Alunperin aika oli varattu mahatutkimuksiin, mutta tässä viime aikoina suuremman tilan omistajan huolikiintiössä on vienyt se kaiken pahan alku ja juuri: hengitys.
Vielä jokunen viikko sitten iloitsin Ruusan hengityksen odotettua paremmasta tilasta, mutta viime päivinä iloon ei sillä saralla ole ollut juuri aihetta. Ensin poni alkoi taas palautua kehnommin ja nyt se on joinakin päivinä seissyt käytävälläkin sieraimet levällään, kyljet pumpaten kuin vanhalla puhkurilla.
 |
| "Mä oon jo hereillä, eikö voitas lähteä kotiin. Mut en mä mihinkään traileriin mene." |
Hengityksen viimeaikaisen tilan tuntien ei tullut kovin suurena yllätyksenä, että tähystysletku kohtasi rimpulan henkitorvessa vaaleita limaklönttejä.
En yllättynyt tänäänkään, kun eläinlääkäri soitti näytteiden tuloksista.
Keuhkoista huuhdelluissa näytteissä näkyi taas kutsumattomia vieraita, mast-soluja. Eläinlääkärit eivät ole yksimielisiä siitä, onko mast-soluilla merkitystä keuhkojen tulehdustilalle, mutta Ruusan tapauksessa mast-solut ja puuskuttelu nyt kuitenkin ovat sattuneet esiintymään yhtä aikaa.
Tämähän nyt valitettavasti tarkoittaa sitä, että yli puolen vuoden ero astmapiipusta päättyy.
Pari viikkoa pitäisi jaksaa käydä tallilla kahdesti päivässä tupsuttelemassa lääkejauheita rimpulan sieraimesta sisään. Jos tilanne paranee, lääkitystiheyttä lasketaan ensin kertaan päivässä, sitten joka toinen päivä -tahtiin ja jos hyvin käy, noin kuukauden päästä voidaan palauttaa inhalaattori varaston hyllylle.
"Kannattaa henkisesti varautua siihen, että joka talvi tarvitaan lääkitys tai kaksi", sanoi eläinlääkäri puhelimessa. Hänestä tilanne ei ole kovin huolestuttava.
Minä kuitenkin ryhdyin henkisesti varautumaan ajatukseen, että ponini ei välttämättä enää seuraavaa talvea näe.
Tämän talven on ollut tarkoitus toimia jonkinlaisena testinä: Jos Ruusan hengitys pelaisi hyvin, kun olosuhteet on optimoitu, se saisi jatkaa elämäänsä. Mutta jos tämäkin talvi menisi inhalaatiolääkinnän merkeissä, Ruusan kohtalo olisi joko nurmen alla tai koiran ruokakupissa. (Ihmisravinnoksi se on liian lääkitty.)
Hapensaanti on minusta aika lailla minimivaatimus sille, että elämä on elämisen arvoista. Toisaalta taas poni on luomuhengittänyt varsin mallikkaasti yli puoli vuotta putkeen. Joka tapauksessa tällainen panee pohtimaan, missä vaiheessa hoitaminen palvelee omistajan tunteita ponin edun kustannuksella.
Takaisin kantakapakkaan. Siinä, missä hengitysteiden tilanne oli melko ennalta-arvattava, suulöydökset eivät.
 |
| Ällöttävä suunavaaja! |
Toisin sanoen jo menneeksi kiusaksi luokittelemani sudenhampaat on poistettava toistamiseen. Koska iltavuoroaamupäivän aikataulu oli minuuttipeliä, näihin päiväkänneihin sitä ei valitettavasti saatu mahdutettua. (Yleinen raspauskin olisi kuulemma tarpeen.)
Eipä tähän voi sanoa muuta kuin että seuraavat kohdalleni sattuvat sudenhampaat poistetaan klinikalla.
Mutta, jotta tästä tekstistä nyt ei ihan p-an maku jäisi suuhun niin laitetaan tähän loppuun vähän positiivistakin. Rimpulan mahalaukusta ei löytynyt haavoja (pientä ärsytystä vain) eikä suolessakaan ollut hiekkaa.
Lisäksi Ruusa suostui kiltisti melkein kaikkeen. Raja meni puntarissa, jolle poni ei suostunut joko astumaan lainkaan tai sitten ylitti sen puolijuoksulla. Hieno nainen ei kerro painoaan?
Hoitohenkilökunnasta oli melko hämmästyttävää, että tällaisella hoitohistorialla paiskattu eläin edelleen rauhallisesti alistuu tutkimuksiin - ja ylipäätään suostuu astelemaan klinikan ovista sisään.
Mutta Ruusa nyt vaan on sellainen. Paras. Olisi kai liikaa vaadittu, että poni olisi sekä paras että terve.
Nämä ovat niitä päiviä, kun tekisi mieli keksiä jotain lohduttavaa sanottavaa. Mutku en keksi. Ainoastaan sen, että terveys ja parhaus eivät varmaan koskaan mahdu samaan eläimeen, ainakaan pitkää aikaa.
VastaaPoistaTerkut kuitenkin ihanalle Ruusalle.
Kiitos. Siltä se näyttää, että parhaus ja terveys ovat toisensa poissulkevia asioita. Ainakin, jos kyse on minun eläimestäni. Mutta katsotaan nyt. mitä tuleman pitää.
Poistavoimia sinne. itse odotin jaatavan kylmassa tallissa 2 tuntia kun hevosen hampaasta otettiin rontgenkuva....huoh. Ymmarran hyvin mietteesi,
VastaaPoistaKiitos. Aina välillä sitä miettii, että olisihan sitä helpompiakin tapoja aikaansa kuluttaa kuin rampata lääkitsemässä ponia.
PoistaToivottavasti hammas on kunnossa. Kiva sinänsä, että röntgenkuvaus onnistuu tallissa eikä tarvitse lähteä klinikalle.
Voi ei, tsemppiä ja voimia. Juuri tulin Hyvinkään hevossairaalasta kuuntelemasta luentoja aiheesta hevosten akuutit ja krooniset hengitystiesairaudet, ja siellä oli puhetta noista mainitsemistasi mast-soluista IAD:n hoidon yhteydessä.
VastaaPoistaOlen sen verran lyhyen aikaa seurannut blogiasi, joten kysynkin, että mikä Ruusalla on ollut diagnoosina noissa hengitystieongelmissa?
Kiitos. Hyvinkäällä on ollut aika mielenkiintoisia luentoja kyllä, minullekin on joskus tullut kutsu mutta ovat aina sellaiseen aikaan, että en millään ehdi niille.
PoistaRuusallahan on monia diagnooseja, mutta tämä mikä kiusaa on juurikin IAD. Koko tarina on täällä: http://lahtoruutuun.blogspot.fi/2014/09/hengitysvammaisen-hoito-ohjelma.html
Voi olen ihan mielettömän pahoillani :(
VastaaPoistaKiitos Saija. Voihan se tietysti olla, että tästä vielä noustaan. Mutta en halua elättää liikaa toivoa.
PoistaVoi kurjuus! Keuhkovaivat ovat kyllä pirullisia.. eikä mikään suun kautta syötettävä kuuri olisi mahdollinen tulevaisuudessa?
VastaaPoistaPirullisia todellakin. Kyllä varmaan joku suun kautta otettava kuurikin olisi mahdollinen ja aiemmin Ruusa on syönytkin yleiskortisonia keuhkojen tulehdusreaktioon. Mutta tuo inhaloitava kortisoni on osoittautunut tehokkaimmaksi, kun sen saa suoraan sinne, missä sitä tarvitaan.
PoistaTarkoitin keuhkoputkia avaavaa lääkettä, esim. ventipulmin tai bricanyl? Voisi olla ponin kannalta kivempi kun kaviokuumeriski ei noiden kanssa ole samaa luokkaa kun kortisonin.
PoistaJoskus on kyllä käynyt omassakin mielessä, että pitäisi kysyä noista lääkkeistä. Ehkäpä kysyn seuraavalla kerralla kun olemme yhteyksissä. Nuo astmalääkkeet nyt kuitenkin ovat aika hyvin aiemmin tehonneet, niin en muistanut tällä kertaa kysyä aiheesta.
PoistaNo astmalääkkeitähän nuokin ovat, mutta ruokkijalle helpompia - sinne vaan pikkupilleri ruokakuppiin eikä tarvitse omistajan erikseen käydä juoksemassa lääkitystä.
PoistaSamat ajatukset kuin Marjutilla, olisi ihana sanoa jotain lohduttavaa mutta mitä tähän nyt sanoisi. Ell ei kuitenkaan siis pidä tilannetta kovin pahana?
VastaaPoistaJuu eläinlääkärien mielestä tämä nyt ei ole kovin iso juttu. Että sikäli en ehkä rääkkää ponia, vaikka sen välillä onkin vaikea hengittää. Oli vain niin iso pettymys, että ollaan taas tässä lääkintäpisteessä, vaikka poni pääosin on tänä talvena ollut paljon paremmassa kunnossa kuin viime talvena.
PoistaVoi että, todella raskasta sulle eikä ponillekaan helppoa! Siinä olet ihan oikeassa että esteettömän hengityksen soisi kyllä ihan jokaiselle eläväiselle, mahtaa olla karmea tunne kun ei saa kunnolla henkeä. Vaikeita asioita nämä, kauanko yrittää ja kauanko hoitaa. Ei ole sanoja täälläkään.
