Hassu poni

Koska Ruusalla on meneillään psyllium-kuuri ja koska sen maha viime kuurilla tuli kovin kipeäksi, olen nyt ottanut asiaan tarmokkaamman lähestymistavan. Joka psyllium-annoksen kyytipojaksi tulee astiallinen limpparia (melassivettä, josta nirsoilija on oppinut kovastikin tykkäämään) ja joka päivä liikutaan, jotta massa etenisi suolessa toivotusti.

Toistaiseksi menetelmä on tuntunut toimivalta, joskaan poni ei vieläkään varsinaisesti ahmi psylliuminsekaista mössöään.

Eilen laiska täti ei jaksanut ratsastustunnin jälkeen enää lähteä oman ponin kanssa mihinkään, vaan sen oli tarkoitus verrytellä sirosääriään eri askellajien tahtiin ihan kotikentällä.

Poni ilmaisi mielipiteensä melko selvästi. Tämän eleen voisi suomentaa suunnilleen "Voi v mitä p-aa".

Poni ravaili laiskasti tädin ympärillä ja "kiroili" niin, että niskat meinasivat mennä nurin. Aina tilaisuuden tullen se siirtyi napostelemaan kentän laidalla kasvavaa ruohoa. Siis niinq evvk joku irtojuoksutus ja siis niinq evvk joku mami.

No, eipä tässä mitään, tuumi täti ja lähti hakemaan autosta rahaa ratsastustunnin maksuun.

Yhtäkkiä kaikki ei ollutkaan ponille enää evvk ja ihan sama. Ruohonkorret putosivat suusta ja teini kimposi hysteeriseen laukkaan ympäri kenttää. Juoksua säesti kimakka kiljunta tyyliin "apua mami sä unohdit mut tänne IHAN YKSIN". (Huomautan, etten missään vaiheessa kadonnut näköpiiristä.)

Kun palasin kentälle, kaikki muu paitsi ruoho lakkasi taas olemasta. Hassu poni.

Tänään mua ei huvittais oikein juosta joten sovittaisko, että vaan antaisit porkkanaa?

Mitä alussa mainittuun ratsastustuntiin tulee, siitä ei taaskaan ole kuvia. Tämä on harmi, sillä olisin halunnut nähdä, oliko menomme niin superia kuin opettaja hehkutti. Oli kuulemma selvästi paremman näköistä kuin vielä viime viikonkin tunnilla.

Mikä siis on muuttunut? Kysyn ja vastaan itse: ne vatsalihakset, ne vatsalihakset. Kun ratsastaja on nyt löytänyt sellaiset, myös poni ottaa omansa käyttöön.

Ponin liikkumista parantaa huomattavasti myös se, jos vapauttaa sen kyljet jalkojen puristukselta. Tässäkin avainasemassa ovat korsettilihakset. Pakko kai siellä selässä nääs on jotain lihaksia jännittää, ettei putoa kyydistä. Vatsalihaksilla puristaminen on jossain määrin poniystävällisempi valinta kuin jaloilla takertuminen.

Vatsalihasten löytyminen kyllä on myös lisännyt ratsastustunnin fyysistä rasittavuutta melkoisesti. Keskivartalo löysänä lötkytellen tunnit tuntuivat aina loppuvan kesken. Tällä kertaa kesken loppui ratsastajan kunto - jo puolivälissä tuntia.

Jännä nähdä, miten tilanne kehittyy, kun yhtälöstä napataan pois päältäkatsoja (=ope) ja vaihdetaan muuttuja nimeltä ratsu. Huomenna tai ylihuomenna olisi tarkoitus nousta taas ihan uuden tuttavuuden selkään.

Tuntiratsu jäi hämmentyneenä käytävälle:
Anteeks, mutta luulen, että unohditte antaa mulle ton ämpärin, jossa on mun ruoat.
Taustalla karsinassa tekemistä odottaa Ruusa.