Hän on, viimein, täällä tänään!

Melkein 347 vuorokautta siihen meni, mutta tänään aamuyöllä kello 4.17 Ruusan varsomiskarsinassa kävi viimein lotina ja siitä noin 15 minuuttia myöhemmin varsa jo hengitteli omilla keuhkoilla.

Illalla Ruusan tissit olivatkin kyllä aivan piukeat. Ajattelin, että jos tällaisilla vielä menee pitkään niin kyllä on kummallista. 

Koska Ruusa oli viettänyt koko päivän pihatossa polttiaisia paossa, annoin sen ulkoilla johonkin kello kahteen yöllä. Siinä vaiheessa poni oli jo sen verran rampannut ulos ja sisään, että päätin lukita sen pihattoon. 

Kolmen aikaan nukahdin vajaaksi puoleksi tunniksi (olisin nukkunut pitempäänkin, jos en olisi laittanut kelloa soimaan). Kävin pesemässä hampaat ja meinasin mennä petiin, mutta poni ramppasi karsinassa ja venytteli sen näköisenä, että unihiekat karisivat äkkiä silmistä.  

Siitä sitten ei mennytkään kuin tunti ja varsa oli maailmassa. 

Voisi sanoa, että varsominen sujui aika lailla kuin oppikirjoissa! Päädyin kyllä vähän auttamaan, koska kalvot repesivät varhaisessa vaiheessa ja varsa veti jo henkeä, kun sen rintakehä oli vielä sisällä. Sekin auttaminen oli varmaan turhaa, koska Ruusan ei tarvinnut montaa kertaa ponnistaa saadakseen myös rintakehän ulos.

Jälkeisetkin lopsahtivat ulos melkein samantien. Koska minulla on niistä vähän kokemusta, lähetin niistä kuvan eläinlääkärille. Kokonaisilta kuulemma näyttivät. 

Linkki videoon

Minähän tilasin Ruusalta mustan, tähtipäisen tamman. Muuten osui nappiin, mutta kuten ennalta olimme arvanneetkin niin poikahan sieltä tuli. 

Työnimi Albert osoittautui siis sukupuolisoveliaaksi. 

Minulta on kyllä jo kysytty, että kai sille joku kiva nimi keksitään eikä mitään Alberttia. Mutta vaikeahan sitä on enää miksikään muuksi sanoa, kun se on jo monta kuukautta ollut Albert.

Tähän mennessä Albert on ollut hyvin ponteva poika. Alkoi pyrkiä pystyyn suunnilleen ennen kuin takajalat olivat ulkona ja tolpillaan se oli noin puolen tunnin ikäisenä. Eikä ole oikein malttanut sen jälkeen makoilla, kun löysi tasapainon pitkien koipiensa kanssa. 

Takavuohiset ovat nyt vielä niin vennot, että varsa ei kävele kavioillaan, mutta näyttävät koko ajan paranevan. Katsellaan sitten muutaman päivän päästä, miltä ne alkavat näyttää. Muuten jalat näyttävät ainakin näin oljilla aika suorilta.

Tissillekin Albert olisi mennyt melkein samantien, mutta Ruusa ei heti antanut. Siinä tuli itse vähän hätiköityä ja yritettyä sekaantua luonnon kulkuun, mutta kun saatiin ruuna viereisestä kopista pihalle ja ihmiset ulos niin homma alkoi toimia. Edelleen Ruusa tosin kiljuu, kun varsa menee tissille, joten pitää vähän kytätä, saako varsa kunnolla maitoa.

Pikikakkaa tuli ekan kerran 3,5 tunnin ikäisenä eli tuossa 8.15. Pissaa vielä odotellaan, ja emän kakkaa. 

On se ihana!