VastaaPoistaJa sudenhampaista - ihme homma että niitä olevinaan eläinlääkärit poistaa kotona ja kaikki menee hyvin! Minäkin olen nimittäin törmännyt hevoseen jolta piti olla sudenhampaat pois, ja sitä oli koulutettu ja tehty ties mitkä vippaskonstit ja aina vaan sen ratsastettavuus oli huono, suu tosi levoton, ei huolinut kuolaimia jne. Kunnes sitten oikeasti hammaseläinlääkäri katsoi suuhun ja totesi, että täällä on haljenneet sudenhampaiden juuret joissa hermo paistaa näkyvillä... Auauau. En tiedä tuliko siitä hevosesta ratsua enää vai rajoittiko kipumuisti jatkoa liikaa.
Tosiaan kyllä haluaisin, että ponilla olisi hyvä olla, se on ihan ehdoton edellytys sille, että sitä pidän. Pitää nyt katsoa, miten nopeasti päästään taas parempaan ja miten kauan menee ennen kuin joudutaan taas lääkitsemään. Jos poni tarvitsee lääkettä tyyliin kuukauden vuodesta niin ehkä se nyt menee sitten, mutta kun kuitenkaan en koskaan saa välittömästi lääkitystä päälle, kun se hengitys alkaa vaikeutua niin mietin, onko sitten oikein, että poni joutuu sellaista kestämään.
PoistaSepä siinä onkin, kun luulee että sudenhampaita ei ole. Onneksi en ole hirveän paljon kuolaimen kanssa tehnyt ja enimmäkseen käyttänyt muovikuolaimia, että ehkä Ruusa ei ole pahasti traumatisoitunut. Mutta epäilen, että katkennut hammas on melkeinpä kivuliaampi kuin kokonainen. Että se siitä kotipoiston hyödystä sitten.
Kyllä nyt taas koetellaan! Toivotaan, että piippu tehoaa ja ponin hengitysongelmat jäävät historiaan.
VastaaPoistaNuo sudenhampaat ei yllätä yhtään. Niitä tuntuu löytyvän jatkuvasti, vaikka ne on muka poistettu. Myös Vipsulta. Vipsulta, joka on ollut oikomishoidossa ihan oikealla hammaslääkärillä X(
Toivotaan parasta.
PoistaTaitaa tosiaan olla yleistä tämä sudenhampaiden katkeaminen kotipoistossa. Ja tämä oli nyt eka kerta, kun joku huomasi asian. Ruusaakin on kuitenkin hammashoidettu puolen vuoden välein 1-vuotiaasta asti ja viime kesänä piti olla oikein spesialistikin kyseessä. Toisaalta voi olla, että juuret ovat tähän asti olleet piilossa ja nyt alkaneet tulla pintaan.
"Olisi kai liikaa vaadittu, että poni olisi sekä paras että terve."
VastaaPoistaNäinpä, sanopa muuta. Se yhtälö tuntuu olevan mahdoton.
Meilläkin muuten Taavilta piti olla sudenhampaat poistettu ja ihan klinikalla, mutta kun käytiin siellä hammastutkimuksessa Viikissä, niin toinen ssudenhammas nökötti edelleen suussa... En ymmärrä miten sitä ei ole toisella klinikalla huomattu, vaikka useamman kerran on suu siellä avattu ja hoidettu muuten tarkasti! Olivat silloin yhdellä kerralla poistaneet vain yhden. Minun piti kysyä asiasta, kun seuraavaksi mennään, mutta sitä seuraavaa kertaa ei nyt sitten koskaan tullutkaan. Kyllähän se harmitti, kun olin käyttänyt kuolainta ja ihmetellyt, kun Taavi ei edelleenkään toimi niillä kovin hyvin.
Voimia paljon sinne, vaikeita ajatksia ja pohdintoja sulla.
Kiitos sinullekin. Lopullisia päätöksiä ei ole tehty, mutta kyllähän tässä jo alkaa vähitellen väsyä koko ajan pelkäämään, että ponilla on huono olla.
PoistaKuinkahan monella hevosella ratsastettavuusongelmat tosiaan johtuvat jostain huomaamatta jääneestä sudenhampaasta? Ja tuo on kyllä aika käsittämätöntä, että edes klinikkapoisto ei ole onnistunut. Sitä vaan luottaa siihen, että eläinlääkärit ovat tehneet homman kunnolla, ja sitten tuleekin ikäviä yllätyksiä. Soimaa itseään siitä, että on aiheuttanut kipua eikä ole edes tajunnut asiaa.
Ruusalla on kuitenkin toisen sudenhampaan kohdalla ien vähän verestäväkin eli jonkin verran kipeä lienee.