perjantai 16. toukokuuta 2014

Melkein oikea kärryponi

Nyt sillä on sitten ollut kärryt perässä. Ruusalla siis. Kärryissä oli vielä pieni ihminenkin. Kovin lähellä ponia kärryt eivät tosin vielä ole olleet, mutta eipäs ruveta nyt saivartelemaan.

Tämä ei ollut parasta ravia, mitä Ruusa tänään esitti.
Pääasia oli kuitenkin se, että kärryt eivät pelottaneet ja ponista löytyivät toimivat kaasu, jarrut ja ratti.

Tämä oli itse asiassa jo toinen kerta, kun Ruusa koki kärryjen läsnäolon lähellään. Ensimmäisellä kerralla kärryt olivat ensin ehkä vähän hui, sitten jo ihan sama. Koska pikkuaskelia on otettava paljon, että päästään päämäärään, lisäämme askelten vaikeusastetta kerta kerralta.

Tällä kertaa testattiin ensin ponin päänsisäisten tähtien asento turvallisesti aitojen sisäpuolella ja sitten lähdettiin suureen maailmaan.

Alkuperäinen aikomus oli laajentaa melkein-kärryponin ajomaailmaa vain pieni lenkki parkkipaikan tienoilla, mutta poni esitti vienon toiveen matkan jatkumisesta eteenpäin. Tällaiset toiveet on tässä taloudessa tapana toteuttaa.

Ponin valitsema jatkoreitti nosti vaikeusastetta ainakin pari pykälää lisää, sillä vastaan tuli heti perhe lastenvaunuineen. Lisäksi piti ohittaa kutsuvasti kuiskaileva syöttelyruohikko. 

Tädillä loksahti suu auki, kun poni ohitti kaiken kokeneen kärryponin varmuudella. Jos se vilkaisikin ruohon suuntaan, se teki sen niin vaivihkaa, että täti ei juuri huomannutkaan. Ihan kuin sillä olisi ollut jopa vähän kivaa!

On kiva kun tallilla on auttamistahtoista väkeä. Kiitokset niin avustajille kuin kuvaajallekin.
P.S. Menoamme kentän laidalla katsellutta tallikaveria nauratti asetelma sen verran, että hän meni möläyttämään "tästä pitäisi melkein ottaa kuva". Ennen kuin hän huomasikaan, hänellä oli todellakin kädessään pokkarikamera. Meikäläisen lähellä kannattaa vähän varoa sanojaan!

4 kommenttia: