Kun ponitätiin iski akuutti varsakuume, ponin seuraavan kiiman alkamiseen oli äkkinäisen laskennan perusteella todennäköisesti noin viikko tai kaksi. Ja siihen kiimaanhan olisi iskettävä, jotta tavoiteaikataulu huhtikuisesta varsasta voisi toteutua.
Suunnitelma oli nopeasti valmiihko. Vain yksi "pieni" yksityiskohta oli avoin. Mistä Ruusan ainokaiselle tarpeeksi hieno isäori? (Vinkki: jos haluat suoraan orivalintaan, skrollaa pitkän tekstin loppupuolelle.)
Niin kovasti kuin haluaisin pysytellä B-welsheissä, on myönnettävä, että niistä harva kasvaa ideaalikokoiseksi ratsuksi lähes 160-senttiselle ihmiselle. Ratsunkasvatusaikeissa on siis tyydyttävä vähäisempään welsh-prosenttiin.
Orivalinnassa tärkeää on tietysti se, että orilla ei olisi samoja vikoja kuin tammalla.
Oman listani kärjessä on isomman koon lisäksi myös emää paremmat jalka-asennot, parempi jalkojen luusto, hyvä takaosa ja hyvä ylälinja. Ja kun tavoitteena on paitsi hieno poni, myös tätiratsu, ori ei saisi olla mikään silmänpyörittelijä - vaikka tässä kohtaa tamman ominaisuudet eivät kompensaatiota tarvitsekaan.
Oriin pitäisi minusta olla sellainen, että ei harmittaisi, jos oma kullannuppu työntäisi ulos isäoriin täydellisen kopion.
Sukutaulujakin on toki katseltava. Vähintään sen verran, että mahdollisesti tuleva varsa on kantakirjauskelpoinen. Koska welsh part bredillä ei ole enää omaa kantakirjaa, isäoriin olisi täytettävä suomalaisen ratsuponin polveutumisvaatimukset. Tämä kriteeri sulki välittömästi pois monta muuten ihan varteenotettavaa suomalaista wpb-oria.
 |
| Potentiaalinen emätamma, jonka rakenteen puutteet kiteytyvät kutosen arvoisiin jalkoihin. Jaloissa on heikko luusto, etuset ovat hajavarpaiset ja vuohiset vennot. Sen liikkeet ovat ahtaat. Lautanen saisi olla pitempi ja kaula vähemmän alakaulaisuuteen taipuvainen. Kaulan liittymät saisivat olla vähemmän paksut. |
Orivalinnassa tärkeää on tietysti se, että orilla ei olisi samoja vikoja kuin tammalla.
Oman listani kärjessä on isomman koon lisäksi myös emää paremmat jalka-asennot, parempi jalkojen luusto, hyvä takaosa ja hyvä ylälinja. Ja kun tavoitteena on paitsi hieno poni, myös tätiratsu, ori ei saisi olla mikään silmänpyörittelijä - vaikka tässä kohtaa tamman ominaisuudet eivät kompensaatiota tarvitsekaan.
Oriin pitäisi minusta olla sellainen, että ei harmittaisi, jos oma kullannuppu työntäisi ulos isäoriin täydellisen kopion.
Sukutaulujakin on toki katseltava. Vähintään sen verran, että mahdollisesti tuleva varsa on kantakirjauskelpoinen. Koska welsh part bredillä ei ole enää omaa kantakirjaa, isäoriin olisi täytettävä suomalaisen ratsuponin polveutumisvaatimukset. Tämä kriteeri sulki välittömästi pois monta muuten ihan varteenotettavaa suomalaista wpb-oria.
No, montako kantakirjattua ratsuponioria Suomessa tällä hetkellä on? Vastaus: noin kaksi. Monellako niistä astuttamalla voisi todennäköisesti saada Ruusasta emäänsä isomman jälkeläisen? Vastaus: mahdollisesti yhdellä. Moniko niistä miellyttää ponitädin silmää? Vastaus: nolla.
Orivalinnan tekeminenhän on helppoa kuin heinänteko!
Ei muuta kuin yökaudet läpeensä netissä roikkumaan. Löytyisikö prinsessaponille unelmien prinssi muiden maiden hoveista?
