tammalla on aika paljon ominaisuuksia, joiden takia sitä ei tosiaan ole järkevä varsottaa - omistamani ruuna sen sijaan on sellainen, josta ottaisin milloin vaan itselleni jälkikasvua, jos se olisi mahdollista :D Olen kyllä päättänyt, että vielä joskus tulevaisuudessa minulla on tarkoitukseen sopiva ponitamma! Teille tsempit matkaan projektin suhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, varsakuume kun kerran tulee niin siitä ei pääse koskaan eroon. Tai no, ratsastuksenopettajani sanoi, että hän muistaa vielä riittävän hyvin edellisten varsojen tekoprosessien ahdistavuuden eikä varsakuumeile enää ollenkaan. Että ehkä minullekin tästä tulee nyt joksikin aikaa rokotus?

      Miksei Rulle olisi hyvä emäehdokas? Kuvissa se ainakin näyttää kivalta. (Huomaatko, kuinka yritän vetää sinuakin tähän suohon?)

      Poista
    2. Joo, huomaan... :D Eikä paljon helpota kuvat ponioripäivien parhaasta russista, ihan mahdottoman hieno tapaus!

      Rulle on kyllä rakenteeltaan sellainen russi mistä tykkään, tietysti mahtava persoona ja minulle niin tärkeä, että jälkikasvua siitä voisinkin toivoa. Sehän on arpapeliä mikä periytyy ja mikä ei, mutta mm. kesäihottuma ja toisinaan melkoisen hankala luonne sekä ihmisiä että muita hevosia kohtaan pistää vähän kapuloita rattaisiin. Yritän myös miettiä oman elämän realiteetteja, just tähän kohtaan en pystyisi mitään kasvatustehtäviä ottamaan kun en tiedä yhtään mihin elämä heittää esim. juuri vuoden päästä... Rullellakin alkaa pikkuhiljaa olla ensivarsojaksi jo ikää. Pakko varmaan jättää haaveet siiheksi kun on vähän fiksumpi elämäntilanne :)

      Poista
    3. On kieltämättä ihan fiksua olla astuttamatta kesäihottumaista. Ja miettiä tulevaisuutta.

      Poista
  10. Oi, ihanaa! Toivotan onnea tähän projektiin. :)

    VastaaPoista
  11. Jee, mahtavaa! Toivottavasti tärppäisi ekasta!

    VastaaPoista
  12. Ooo! Mutta hei mikä juttu tää nyt on pihdata isäoritietoa?? Hyi! Nimiä kehiin! Vaadin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa, tällainen mysteeripäivitys on ihan perseestä! Mutta koska orivalinta oli omanlaisensa prosessi, ajattelin että oriin nimi on kiva huipennus aiheesta kertovalle tekstille, joka valmistuu kyllä huomiseksi. :)

      Poista
  13. Eeeeeen ala!!! Tää on niin superepistä että muut pääsee lääkitsemään varsakuunettaan ja mie en! Byäääh! Mutta komppaan kaikkia jotka on oleet projektin kannalla! Toivottavasti ensi keväänä ihastellaan pikku-Ruusaa. <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, vielä ehtii! Eikös nyt olisi juuri passeli aika Selmallekin, kun saat sen omaan pihaan ja kaikkea? ;) Mutta toivotaan tosiaan, että ensi kesänä ihasteltaisiin pikku-Ruusaa.

      Poista
    2. No ku ei pysty tähän remonttikonkurssiin laittaa alulle. Nyyhkis. :D

      Poista
    3. Ai niin, raha! Sitähän tässä hommassa todellakin tarvitaan.

      Poista
  14. Voi ihanaa, Pikku-Ruusa <3 varsa kuumetta olisi täälläkin vaan epäilyttää kurkkuvikaisen (epiglottis entrapment) mutta muuten melko täydellisen tamman varsottaminen kun ei eläinlääkäritkään osaa periytyvyydestä sanoa... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä Ruusankin tapauksessa mahdollista, että viat periytyvät.

      Olen itse asennoitunut niin, että jos tulee toinen sairas niin se ei elä yhtä pitkään kuin tämä ensimmäinen. Tämä on jo nähty.

      Tajusin, että jos en astuta, mietin ikuisesti, mitä olisin voinut saada, jos olisin uskaltanut. En minä kaavaile Ruusasta mitään varsinaista jalostuseläintä, haluan vain siitä itselleni yhden varsan. Ja jos on mahdollista, että se varsa on kuitenkin terve, haluan edes yrittää.

      Poista
    2. Kuulostaa järkevältä, en jotenkaan ole osannut asennoitua asiaan tuolta kantilta... Tosiaan en tuosta omastanikaan sen kummempaa jalostuseläintä olisi tekemässä vaan yhdestä varsasta itselle (ehkä) kilpahevosta, tai vaan kivan harrastuskaverin. Näytöt kurkkuvian takia puuttuu vaan uskon vakaasti että pikkasen tavallista parempi tuo olisi ollut ;) ehkä tästä rohkaistuneena uskallan joskus yrittää!

      Poista
    3. On tietysti viisasta miettiä asiat joka kantilta ennen kuin alkaa astuttaa. Ja asennoitua siihen varsotukseenkin niin, että on mahdollista saada toinen yhtä sairas. Järjen hiventähän tässä ei todellakaan ole...

      Poista