Mitäs me maastoilijat + hyvää vappua

Mikäs sen parempaa tekemistä kauniille vappupäivälle kuin jatkaa oman pikku poniinin ratsuopetusta?

Kun sain puhuttua meille mukaan tukiratsukon, jatkoimme ratsuhommia tänään - ja heti ponin ensimmäisessä ratsastusmaastossa.

Kuvat otettiin vasta lenkin jälkeen. Kuvakulma on pokkarikameran kanssa varsin viehättävä. Ruusa tuijottaa kentälle menneiden kavereiden perään.

En tiedä, kumpaa ratsukon osapuolista jännitti enemmän. Täti ainakin oli aivan jäykkänä varaston uumenista kaivetun turvaliivinsä sisällä. Ponikin kipitti eteenpäin enemmän tai vähemmän pinkeänä. Mutta siinä, missä turvahevoseksi mukaan otettu kaveri näki mörköjä, aloitteleva maastoratsu ei huomannut mitään erityistä.

Karvaformulassa oli kyllä vauhtia, enimmäkseen eteenpäin mutta vähän muihinkin suuntiin. Pääasia oli, että ratsastaja pysyi satulassa koko noin 10 - 15-minuuttisen lenkin.

Yhteen kohtaan metsätietä oli sade tehnyt vesihaudan. Edellä tallustellut suokki tarpoi lätäköstä yli sen enempää miettimättä, mutta prinsessaponi ei veteen astu. Ratsastaja ei tosin ollut ihan tilanteen tasalla, joten hyppyyn mukautuminen jätti aika paljon toivomisen varaa.

Koska henkilökohtaista kuvaajaa ei vieläkään ole näillä hoodeilla näkynyt, kuvaa edellä kuvatusta toiminnasta ei ole. Sen sijaan on kuvia rimpulasta ja serpentiinistä!

Ensin meinasin siedättää Ruusaa serpentiineihin vähitellen, mutta sitten vain pujotin ne sen kaulaan.

Aivan kuin tädin kanniskelussa ei olisi ollut ponirukalle riittävästi koettelemusta yhdeksi päiväksi, Ruusa joutui vielä omistajansa lapsetuksen kohteeksi. Vapun kunniaksi.

Poni kaiketi päristää tässä nenäänsä.

"Siis ihan tosi ota nää pois."

Hyvää vappua!