Rentous, onko se jotain syötävää?

Viime aikoina ratsastus on ollut tädille niin rentouttavaa puuhaa, että jos iltavuoron alle erehtyy istumaan ponin/hevosen selkään, työstä selviytyy ainoastaan reseptisärkylääke Panacodin voimin.

Myös itse ratsastuksen aikana on ilmennyt sellainen ongelma, että poni ei millään rentoudu vaan painaa kädelle ja on ikävä. Vaikka itse olen istunut selässä täysin liikkumattomana. Ainoa lötkö ruhonosa on ollut keskivartalo. Jännä juttu, ettei poni ole rento, vai mitä?

Koska tönkkösuolattuna sillinä ratsastaminen on epämiellyttävää sekä hevoselle että ratsastajalle itselleen, olen viimein saanut aikaiseksi käydä ratsastustunneilla.

Tallityöntekijä-opettajan 6-vuotias torinhevosruuna voi näyttää raskaalta, mutta on hämmästyttävän kevyt ratsastaa. Kuva on ensimmäisen tunnin alusta. Kiva hepo, johon Ruusakin on aina kiima-aikoina kovin rakastunut. Tänään karvasatulan sijaan oli ratsastusvyö ja kimblewickin sijaan suora omppukuolain. 

Ensimmäisellä tunnilla opettajan nuoren torinruunan selässä vielä tökötti tönkkösuolattu silli. Opettaja huomautti, että jos aion jonakin päivänä ratsastaa Ruusalla, tällä tyylillä lennän selästä kuin leppäkeihäs. Epäilemättä hyvin mahdollinen skenaario, etenkin kun Ruusalla on aika paljon luontaista lahjakkuutta pukittamiseen ym. jumppaliikkeisiin.

Mutta sitten hyvät uutiset: ei ehkä sittenkään ole mahdoton tehtävä saada istumatyöläisen hartiat ja timmit perskannikat löystymään. Tänään täti nimittäin muistutti selässä kokovartalokipsatun sijaan jo vähän enemmän jotain, jossa on useita liikkuvia osia.

Iltavuoroon astellessa hartiat tuntuivat jopa vähän kevyemmiltä kuin aamulenkillä koirien kanssa.

Kaikesta tästä hevonen palkitsi ruhtinaallisesti. Se lönkötteli eteenpäin rentona, tyytyväisenä ja selkä kivasti ylhäällä. Ei tässä nyt mitään merkittävää kokoamisastetta saavutettu, mutta helpon B:n tällaisella muodolla voisi jopa läpäistä. Vahvasti ehkä. Siis jos ei tarvitsisi laukata.

Laukannostossa täti nimittäin ei kyennyt enää. Lonkka ei suostunut pyöräyttämään hevosta laukkaan. Jalat sen sijaan takertuivat hevoseen apinan raivolla. Se siitä rentoudesta sitten. Ja laukannostosta.

Mutta jos kehitys jatkuu yhtä nousujohteisena niin muutaman viikon kuluttua saatan jo pystyä tekemään hevosen selässä jotain!

Lisää tosi rentoa menoa (huomaa sarkasmi) viime viikon tunnilta. Kuvista on jälleen kerran kiittäminen ihanaa tallikaveria, sitä samaa joka kuvasi Ruusan viime ajokuvat.

Itse asiassa kyllä tänään jo teimme jotain, nimittäin ympyrän pienentämistä ja suurentamista - istunnalla.

Ympyrää pienentäessä piti pidentää ulkokylkeä (omaa ja hevosen samassa suhteessa) ja vastaavasti lyhentää sisäkylkeä niin, että sisähartia hiukan laskee. Myös ratsastajan sisäjalka venyy alaspäin ja istuinluu matkustaa rennosti sen mukana.

Tarvittaessa voi käyttää ohjaustehostimena ulkopohjetta ja/tai johtavaa sisäohjaa.

Omien kylkien venytys/lyhennys kuulemma asettaa ja taivuttaa hevosta. Tämä oli minulle uusi mielikuva, sillä olen tottunut käyttämään sisäpohjetta taivutuksen pääapuna.

Myös ympyrän suurentaminen sujui pääosin pohkeetta. Piti suunnata ulkolonkka kohti aitaa ja ehkä jotain muuta, jonka jo unohdin.

Mutta samalla, kun tekee jotain, pitäisi edelleen pysyä rentona ja liikkua hevosen mukana.

Näiden kahden tunnin aikana opettajamme on melkein äänen käheyteen saakka toistellut, että ratsastajan lonkan pitäisi nousta ja laskea hevosen lonkan tahtiin. Ei puristeta perseellä normaalisti, vaan annetaan hölskyä. Jalkoja ei nostella (tämä tapa lienee ikävä sivuvaikutus liian pienillä poneilla ratsastamisesta), vaan maan vetovoiman annetaan tehdä tehtävänsä.

Samalla annetaan hartioiden ja kylkien liikkua hevosen lonkan tahdissa ja käsien (rentona!) hevosen pään liikettä myötäillen.

Kaiken tämän keskittymisen lomassa pitäisi muistaa myös silloin tällöin hengittää.

P.S. Jos joku ihmetteli, miksi ratsuna on nyt tällainen valtamerilaiva eikä kompakti Valkoinen Poni, tähän on hyvä selitys. Valkoisen Ponin verikokeet osoittivat levon tarvetta (tädin karma ei petä), joten se työskentelee nyt vain kevyesti ja kivasti. Kevyeen ja kivaan ei lukeudu toimimista kokovartalokipsatun tädin kouluratsuna, joten vuokraussuhde päättyi heti alkuunsa. Liikutan edelleen Valkoista Ponia tarvittaessa, mutta lähinnä kevyesti maastoillen.