Hollannissa tuntuisi olevan isoin tarjonta, siellä kun wpb on otettu tosissaan. Heikolla hollannilla tavaten kovin monen siittolan sivuilta ei kuitenkaan löytynyt tietoja siitä, onko ori käytettävissä ulkomailla. Niillä sivuilla, joilla asiasta kerrottiin, sanottiin, että siemennys onnistuu vain paikan päällä. Yksi siittola vastasi sähköpostikyselyyn, ettei lähetä spermaa muihin maihin.
 |
| Kuvakaappaus. Aika moni esim. näistä kelpaisi. Mutta sitä varten pitäisi viedä poni Hollantiin. Ruutukaappaus osoitteesta www.stalnieuwmoed.nl/ |
Aika nopeasti siis kävi ilmeiseksi, että käytettävissä olevalla ajalla Ruusalle ei löytyisi sopivaa oria ponikategoriasta. Mutta mitä sitten, jos ei ratsuponia?
Ei kai pikkuponille uskaltaisi puoliveristä harkita?
Uskaltaa, vakuuttivat nekin, jolla ei ollut oma lehmä ojassa (en tosin ehtinyt tehdä kovin kattavaa kyselykierrosta). Sukupostista tutkin yökaudet, millaisia yhdistelmiä wpb- tai ratsuponien taustalla on. Löysin aika monta, joissa B-welsh oli menestyksekkäästi astutettu puoliverisellä, isollakin. Jopa pari mountia oli laitettu 170-senttisillä oreilla.
Väittävät, ettei varsa kasva isommaksi kuin mitä tammasta mahtuu ulos. Silti valehtelisin, jos väittäisin, etteikö hevosella astuttaminen pelottaisi. Ponivaihtoehtoja vaan ei oikein tähän hätään ole.
Ei kai pikkuponille uskaltaisi puoliveristä harkita?
Uskaltaa, vakuuttivat nekin, jolla ei ollut oma lehmä ojassa (en tosin ehtinyt tehdä kovin kattavaa kyselykierrosta). Sukupostista tutkin yökaudet, millaisia yhdistelmiä wpb- tai ratsuponien taustalla on. Löysin aika monta, joissa B-welsh oli menestyksekkäästi astutettu puoliverisellä, isollakin. Jopa pari mountia oli laitettu 170-senttisillä oreilla.
Väittävät, ettei varsa kasva isommaksi kuin mitä tammasta mahtuu ulos. Silti valehtelisin, jos väittäisin, etteikö hevosella astuttaminen pelottaisi. Ponivaihtoehtoja vaan ei oikein tähän hätään ole.
 |
| Tällaista onnea pitäisi saada lisää. |
Kun olin taipumassa puoliveriseen, kaveri heitti ehdotuksen: miten olisi Aqua Marin.
Se on hevoseksi pieni, vain 161 cm. Ykkösen kantakirjaori, jolla on kasin jalkapisteet ja sen luonnetta on myös erikseen kehuttu. Sen 10 jälkeläisestä yksi on wpb/ratsuponi, jonka näin viime kesänä näyttelyssä - ja se oli aika hieno.
Se on hevoseksi pieni, vain 161 cm. Ykkösen kantakirjaori, jolla on kasin jalkapisteet ja sen luonnetta on myös erikseen kehuttu. Sen 10 jälkeläisestä yksi on wpb/ratsuponi, jonka näin viime kesänä näyttelyssä - ja se oli aika hieno.
Ja mikä parasta, itsehän ihastuin Aqua Mariniin tämänkeväisillä oripäivillä kovasti.
Mitä enemmän ajatusta makustelin, sitä varmemmaksi tulin siitä, että tässä olisi nyt Ruusan sulho. Vaikka se onkin tällä kaudella saatavissa vain pakasteena.
Mitä enemmän ajatusta makustelin, sitä varmemmaksi tulin siitä, että tässä olisi nyt Ruusan sulho. Vaikka se onkin tällä kaudella saatavissa vain pakasteena.
 |
| Katsokaa, kuinka ihana se on. Aqua Marin siis. |
Tai niin luulin, kunnes soitin oriasemalle. Kävi ilmi, että Aqua Marinin spermaa ei vielä ollut Suomessa. Siittolan hoitaja lupasi selvittää, millä aikataululla siementä olisi saatavilla. "Soita ensi viikolla."
