Sadetanssi

Kevät on edennyt täälläpäin sen verran pitkällisessä korkeapaineen tilassa, että jopa aurinkovoimalla toimiva täti on ruvennut kaipaamaan vähän kosteampaa säätä.

Tänään sentään oli vähän huippulukemia vilpoisempaa, mikä näkyi heti rimpulan mielialassa ja hengityksen sujuvuudessa.

Pahaa-aavistamaton täti oli aikeissa lähteä ohjasajoretkelle maastoon, mutta muutti suunnitelmat viime tipassa säästääkseen valjastamiseen kuluvan ajan. Kerrankin hyvä päätös, eikä pelkästään ajankäytöllisessä mielessä.

Ruusa tanssi narun nokassa sen verran eläväiset sadetanssit, että oli pakko siirtää liikunta ratsastuskenttänäkin tunnettuun saharanautiomaahan. Olen vältellyt autiomaata, koska runsas pölyesiintymä ja pölyvammaiset keuhkot tuntuvat varsin hasardilta yhdistelmältä.

Mutta kun ponilla on salamoita kavioissa, ei auta muu kuin tarjota mahdollisuus kinttujen reipastahtiseen liikutteluun. Ruusa esitteli tanssimuuveja myös ympyrällä, mutta kyllä siinä jotain vakavasti otettavia juoksutuspätkiäkin tuli.

Ponin kannattaisi kyllä päivittää sadetanssinsa, sillä pisarat eivät sittenkään tulleet luoksemme. Ehkäpä sitten vappuna, onhan suuren ihmisjoukon pyrkimys viettää aikaa ulkotiloissa melkoinen sadetanssi itsessään.

Ruusa on valmistautunut takatalveen säästämällä talvikarvaa kriittisissä vartalonosissa. Kaunista.

P.S. Siinä, missä muilta poneilta lähtee joka harjauskerralla keskimäärin ämpärillinen talvikarvaa, Ruusan saldo on ehkä pari suallista. Tästä huolimatta poni on vaivihkaa vaihtanut asun hitusen keväisempään. Se on kuitenkin ilmeisesti vielä varautunut takatalveen, sillä se on säästänyt villapöksyt, kainalokarvat ja leukaparran.

Villapöksyt. Jos jossain lojuu kodittomat ponin peppulihakset, ovat karanneet meiltä.
Pyydän palauttamaan löydettäessä.