Pihaton kiusankappale

Ihan ensimmäiseksi haluaisin kiittää kaikkia edelliseen viestiin kommentoineille mahtavasta tuesta ja tsemppauksesta.

Itsesäälipurkaus alkaa vähitellen mennä ohi ja olen todennut, että päivä kerrallaan. On tavallaan vapauttavaakin ajatella, että poni elää jatkoajalla. Kun jokainen päivä on ekstraa, ei tule niin stressattua pikkuasioista. Jos jotain tulee niin sitten tulee.

En ole esimerkiksi pounin kinttuja hoitanut mitenkään (paitsi silloin tällöin hieronut) - tosin ryhdyin noudattamaan tätä hoitamattomuuden ideologiaa jo joulukuun alkupuolella. Tästä ei ole ollut ainakaan haittaa, sillä murheenkryynikintun jännetupesta on hankkarivammasta kielinyt neste viimein kadonnut ja poni liikkuu tavallisen hienosti. (Paitsi nyt kun kehuin niin jotain varmaan tulee.)

Piehtaroinnin jälkeen poni on usein fiksuimman näköinen, eiku...

Viimeksi julkaisemani masennustekstin kirjoitin eräänä päivänä, kun Ruusan hengitys oli niin huonona, että koin olevani karmea eläinrääkkääjä.

Sitten kokeilin pukea ponin ohuempaan loimeen. Ohuempi loimi, parempi hengitys.

Ennen Ruusa on kestänyt paremmin yli- kuin aliloimitusta, mutta näemmä tässä tilanteessa on parempi vaikka olla vähän viluinen kuin yhtään kuumissaan. Mieluiten tietysti pitäisin kokonaan ilman, mutta ponin aasinkarvassa on enemmän pituutta kuin tiheyttä ja kaikki sade menee välittömästi iholle asti.

On huomattava, että arviot rimpulan hengityksen tilasta perustuvat tarha- ja käytävähavaintoihin. Ohjattua liikuntaa ei ole ollut aikaa tarjota eikä se ole tuntunut välttämättömältäkään. Ruusa on nimittäin jonkin verran kunnostautunut omatoimijumpassa.

Jälleen yksi harvinaisen laadukas kuvakaappaus videolta.

Tarhajumppaan kuuluu pääosin ravipainotteista haahuilua. Lisäksi on havaittavissa, että Ruusan sisäinen orivarsa on herännyt. Kyseinen sisäinen orivarsa aktivoitui viimeksi kesällä 2013, jolloin sen herätti Ruusan painikaverina ollut pikkuori (maitovarsa).

Pomohevonen on niin sanotusti höllännyt rimpulan liekaa sen verran, että poni on uskaltautunut ruveta aikamoiseksi kiusankappaleeksi. Kiusankappale roikkuu pomohevosen naamassa ja hyppii sen edessä pystyyn.

Aina silloin tällöin kiusankappale saa tahtonsa läpi ja pomohevonenkin äityy leikkisäksi.

Johtohahmo ei sentään ole kahden hevosvoiman laumassa vaihtunut, vaan Ruusa on edelleen väistävässä asemassa esim. heinäkasalla. Kasalta ajamiseen on kyllä syytäkin, koskapa Ruusalla on ilmennyt vakavia vaikeuksia erottaa ruokapöytää vessasta.