Seuraavalla, eli tällä, viikolla kävi ilmi, että ori oli hypytetty, mutta sperma ei vieläkään ollut matkalla armaaseen kotimaahan. Ei ollut tietoa, voisiko siementä saada seuraavalla viikolla, jolle eläinlääkäri maanantaisen ultrauksen perusteella arveli kiiman voivan sijoittua.
Kun poni sitten tiistaina alkoi nostella häntäänsä ja tuijottaa naapuritarhan Urhoa sillä silmällä, iski paniikki. Saisiko siementä jo tällä viikolla? No ei saisi.
Tässä vaiheessa oli jo torstai ja Ruusan kiima oli alkanut tiistaina. Deadlinen eli ovulaation lähestyminen söi wannabe-kasvattajan yöunia yhä ahnaammin.
Seuraavalla, eli tällä, viikolla kävi ilmi, että ori oli hypytetty, mutta sperma ei vieläkään ollut matkalla armaaseen kotimaahan. Ei ollut tietoa, voisiko siementä saada seuraavalla viikolla, jolle eläinlääkäri maanantaisen ultrauksen perusteella arveli kiiman voivan sijoittua.
Kun poni sitten tiistaina alkoi nostella häntäänsä ja tuijottaa naapuritarhan Urhoa sillä silmällä, iski paniikki. Saisiko siementä jo tällä viikolla? No ei saisi.
Tässä vaiheessa oli jo torstai ja Ruusan kiima oli alkanut tiistaina. Deadlinen eli ovulaation lähestyminen söi wannabe-kasvattajan yöunia yhä ahnaammin.
 |
| Suunnilleen tältä poni on tällä viikolla näyttänyt. Kuva on pari vuotta vanha. |
Onneksi plan B oli alkanut muodostua hyvissä ajoin eli edellisenä päivänä.
Sain keskiviikkoaamuna puhelinyhteyden Carrus Dressageen, joka välittää Suomeen saksalaisen oriaseman Schockemöhlen oreja. Puhelimen päähän saamani henkilö kuunteli toiveet, kaivoi rimpulan tiedot sekä kuvat Sukupostista ja lähetti Saksaan tiedustelun mahdollisista oriehdotuksista juuri tälle tammalle.
Kului ehkä tunti, ja vastaukset saapuivat!
Vaikka minulle oli luvattu suositukset vain sähköpostiin, Carrukselta myös soitettiin takaisin. Koska rotuponi-ihminen tulee luomuastutusten maailmasta ja on siemennysasioissa ummikko, Carruksen edustaja selosti, miten homma toimisi, jos päätyisin firman välittämään oriin. Jostain siis saa edelleen palvelua!
Vaikka minulle oli luvattu suositukset vain sähköpostiin, Carrukselta myös soitettiin takaisin. Koska rotuponi-ihminen tulee luomuastutusten maailmasta ja on siemennysasioissa ummikko, Carruksen edustaja selosti, miten homma toimisi, jos päätyisin firman välittämään oriin. Jostain siis saa edelleen palvelua!
No niin, ne suositukset. Esteoreista ehdotettiin jo kannuksia hankkinutta Diaradoa, joka on itse 169-senttinen (jaiks!), mutta jättää kuulemma pienten tammojen kanssa pientä (hinta: 1 900 euroa/kausi). Yhdellä tutulla on Diaradon poika puoliveritammasta ja se tosiaan on aika pieni. Kyseisessä ruunassa myös on "sitä jotakin", kuten myös isäoriissa. Ehdotus siis kovasti kiehtoi, vaikka kieltämättä hinta meni yli budjetista.
Kouluoreista rimpulalle passeleimmaksi arvioitiin Tailormade Top Gear (hinta: 1 000 euroa/kausi). En tiedä, oletteko joskus kuulleet Top Gearin isästä, se on sellainen kuin Totilas (joka on 170 cm).
