torstai 14. toukokuuta 2015

Voi maha minkä teit

Ruusan viimeaikaisesta voinnista on sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset ovat, että eläinlääkäri katsoi tiistaina kieltä ja julisti sen normaaliksi. Näppylät ovat normaaleja eikä kielen pinnassa (enää?) ole mitään ikävännäköistä.

Huono uutinen on tietysti se, miksi eläinlääkäri oli tarpeen kutsua. Ja se tarve oli ähky, tuo jokaisen hevosenomistajan kauhu. Tähän asti henkilökohtainen kokemukseni ähkyilystä on ollut onnellisen vähäinen varsinkin omien ponien kohdalla.

Laidunharjoituksia keskiviikkona.
Voisinpa sanoa, että Ruusan ähky tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta on myönnettävä, että mahaoireilua on taas ollut. Sellaista ärsyyntymistä tiettyihin keskiruhon osiin koskemisesta, vähän takavatsan kipristelyä. Tämä on aikaisemmassa elämässä ollut yhteydessä suoleen pesää rakentavaan hiekkaan, joten olen syöttänyt psylliumia.

Tai olen yrittänyt syöttää psylliumia, Ruusa vaan on kieltäytynyt sitä syömästä. En tästä niin kovin huolestunut, koska maaliskuussa ponin sisukset todettiin röntgenillä hiekkavapaaksi alueeksi.

Mahan kipristelyn takia olen sekoittanut Ruusan rehuun maitohappobakteeria ja lisännyt kalkin määrää. Vähän olen kuivaheinääkin tarjoillut, vaikka hengitystieongelman takia kuivaa ei saisi antaa. Yhtenä päivänä Ruusa vaati syödäkseen tarhanaapurin tuoretta lopputuotosta, minkä jälkeen olen joka päivä yrittänyt syöttää sille kakkaa. Ei ole huolinut.

Tiistaina tilanne näytti aluksi ihan normaalilta. Rimpula tervehti vaatimalla äänekkäästi apetta nenänsä eteen, söi pienen kuivaheinäsiivun hyvällä halulla. Mutta kun menin hakemaan sitä laiduntreeneihin, tajusin, että maha oli aivan krampissa. Yritin kuunnella suolistoääniä, rimpula yritti pakoon ja tähtäili tosissaan takakavioilla. Suolesta ei kuulunut paljaalla korvalla oikein mitään.

Tyhmempikin täti tajuaa tällaisista vihjeistä, että nyt ei ole poni ihan kunnossa.

Onneksi paikkakunnalla asuu hevoslääkäri, joka jättää muut työt saadessaan hätäpuhelun. Eläinlääkäri saapui keskuuteemme alle kahden tunnin kuluttua soitosta. Siinä vaiheessa rimpula oli jo jättänyt piehtarointiyritykset ja ilmanpotkimiset ja keskittyi etsimään ravinnonlähteitä tyhjästä tarhasta.

Kun eläinlääkäri yritti kuunnella suolistoääniä stetoskoopilla, Ruusa teki parhaansa osuakseen häneen kavioilla. Eläinlääkärin mukaan pahin oli jo menossa ohi, mutta eivät suolet rimpulan sisuksissa ihan normaaliin malliin liplatelleet vieläkään.

Poni sai kipupiikin ja vähän rajoitetun heinätarjoilun loppupäiväksi. Ravintolisääkin saatiin, sellaista jonka pitäisi edistää suolen terveyttä. Nämä eivät tietenkään ole ainoat toimenpiteet, joita mahan tehohoitoon on suunniteltu. Valitettavasti arkipyhä vähän sotkee esimerkiksi kakkanäytteiden lähettämisaikeita.

Olo ei kyllä ole kovin kaksinen, ponikon kummallakaan osapuolella. Kun ähky tulee, jotain on epäilemättä tehty väärin tai jätetty tekemättä oikein. Ahdistuskäyrä on vaihteeksi huipussaan.
Maha keskiviikkona. Takamaha ei ollut ihan niin krampissa enää, mutta näkee, että poni vetää sitä edelleen sisään.

Mahatilanne tuntuu vaikeutuneen sen jälkeen, kun tuoreen ruohon osuutta ruokavaliossa on lisätty. Laidunkauden on ollut tarkoitus alkaa tällä viikolla.

