Unelma: oman kasvatin selkään pääsy - check

Kun on ratsastanut melkein 25 vuotta, voisi luulla, että talutusratsastus ei enää hirveästi sykähdyttäisi. Mutta kyllä se sykähdyttää, kun kyse on ensimmäisestä ratsastuksesta ensimmäisellä omalla kasvatilla.

Tai no, ratsastustahan eilisessä selkäännousussa oli suunnilleen yhtä paljon kuin siinä, kun lapsena pääsi istumaan kierroksen sirkusponin selässä.

Mutta yhtä kaikki, siinä minä nyt sitten olin, oman ponini, oman kasvattini, selässä. Ruusan tapauksessa kyse on vielä isommasta asiasta, koska on ollut kausia, jolloin en ole uskonut pääseväni ratsastamaan kullannupullani ensimmäistäkään kertaa.

Yksi unelma (päästä edes kerran Ruusan selkään) on jälleen täyttynyt, nyt taas kohti seuraavia unelmia.

Missä kuvalliset ja liikkuvakuvalliset todisteet tapahtuneesta, saatat kysyä.

No, siinähän kävi sillä tavalla klassisesti, että kun Ruusa oli pysäköity pallin eteen ja omistajatädin jalka oli jalustimessa, kuvaajaksi nakitettu tallinpitäjän kaveri parahti, että kamerasta loppui akku. Kyllä se sitten taas "ratsastuksen" jälkeen toimi, mutta tapahtumat jäivät ikuistamatta. Pienen pätkän kamera ehti tallentaa (etupäässähän siinä näkyy meikäläisen takapuoli):


Varsinaiset kuvalliset todisteet on kyllä hankittava myöhemmin. Tällä kertaa on tyydyttävä pääosin sanalliseen kuvailuun. Ruusan oikeasti ensimmäisen ihmisenkanniskelutehtävän kuvia voi ihmetellä täältä.

Sinänsä video olisi aika tylsä, että Suureen Selkäännousuun ei varsinaisesti liittynyt draamallisia aineksia. Rimpula tökötti selkäännousupaikalla evääkään liikauttamatta, kun laitoin jalan jalustimeen ja laskeuduin mahalleni satulaan.

Erinomainen ruutukaappaus videolta.

Koska Ruusaa ei tämä tuntunut kiinnostavan, varovasti laitoin jalan selän yli. Edelleenkään Ruusaa ei kiinnostanut tippaakaan mikään muu kuin se, että taluttajalla (tallinpitäjä) vaikutti olevan porkkanaa kädessä. Niinpä sitten istuin pystyyn eikä ponissa edelleenkään tapahtunut mitään reaktiota.

Annoin rimppanalle namin selästä käsin, jotta se olisi kiinnittänyt minuunkin huomiota, ja sitten lähdettiin ihan liikkeelle. Ruusa olisi mieluummin vain seisoskellut, mutta suostui sitten etenemään ympyrän verran raskaassa nuoskalumessa.

Ruusan selkään pääsy on poltellut takaraivossa raivokkaasti jo pitemmän aikaa. Alunperin suunnittelin ratsautumisesta itselleni joululahjaa, mutta teiniponin mahakivut ja niistä seurannut kiukkuisuus torppasivat aikeet.

Nyt terveystilanne oli hallinnassa ja sää sekä tähtien asento suotuisat. Toivotaan myötätuulta, jotta joskus pääsisimme ihan oikeaan ratsastukseen asti.

P.S. Tässä pieni video selkäännousua pohjustavista harjoituksista, joita olemme tehneet. Huom, video on otettu ennen joulua, joten siinä näkyy vielä kovin hoikka varsa.