Top Gearkin on pelottavan iso, 167 cm, mutta rakenteeltaan jalo. Carruksen edustaja oli nähnyt Top Gearin livenä ja se on kuulemma pienemmän oloinen. Myös luonne oli vaikuttanut miellyttävältä. Ori on vasta 4-vuotias, mutta sen ensimmäiset varsat ovat jo syntyneet eli joku käsitys niiden syntymäkoosta on olemassa.
 |
| Ruutukaappaus osoitteesta www.carrusdressage.com/oriit/diarado.htm |
Kouluoreista rimpulalle passeleimmaksi arvioitiin Tailormade Top Gear (hinta: 1 000 euroa/kausi). En tiedä, oletteko joskus kuulleet Top Gearin isästä, se on sellainen kuin Totilas (joka on 170 cm).
Top Gearkin on pelottavan iso, 167 cm, mutta rakenteeltaan jalo. Carruksen edustaja oli nähnyt Top Gearin livenä ja se on kuulemma pienemmän oloinen. Myös luonne oli vaikuttanut miellyttävältä. Ori on vasta 4-vuotias, mutta sen ensimmäiset varsat ovat jo syntyneet eli joku käsitys niiden syntymäkoosta on olemassa.
Kuvien ja videoiden perusteella en innostunut kummastakaan samalla lailla kuin Aqua Marinista - osittain toki jo oriiden säkäkorkeuden vuoksi. Sellaista se on, kun johonkin ihastuu ja sitten ihastuksen kohde jääkin haaveeksi.
Mutta kun ovulaatio painaa päälle, ei auta itku orimarkkinoilla. (Ja ovathan nämä maailmanluokan oreja kuitenkin.)
Niinpä panin torstaiaamuna toimeksi: tilasin Carrukselta siementä, maksoin laskun, kysyin siemennysmahdollisuutta Ordenojalta ja kuljetin ponin sinne. Kaikki siis tosiaan järjestyi yhdessä päivässä, voitteko kuvitella!
Ja nyt, vihdoin ja viimein, (rumpujen pärinää) se orivalinta: jos Ruusa todella saa varsan, varsa on Totilaksen lapsenlapsi.
Eli pikavalinta kohdistui Tailormade Top Gear -nimiseen oripoikaan, joka esiintyy alla näkyvässä videossa. Siinä on ääniraitakin, jos joku haluaa kuunnella selvitystä orhin erinomaisuudesta.
Linkki videoon
Top Gearin jalat eivät välttämättä ole paksuimmasta päästä, mutta jalka-asentojen pitäisi olla hyvät.
Tärkeämpien kriteerien ohella Top Gear täyttää sellaisiakin isäoriille - vähän salaa - asetettuja toiveita kuin nätti naama (koska sellainen on welshillä must) ja kiva väri (koska musta on ponitädin suosikkivärien listan jaetulla ykkössijalla).
Niin että eiköhän sitä puskatädin aikanaan kelpaa Top Gearin varsalla kevennellä, jos niin pitkälle joskus päästään! (Edit: jos varsa perii isänsä liikkeet niin harjoitusravistahan on näillä taidoilla turha haaveilla.)
Ruusa on joka tapauksessa nyt siemennetty ja jännitys tiivistyy.
Peukut pystyyn, että tiineystarkastuksessa näkyisi alkio (vain yksi!) ja että se pysyisi matkassa varsaksi asti. Ja että poni selviytyisi puolihevosen ulos puskemisesta sekä hengissä että hyvissä voimissa.
Yhtä aikaa innostaa ja pelottaa.
P.S. Tässä vielä pari kuvaa yhdistelmistä pikkuwelsh-emä ja pv-isä (koska ennen kaikkea itse kaipaan tässä vahvistusta siitä, että poni voi selvitä tästä hengissä, selvisiväthän näidenkin emät, jotka ovat ruumiinrakennetta myöten samaa kokoluokkaa kuin Ruusakin):
Mutta kun ovulaatio painaa päälle, ei auta itku orimarkkinoilla. (Ja ovathan nämä maailmanluokan oreja kuitenkin.)
Niinpä panin torstaiaamuna toimeksi: tilasin Carrukselta siementä, maksoin laskun, kysyin siemennysmahdollisuutta Ordenojalta ja kuljetin ponin sinne. Kaikki siis tosiaan järjestyi yhdessä päivässä, voitteko kuvitella!
Ja nyt, vihdoin ja viimein, (rumpujen pärinää) se orivalinta: jos Ruusa todella saa varsan, varsa on Totilaksen lapsenlapsi.