Mielestäni en kuitenkaan ole kiirehtinyt, sillä tavalliseen tapaani aloitin ruohoon totuttamisen heti, kun kevään ensimmäiset vihreät korret alkoivat pukata maanpintaan. Toista kuukautta on ollut ponin elimistöllä aikaa vähitellen totutella tuoreravintoon.

Akuuttia hengenvaaraa ponilla ei mitä ilmeisimmin ole nyt eikä ollut tiistainakaan, sillä tavaraa menee sisään ja tulee toisesta päästä ulos tavanomaiseen tahtiin. Lopputuotos on koostumukseltaan erinomaista, mutta sen tuoksu jättää toivomisen varaa.

Tästä - ja monista muista vinkeistä - päättelisin, että ongelmana on vähintäänkin suolistoflooran epätasapaino. Voi siellä olla jotain haavaumaakin.

Keskiviikkona ponin takavatsa oli vähän vähemmän krampissa ja siihen sai vähän jo koskeakin. Vähän, ei paljon. Laitumella poni vaikutti paremmalta, liekö sitten ruohostuksen onni saanut unohtamaan vatsanväänteet. Suolesta kuului jonkinlaista pulputusta, mutta minusta äänet ovat vasemmalla vähäisemmät kuin oikealla.

Ponin naamasta kyllä näki, että se ei ole kivuton. Soitin eläinlääkäriltä kipulääkereseptin. Sekin on sitten vähän kaksipiippuinen juttu, kun kipulääke ei välttämättä ole kovin mahaystävällistä ja saattaa peittää mahdollisen ähkyn oireita. Mutta ei ole kiva olla kipeä, joten kokeillaan nyt kipulääkettä ennen kuin saadaan jotain oikeaa hoitoa aloitettua.

Näin kivuliasta ilmettä ponilla ei vähään aikaan olekaan ollut.  Kuva eiliseltä.
Tallinpitäjä siirtää omat hevosensa täyspäiväisesti laitumelle todennäköisesti perjantaina. Ruusan suhteen allekirjoittanutta hermostuttaa se, että juuri viikonlopuksi on luvattu alle 5 asteen öitä. Jos ruoho sattuukin jäätymään, uusintaähkyn vaara on ilmeinen. Voi tulla kaviokuumekin.

Toisaalta rimpula on sen verran kovasti tarhanaapureidensa perään, että niiden poistuminen kuvasta saattaa stressata sitä vaikka mahahaavaan asti. (Yksi tallikaveri pihaan toki sen seuraksi jätettäisiin.) Jos Ruusa jää pihaan niin sen pitää olla siellä koko viikko, koska tallinpitäjä ei halua tehdä muutoksia silloin kun ei ole itse kotona puuttumassa mahdollisiin ongelmatilanteisiin.

Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Ruusa voi mennä laitumelle, jos ähkyn oireita ei ole ja jos ei ole yöpakkasia.

Vaikea tietää, mikä olisi viisain veto. Jos Ruusa menee laitumelle niin sille toki alkuun tarjoillaan myös kuivaa heinää. Jos se ei mene laitumelle, sen ruohoon totuttelu pitää hoitaa tarhaoloissa, koska toista hevosta ei voi jättää yksin pihaan.

Tällä hetkellä Ruusalla ei ole tarhassa vapaata heinää, mikä saattaa olla osasyy ongelmien kärjistymiseen. Laitumella se saisi syödä koko ajan. Toisaalta isohkon ruokintamuutoksen tekeminen tässä tilanteessa tuntuu riskiltä.

Voi maha, minkä teit.

21 kommenttia:

  1. Ei voi olla totta! Kyllä nyt taas koetellaan. Mutta älä ole liian ankara itsellesi. Vaikka tekisi kuinka hyvin, voi ähky tulla. Ei se aina ole suora seuraus virheestä. Teet ponin eteen paljon ja varmasti paremmin kuin voi keneltäkään odottaa tai vaatia. Osasiko lääkäri yhtään sanoa, minkä tyyppisestä ähkystä, tai missä osassa vatsaa, oli kyse?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähinnä ajattelen, että olisi pitänyt siihen pieneen mahaoireiluun tarttua huomattavasti tarmokkaammin...

