Ruusan pomppupäiväkirja

Ruusa tässä terve. Tulin kertomaan teille viikonlopusta, kun oltiin taas pomppupuuhissa. Hypeltiin kyl jo lauantaina, mut en päässy aiemmin kertoo mitä me tehtiin. 

Täs kuvas oon jo päässy hoitaa tän jutun itte.

Heti ku mami talutti mut tonne kujaan, mä niin tiesin, mitä siel kuuluu tehä. 

Mä sanoin mamille, et kyl mä osaan, päästä irti. Mut mami sano, et ekaks mun pitää kävellä sen kaa niitten tikkujen yli. Siis oikeesti, KÄVELLÄ. Mä yritin sanoo, et nää on hei esteitä, niitten yli kuuluu hypätä ja hyppyihin tarvii vähä vauhtii. Mami väitti, et ei niitten yli tartte hyppii jos ne puut on viel maassa, mut yritin kummiski.

Onneks sit mami tajus et sen pitää päästää mut ite menee. Tosin ku yritin ottaa kunnolla vauhtia jo hyvissä ajoin, mami vaan roikku mun suussa ja sano, et kujaan pitää muka mennä hiljaa. Eiks se tajuu, et esteet hypätään vauhdissa? 

Yritin sanoo, et älä mami häslää, kyl mä hoidan. Mut aina se kummiski häslää. 

Ihan turha nostaa jalkoi jos yli pääsee muutenki. Tää on vissiin silt 80-senttiselt esteelt.

Vika este oli kuulemma niin iso et mami pelkäs et mä hannaan. Mut hei, ku mä hoidan ni mä hoidan. Ei se ollu ees kauheen iso, mä näin heti et kyl tää menee. Lopuks ne ihmiset viel mittas sen esteen, oli kuulemma 80 senttii. Mun mielestä se oli ihan piis of keik.

Ekan pomppukerran jälkeen muuten hokasin, et mami oli unohtanu maahan tommosen ruokakupin, missä oli mun omaa herkkumysliä. Ja kerranki ilman mitään ällöi puuroi! Nam. Juoksin aina heti syömään. Syöminen on kummiskin paljon kivempaa ku hyppiminen, joten oli aika tylsää et mami aina haki mut takas.

Hitto, melkein menin ohi ruokakiposta.

Sit mä melkein kaaduin, mut en kuiteskaan. Ja pääsin kipolle.

Hyppiminenki oli ihan kivaa kyl, melkein unohdin et mullahan on toi kiima. Kyl mä sit taas muistin. Mamin mielestä on ihan hölmöö pissii ja vilkutella toisille tytöille, mut mä tiiän et ei kande olla liian valikoiva. Pääasia, et sais vähä rakkautta ees joltain. En oo kyl viel saanu.

P.S. Nää kuvat on sit tosiaan ottanu toi Reetta Järvenpää joka on aiemminki mamille lähetelly kuvii. Et älkää pliis kopsailko ilman lupaa.