Eli pikavalinta kohdistui Tailormade Top Gear -nimiseen oripoikaan, joka esiintyy alla näkyvässä videossa. Siinä on ääniraitakin, jos joku haluaa kuunnella selvitystä orhin erinomaisuudesta.
Linkki videoon
Top Gearin jalat eivät välttämättä ole paksuimmasta päästä, mutta jalka-asentojen pitäisi olla hyvät.
Tärkeämpien kriteerien ohella Top Gear täyttää sellaisiakin isäoriille - vähän salaa - asetettuja toiveita kuin nätti naama (koska sellainen on welshillä must) ja kiva väri (koska musta on ponitädin suosikkivärien listan jaetulla ykkössijalla).
Niin että eiköhän sitä puskatädin aikanaan kelpaa Top Gearin varsalla kevennellä, jos niin pitkälle joskus päästään! (Edit: jos varsa perii isänsä liikkeet niin harjoitusravistahan on näillä taidoilla turha haaveilla.)
Ruusa on joka tapauksessa nyt siemennetty ja jännitys tiivistyy.
Peukut pystyyn, että tiineystarkastuksessa näkyisi alkio (vain yksi!) ja että se pysyisi matkassa varsaksi asti. Ja että poni selviytyisi puolihevosen ulos puskemisesta sekä hengissä että hyvissä voimissa.
Yhtä aikaa innostaa ja pelottaa.
P.S. Tässä vielä pari kuvaa yhdistelmistä pikkuwelsh-emä ja pv-isä (koska ennen kaikkea itse kaipaan tässä vahvistusta siitä, että poni voi selvitä tästä hengissä, selvisiväthän näidenkin emät, jotka ovat ruumiinrakennetta myöten samaa kokoluokkaa kuin Ruusakin):
 |
| 1-vuotias wpb. Isä: 169 cm pv, emä C-welsh, jonka isä on B-welsh. |
 |
| 2-vuotias wpb. Isä: 166 cm pv, emä B-welsh. |
No johan :D
VastaaPoistaOnhan orilla vaikuttava sukutaulu, komea on katsellakin! Totilas, Sandro Hit... Onnea varsomisprojektiin.
Kiitos, onnea tässä todella tarvitaankin. Olen aivan kauhusta jäykkänä. Mutta myös toivon kovasti, että poni myös varsoo tästä oriista. Voi tulla aika hieno varsa! Sukutaulu on kyllä orhilla komea, ja ori itse myös. Ei tässä mitään rupuoreja ole katseltu.
PoistaMinusta pitää yrittää parasta mahdollista lopputulosta. Jo ihan siksi, että joskus voi tulla tilanne, jossa joutuukin luopumaan hevosesta ja silloin joku tuollainen Totilas sukutaulussa voi herättää kiinnostusta.
Entisellä työnantajalla oli Diarado's Boyn (Diarado tämän isä) jälkeläinen, joka oli kaikkea muuta paitsi pieni. 2-vuotiaana hurahti 165-säkäisen kaksi vuotta vanhemman veljensä ohi, 2,5-vuotiaana kuoli rakenteellisen vian aiheuttamaan ähkyyn/suolikiertymään leikkauspöydälle. Ihan hiton hieno ja fiksu varsa se kyllä oli, mutta tosiaan sen korkuinen, että oltiin hyvillään harvinaisen korkeasta tallin sisäkorkeudesta... :D
VastaaPoistaPeukut pystyssä teidän projektille! Kunpa kaikki vaan menis hyvin.
Kunpa tosiaan menisi kaikki hyvin.
PoistaDiaradosta tosiaan sanottiin, että se jättää pientä pienten tammojen kanssa. Isojen kanssa vissiin jättää ihan isoa.
Varsalta toivon tietysti ensisijaisesti, että se ei syntyessään olisi kovin suuri. Mutta olisi se ihan kiva, jos siitä ei aikuisenakaan tulisi mitään 170-senttistä. Toivon ponimittoihin jäävää, mutta kyllähän noin isosta oriista voi tulla hevoskokoinenkin jälkeläinen. Ei hevoskokoinen ratsuponi minulle mikään katastrofi kuitenkaan olisi, kun se tulee ensisijaisesti itselle enkä ole enää vähään aikaan ollut poni-iässä (tai siis poni-ikähän on koko ikä, mutta kisaamaan ei pääse enää poniratsukkoluokkiin).