      Aika pikaisesti kävi eläinlääkäri, ei sen kummemmin kommentoinut ähkyn laatua. Kai kun tilanne oli jo laukeamaan päin. En tiedä, pitäisikö niitä hiekkakuviakin taas miettiä. Muuten tuntuu, että tällaisiin oireiluihin ei eläinlääkäreiltä oikein saa apua. Jos ei ole mahahaavaa tai hiekkaa niin eivät klinikallakaan tunnu oikein osaavan sanoa aiheeseen juuta eikä jaata.

      Poista
  2. :( ei ole todellista, Ruusa rukka.
    Ja tosiaan viikonloppuna painuu lähelle nollaa lämpötila. Hankala tilanne!

    Ei kai ähkyyn aina löydy mitään syytä. Tai on tietysti syy, muttei osata sanoa mikä.
    *kop kop*, ikinä ei ole ollut hevosilla ähkyä. Mutta talvella taluttelin tallilla nuorta useamman tunnin ähkyn takia. Onneksi ei ole uusiutunut. Silloinkaan ei ell osannut sanoa mikä sen aiheutti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, ettei mene viikonloppuna liian kylmäksi... Nyt näyttää siltä, että hepat menevät laitumelle lauantaina. Kylmin yö Forecan mukaan olisi lauantain vastainen yö, sunnuntain vastaisesta yöstä eteenpäin näyttää vähän paremmalta.

      Koska Ruusan maha näyttää kuitenkin laitumella rennommalta niin ajattelin nyt ottaa sen riskin, että laitan sen laitsalle samaan aikaan muiden kanssa. Runsaan heinän kanssa, toivotaan että se mieluummin syö heinää kuin kylmää ruohoa...

      Poista
  3. Nyt tuli mieleeni, että mikäs on ponin matoisuus tilanne? Toiistuvat keuhko-oireet janyt vatsaoireet - eihän siellä vaan ole matosia kehossa tekemässä tuhojaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaliskuussa otetussa matonäytteessä ei ainakaan ollut madonmunia. Tammikuussa on viimeksi madotettu. Nyt ajattelin teettää taas testin, pitää miettiä josko madottaisi joka tapauksessa. Siinä on vaan tietysti sekin, että jos matoja ei ole niin matolääke on aika tujua tavaraa.

      Poista
  4. Heippa!

    Kuten Laura tuossa sanoikin, olisin itsekin etsimässä syitä madoista. Meillä on eräs tamma joka on tuotu Virosta ja siitä asti kun on meillä ollut, on krampannut mahallaan ihan huolella, useita ähkyjä on hoidettu (joihin ei mitään varsinaista syytä ole löytynyt) ja muutenkin on oireillut vatsahaavaa. Kun itse hoksasin että vatsahaava voi olla yksi ähkyn aiheuttajista, hoidettiin ensin vatsahaava kuntoon. Tämä helpotti tilannetta huomattavasti, hevonen parani silmissä ja oli elämänsä kunnossa pitkän aikaa. Kunnes taas tuli uudet ähkyt. Hevonen on ollut koko Suomessa olon ajan säännöllisessä madotusohjelmassa, joten en osannut sitä edes epäillä.

    Viimeisin ja ehdottomasti "isoin" ähky tapahtui eräänä talvisena iltana, ja kuin taivaan lahjana paikalle tullut eläinlääkäri tunnisti ensinnäkin rodun, jota ei ole vielä kertaakaan tapahtunut, ja alkoi samantien tutkimaan hevosen etujalkoja. Olin hieman äimänä sillä ähkyä piti hoitaa! No, ell sanoi samantien että tällä on käpymatoja, joiden toukat kiinnittyvät suolistoon ja vatsaan ja tekevät siellä hallaa, aiheuttaen mm. juurikin vatsahaavan oireita ja ähkyä. Käpymadon munat näkyvät etujaloissa pieninä, mikroskooppisina keltaisina pisteinä. Tässä ähkyn akuuttivaiheessa hevonen madotettiin ja saatiin valtavan urakan jälkeen selviämään hengissä tästäkin ähkystä. Tämän jälkeen kun minulla oli ihan oikea syy mistä ne ähkyt ovat johtuneet, on elämä ollut paljon helpompaa.

    Nyt tiedän että käpymadoista pääsee eroon madottamalla hevoset ivermektiinillä tammikuussa, sillä silloin käpymadon toukat ovat siinä vaiheessa että matolääke niihin tehoaa. Muuna aikana madotus on lähes turhaa käpymadon kannalta.

    Käpymadot ovat lisääntyneet Suomessa viime aikoina varsinkin Virosta tuotujen hevosten mukana. Jos teillä on tallilla nyt tai on ollut virolaisperäisiä hevosia, voi tilanne hyvinkin johtua käpymadoista.

    Ähky on inhottavan usein ihan henkimaailman touhuja, ja aina tulee itseään ruoskittua vaikka sille ei ihminen mitään aina mahda. Älä siis suotta syytä itseäsi, ei näistä aina tiedä.

    Mutta kaikille maailman käpymadoille toivon kuolemaa, joukkosellaista!

    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta kertaa on Ruusan vaivojen lähteeksi epäilty kyllä matoja, mutta niitä ei ole siinä määrin löytynyt. Ja Ruusa on kyllä ihan pienestä pitäen madotettu tiukasti ohjeiden mukaan, tai oikeastaan madotin sitä pitempään varsojen mallilla kuin mitä eläinlääkärit edes suosittelivat.

      Näkyvätkö käpymadot kakkatesteissä? Viime kakkanäyte oli tosiaan puhdas, mutta tammikuussa otetussa näytteessä näkyi strongylus-sukuisia matoja. Silloin poni madotettiin Equest Pramoxilla, jonka pitäisi tehota myös käpymatoihin, vaikka siinä ei ivermektiiniä olekaan.

      Virosta tulleita hevosia ei tallilla ole samaan aikaan Ruusan kanssa ollut, mutta ennen Ruusan muuttoa nykyisellä tallilla kyllä oli yksi eestinhevonen.

      Poista
  5. Voi hitsi mitä tuuria taas.. :( jos suolisto-ongelmat epäilyttävät niin kannattaa myös pyytää ell ottamaan verikokeet. Niistäkin näkee jo jonkin verran onko jokin arvo pielessä. Suolistossa voi olla hiekan/mahahaavan lisäksi muitakin ongelmia, esim jotain tulehduksia, jotka jotkut hoidetaan helposti kortisonikuurilla. Tsempit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusasta on otettu verikokeet muutama viikko sitten ja kaikki arvot olivat hyvät.

      Poista
  6. No voihan maha! :( Minäkin laittaisin varmaan laitumeen muiden kanssa, vaikka toisaalta olen sitä mieltä, ettei laidunruohokaan aina ole mahavaivaiselle optimaalista ruokaa. Taavin hyväksi päässyt tilannehan romahti viime vuonna laidunkauden alkaessa... Vaikka se oli totutettu hyvin ja huolella. Sitten mentiinkin taas kiitovauhtia alamäkeen, tasaisen varmasti ja loppuhan nyt tiedetään.

    Noista käpymadoista minäkin silloin luin ja mietin sen mahdollisuuttakin.

    Mutta älä itseäsi siitä ähkystä ruoski, niitä voi tulla ihan ilman mitään selvää syytäkin. Ja olethan sinä niihin vatsavaivoihinkin minusta ihan hanakasti puuttunut. Sekin on vain niin vaikeaa jos ei yhtään tiedä, mistä ongelma johtuu, eikä kaikkea voi kokeilla kerralla. Paljon taas tsemppiä ja toivotaan, että tilanne vaikka laitumella tasaantuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lohdutuksen sanoista, vaikka Taavin tapaus ei kovin lohdullinen esimerkki olekaan. Alunperin ajattelin mahasta, että laidun parantaa, mutta saa nyt nähdä. Tosiaan nyt poni ei ole laitumella niin paljon kipristänyt mahaansa, mutta tiedä sitten, unohtaako se vaan kivun kun saa niin herkullista evästä. Kosketusarkuutta ei ole poistanut laiduntreeni eikä kipulääke.

      Yritän nyt mahdollisimman pian saada ponista tuoreen kakkanäytteen ja lähettää sen analysoitavaksi. Tietää sitten ainakin, onko siellä esim. koleja liikaa vai liian vähän (veikkaan jälkimmäistä).

      Poista
  7. Tsemppiä täältäkin! En osaa kyllä sanoa mitään järkevää tai ehdottaa mitään kikkaa, mutta totean minäkin että toisille niitä ongelmia tuntuu vain kasaantuvan vaikka mitä yrittäisi :/ Niin paitsi sen voin kertoa, että bentoniittisavea syöttämällä olen kuullut kolit saadun kohdalleen (testienkin mukaan). Toivottavasti laidun tuo helpotuksen vatsalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä. Siltähän tuo näyttää, että vaikeudet kasaantuvat...