Laittaisin tähän sellaisen sydänsilmähymiön, jos osaisin. :D Hieno orivalinta!
VastaaPoistaKieltämättä mitä enemmän tuijotan oriin kuvia ja videota, sitä enemmän siihen ihastun. Kunpa nyt tuloksena olisi se varsa ja kaikki menisi hyvin!
PoistaVoi mahdoton, nyt kyllä täytyy pitää peukut pystyssä että kaikki onnistuu, on pikkusen hieno peli tulossa! :D Tosiaan hyvä valinta varmasti tämäkin, vaikkei alkuperäiset suunnitelmat onnistuneetkaan.
VastaaPoistaTodellakin tästä voi tulla melkoisen päheä, jos vaan kaikki menee hyvin!
PoistaVoi olla, että pikainen orivalinta oli lopulta vielä parempi kuin alkuperäinen. Aqua Marin vaan on sen verran pienempi, että astetta pienempi olisi ollut stressikin.
Kiinnostavaa! Lykkyä projektille! Pienen hevosen kokoinen hyväsukuinen suomalainen ratsuponi on oikein näppärä. ;) Jotenkin ajattelen, että koulupuolella koko on aavistuksen vähemmän kriittinen kuin estepuolella. Jos varsan saisi ja siitä joutuisi aikanaan luopumaan, niin pienikokoiset laadukkaat hevoset sopivat hyvin ponista hevoseen siirtyville tavoitteellisille nuorille.
VastaaPoistaKiitos, lykkyä tosiaan tarvitaan. Toki toivon, että jälkeläinen jäisi ponikokoiseksi, mutta todennäköisestihän se kasvaa kuitenkin ylikorkeaksi.
PoistaVarmaan tosiaan koulupuolella katsotaan vähemmän kieroon pikkuhevosta kuin estepuolella, mutta kyllähän sielläkin taidetaan isoa kokoa toivoa. Ensisijaisesti tämä nyt on tosiaan tulossa ihan omaksi kaveriksi. Aina kannattaa kuitenkin minusta miettiä, että varsa olisi myös jollain tasolla myyvä, koska ikinä ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan.
Olipa yllättävä, mutta tosiaan hieno orivalinta! Näin suomenhevosihmisenä sitä jotenkin on fakkiutunut siihen ajatusmaailmaan, että tietty se on saman rotuinen ori isäksi. Täytyy kyllä todeta, että luojan kiitos, noita suomioreja ei tarvitse bongailla mistään ulkomailta, olisin tullut varmasti aikanaan hulluksi!
VastaaPoistaOnko mahdollinen varsa jäämässä sinulle yhdessä Ruusan kanssa?
No eihän suomenhevoselle voikaan käyttää mitään muuta rotua, sehän olisi suorastaan pyhäinhäväistys. Mutta welshejä on niin paljon, että jokaisen niistä ei tarvitse tuottaa puhtaita jälkeläisiä. Iso kynnyshän minulla ratsuponin tekemiseen on ollut, olen sitä punninnut jo pari vuotta.
PoistaMahdollinen varsa on tarkoitus pitää itse, kyllä. Mutta ajatus on, että Ruusa pääsisi varsotuksen jälkeen ikivihreille laitumille. Toki jos se yhtäkkiä alkaisikin voimaan superhyvin niin en sitä raatsisi pois laittaa. Jos nyt kävisi niin, että tiineys saisikin sen kukoistamaan niin pitäisi varmaan tehdä vielä se B-welsh-varsa...
Vau, tätä mietin edesmenneelle pv-tammalleni :) sopii varmasti ponitammalle ja noin ihanan kompakti pakkaus! Kerro sitten miten kaikki käytännössä tapahtui.
VastaaPoistaToivotaan, että tosiaan ei olisi liian iso ori. Millään mörssärillä en missään tapauksessa olisi uskaltanut laittaa. Varmasti tähän projektiin palataan matkan varrella monta kertaa - ellei se sitten lopu alkuunsa.
PoistaOhhoh! Kyllä tulevalla varsalla varmasti kelpaa kevennellä. :D Ja täällä on peukut pystyssä onnistumisen puolesta.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaHaha..ihanaa, kun joku muukin stressaa kiimojen kanssa =) Olen nimittäin tulossa seinähulluksi. Hieno valinta isäksi! Jännä nähdä mimmoinen murunen sieltä maailmaan saadaan.
VastaaPoistaKiimat!
PoistaKun Urho muutti Ruusan tallille, ajattelin, että voi ei, ruuna, nyt Ruusa rupeaa ihan mahdottomaksi kiimailijaksi. Se kun ei tammaporukassa käytännössä näytä kiimoja ollenkaan. Mutta nyt kun yhtäkkiä rupesin varsaa tekemään niin olinkin ihan iloinen, että naapuritarhassa on ollut herrahevonen. Ruuna kun kelpaa Ruusalle ihan yhtä hyvin kuin ori. ;)
Jassoo! Hieman yllättynyt minäkin olin, mutta nyt parin minuutin makustelun jälkeen ymmärrän kaikki järkiperustelusi. Jotenkin vain ajattelin, että tottakai ponia ponilla poni-ihmiselle. Mutta sitten aloin ajatella, että itse asiassa minunhan pitäisi tehdä juuri tuollainen itselleni! Jos Pena olisi tamma (luojalle kiitos ettei ole :D), niin sen voisi laittaa jollain reippaankokoisella pv-orilla jotta se tekisi mulle osawelshivarsan joka olisi selvästi hevoskokoa ja jossa olisi hiukan enemmän ratsun ominaisuuksia kuin "emässään". Koska musta Pena on ihana, mutta mulle se sopisi paremmin vaikkapa 15 cm korkeampana, ja liikkeiltään se on liian vaatimaton oikein mihinkään muuhun kuin tähän kotitössyttelyyn. Hmmm! Onneksi ruunaa ei saa tiineeksi. Muuten saattaisin villiintyä.
VastaaPoistaPeukut on pystyssä että tärppää kerrasta ja että kaikki menee hyvin.
Kuten jo Anulle vastasin niin kyllä minä itsekin olen tätä ajatusta makustellut tosi pitkään. Viime vuonna melkein jo laitoin projektin vireille, mutten uskaltanut, ja se on harmittanut. Viime vuonna olisi ollut minulle kelpaava ratsuponiorikin käytössä, olisi ollut vähemmän stressiä laittaa sellaisella.
PoistaMinähän en varsinaisesti tarvitse käyttööni mitään supertykkiä, kun en ole niin taitava ratsastaja. Mutta B-welsh vaan on pieni, niin ihana ja riittävä kuin sellainen muuten onkin. Kipuilen ehkä vieläkin sitä, että minulle ei ole tulossa B-welsh-varsaa.
Mielenkiintoista.
VastaaPoistaKroonisesti sairasta ponia en olisi uskaltanut astuttaa kuin max 10 cm tamman säkäkorkeutta isommalla orilla, mutta kukin tavallaan. Ponipuolella ei ole mitenkään tavatonta varsojen pilkkoinen kohtuun kun ei muuten mahdu ulos, mutta kaipa riskit kuuluvat elämään.
Miten Tg jalat, isänsä heikko kohta on juuri kintut, toivottavasti poika on parempi.
Onnea tiinehtymiseen, odotukseen ja ennenkaikkea tulevaan varsomiseen.
Pelottavathan nämä riskit todella. Itse en olisi juuri silmää räpäyttänyt astuttaa Ruusaa 20 cm korkeammalla oriilla, jos ori ei olisi kovin raskas. Mutta en löytänyt sopivaa. Suomessa on tasan 1 ratsuponi, joka on Ruusaa max. 10 cm isompi, ja se jättää pienten tammojen kanssa pientä eli todennäköisesti en siitä saisi kovinkaan paljon isompaa jälkeläistä. Silloin olisi sama laittaa B-welshillä.
PoistaTämä kokoero kyllä hirvittää, vaikka projektiin uskaltauduinkin. Toisaalta minua pelottaisi enemmän laittaa tämänkokoista tammaa jollain tosi rotevalla oriilla, vaikka se ei juuri korkeampi olisikaan. Kuitenkin suurin tekijä synnytyksen onnistumisessa on varsan leveys, ei jalkojen pituus (jalkaahan sitä nimenomaan puoliverivarsoilla syntyessään on).