      Bentoniittisavea olen minäkin miettinyt, mutta jostain syystä en vielä kokeillut. Se olisi vissiin hyvä muutenkin tuollaiselle, joka syö yleensä pelkästään säilöheinää - ja laitumellahan poni on aina itse itseään savella lääkinnytkin.

      Poista
  8. Tsemppiä! Ähky on aina ikävä vieras, eikä välttämättä aina ole kenenkään vika, vaan monen kurjan sattumuksen summa, joka tulee jos on tullakseen. Matoja minäkin veikkaisin, niitä meilläkin tässä taannoin häädettiin tuolta nuorimmaiselta kunnon hevoskuurien avulla. Siinä ohella sai sulfaa ja mahahaavalääkkeet. Oli saanut siis massiivisen loistartunnan, minkä seurauksena tulehdusarvot olivat taivaissa ja mahahaavakin tuli, kun koulutuspaikassa oli pari olennaista juttua vähän kurjasti. Sairasti tietty yhden ähkynkin tässä jo, veti itsensä umpeen kun ruoka rupesi vihdoin maistumaan niin kuin ponille kuuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matoja ovat tosiaan moneen otteeseen eläinlääkärit väläytelleet myös keuhkovaivojen mahdolliseksi syyksi, mutta todisteita ei ole löydetty.

      Suunnilleen joka toinen kakkanäyte on näyttänyt matoja ja sen perusteella on aina madotettu, paitsi tietysti kerran tai kaksi vuodessa ihan ilman näytteitä.

      Ja tosiaan madonmunat on katsottu pari kuukautta sitten ja kun hetki sitten teetin varmuuden vuoksi verikokeetkin niin niissä oli kaikki arvot ihan priimaa.

      Onhan se toki mahdollista, että Ruusalla on joku lääkkeille vastustuskykyinen matokanta, joka ei näy näytteissä. Mutta sitten on kyllä keinot aika vähissä, jos näin on.

      Poista
    2. Lisään vielä, että tämän tekee vielä mystisemmäksi se, että poni on ulkoisesti melkoisen upeassa kunnossa, paremmassa kuin kertaakaan sitten 2-vuotiskesän.

      Poista
  9. Käpymadot ei tietääkseni näy testissä,ainoat keinot niiden havaitsemiseen ovat oireet ja ne pikkuruiset munat etujaloissa. Jos munia on etujaloissa,kulkeutuvat ne hevosen keuhkoihin ja suolistoon ihan mekaanisesti hevosen hangatessa turpaansa etujalkaan.

    meillä tamma oli ulkoisesti hyvässä kunnossa eikä näytteissäkään ollut viitteitä madoista,mutta niin niitä vaan löytyi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muistelinkin, että käpymadot ovat myös niitä jotka eivät näy kakkanäytteissä. Muistaakseni eläinlääkärit jossain vaiheessa niitä epäilivät, mutta eivät ole löytäneet.

      Olen nähnyt kyllä kuvia käpymadon munista hevosen jaloissa, Ruusan jaloista en ole sellaisia löytänyt vaikkei sillä ole kovin paljon karvaakaan niissä. Pitää kyllä nyt syynäillä oikein tarkkaan.

      Poista
    2. Hevosellani oli aivan selviä käpymadon munia jaloissa viime vuonnalaidunkauden lopussa; pieniä keltaisia täpliä, jota ensisilmäyksellä luulee heinän roskaksi, mutta kun yrität harjata niitä irti karvasta, eivät irtoa kuin veitsellä raaputtamalla. Meno Ivermektiini ekstrana ja nyt hevonen "vaikuttaa"madottomalle. Milestäni munat esiintyvöt nimenomaan vain laidunkauden jälkeen, koska paarmat näitä levittävät?

      Poista
    3. Hmm, mielenkiintoista. Eli käpymatoja voisi olla, vaikka juuri nyt ei munia näy? Täytyy syynätä ponin jalkoja tavallistakin tarkemmin tuossa laidunkauden aikana ja sen jälkeen. Laidunkauden jälkeen joka tapauksessa madotetaan. Tupla-Strongid-tyylinen ratkaisu muutenkin pitää syksyllä tehdä, koska heisimadotkin pitää saada hengiltä.

      Poista