En ole aivan tyytyväinen TG:n jalkojen luustoon ja se olikin yksi syy siihen, että olisin mieluummin ottanut sen Aqua Marinin. Mutta omaan silmään jalat ovat ainakin liikkeessä katsottuna suorat, mikä on tärkeintä. Toisaalta isoluiset oriit ovat helposti muutenkin järeänpuoleisia. Kuten jo sanottua, kovin jykevää oria en uskaltaisi käyttää.
Toivotaan nyt tosiaan, että Ruusa kuuluu siihen joukkoon, joka saa ison oriin jälkeläisen ulos ilman vaikeuksia.
Minä en osaisi olla yhtään huolissani kokoerosta ja hevonen on kuitenkin erinomainen synnyttäjä, joten varmasti menee kaikki hyvin.
VastaaPoistaNiin siis tuli mieleen että Velvetillä on mielestäni ollut useampiakin ponitammoja, joten Ristimäkien kanssa voisi varmaan jutella, jos olet kokoerosta vielä huolissasi. Ettet suotta stressaa koko tiineysaikaa.
PoistaKiitos tsempeistä ja rauhoitteluista! Ruusan emä varsoi vielä parikymppisenä täysin ongelmitta ja omin voimin (tosin varsat olivat kaikki ponioreista, kaksi n. 10 cm isommasta). Toivottavasti Ruusa olisi perinyt emänsä synnytyskyvyt.
PoistaTiinan kanssa olenkin jo puhunut, koska Velvet oli itse asiassa ihan ensimmäisenä mieleen tullut pv-ori. Se on aika samantyyppinen kuin tämä Top Gear ja kuulemma ei ole ollut ongelmia, vaikka moni emätamma on ollut pieni ja siro. Tämä oikeastaan rohkaisikin miettimään puoliveristä, en välttämättä olisi muuten uskaltanut.
Mutta kun on stressaajaluonne niin varmasti kuitenkin stressaan siihen asti, kunnes varsa on ulkona. Toivottavasti varsa tulee ja sekä se että tamma selviävät varsomisesta hyvissä voimissa.
Höh melkein jo innostuin kun näin Diaradon nimen, olisi ollut kiva täältä seurailla meidän vuotisen oripojan veljen/siskon seikkailuja :D Top Gearkin on komia! Innolla odotan, toivottavasti kaikki menee kuin Strömsössä!
VastaaPoistaKyllähän tuollainen periyttäjä totta kai houkutteli. Mutta jotenkin sitten kuitenkin tuli sellainen tunne, että tuo Top Gear voisi sopia ponille paremmin. Hintakin vaikutti.
PoistaVähän Strömsötä tänne saisi tulla kyllä. Oma tuuri vaan on vähän sitä luokkaa, että pelottaa. Ja siemennyskin vielä tapahtui perjantaina 13. päivä. O-ou, onkohan tässä nyt pahat enteet ilmassa?
Wau, ihania uutisia täällä! Tsemppiä hurjasti :) ja täälläkin peukut pystyssä että tiinehtyy ja koko prosessi sujuu ongelmitta.
VastaaPoistaJa eiköhän se koon puolesta mene niin että luonto hoitaa! :)
PoistaToivotaan parasta! Luulen kyllä, että stressaan tässä vielä itseni tärviölle. Jos poni nyt tiinehtyy niin täytyy liikuttaa sitä oikein ahkerasti, että saa kuntoa selviytyä synnytyksestä.
PoistaUpea isäori kyllä valikoitui!! :) jännittävä ja pelottava projekti kyllä, toivottavasti kaikki menee hyvin.
VastaaPoistaTodellakin on jännittävää ja pelottavaa. Mutta jos kaikki menee hyvin niin myös hienoa. Voi olla, etten seuraaviin 11 kuukauteen juurikaan nuku...
PoistaHieno ja mielenkiintoinen valinta! Innolla seuraan jatkoa ja toivon tietysti kovasti, että tärppäis heti! :) - Hanne
VastaaPoistaToivotaan! Minähän olen täällä ihan paniikissa, että mitä nyt onkaan tullut tehtyä. Mutta ehkä se siitä?
Poista