Kannat alas ja alle

Vento vuohinen ja korkokenkämallin kavio ennen vuolua.

Kun Ruusalle tuli taas klinikkareissun tarvetta, hyvin ovelasti varasin röörilääkärin visiitin keskiviikoksi. Keskiviikkoisin paikalla on nimittäin myös kengittäjäguru, jonka varsinaiselle vastaanotolle olisi saanut ajan ehkä kesäkuulle.

Gurun eteen sitten rimpulan talutin ja sain kuin sainkin pikaisen konsultaation.

Arvio Ruusan jaloista oli, että se on hajajalkainen, ei hajavarpainen, mikä tarkoittaa sitä, että jalka ei käänny ulospäin mistään nivelestä vaan lavasta asti (olen diagnoosista ehkä hiukan eri mieltä ja näyttelyarvostelussakin on lukenut "taittuneet varvasakselit").

Tästä syystä kengittäjä uskoi, että jalat suoristuvat, jos Ruusa saa bodattua etumukseensa kunnolla lihaksia. Koska lavat kelluvat lihasten varassa, lihasten kasvaessa myös lavat liukuvat ulospäin ja enemmän samaan linjaan ulospäin sojottavien alaraajojen kanssa. (Ehkä.)

Toinen kengittäjägurun havainnoima jalkaongelma on vanha tuttu vuohisten ventous. Ruusa sipsutteli kengittäjän eteen korkokengillä, sillä vaikka luonnossa ei vielä mikään kasvakaan niin Ruusan jalkojen alapäässä kyllä kasvaa. (Kolme viikkoa on näemmä kasvukaudella liian pitkä vuoluväli, huolimatta omistajan yrityksestä viilailla ponin kavioita lähes viikoittain.)

Korkokengillä kävelyä pitäisi roikkuvaisilla vuohisnivelillä varustetun poniinin nimenomaan välttää, valisti kengittäjä. Muuten rasittuu nivel.

Eli ei muuta kuin kavioiden kannat alas.

Samalla on vahdittava varvasta, ettei se lähde hilautumaan eteen. Ja, kuten jo aiemmin todettua, aikaisemman vuolijan aikana varvas nimenomaan lähti karkumatkalle ja vei kannat mukanaan. Näin ollen vennot vuohiset jäivät roikkumaan entistäkin enemmän tyhjän päälle.

Nykyinen vuolija totesi perjantaisessa sessiossa, että on tähänkin asti ottanut Ruusalta kannat alas ja varpaat lyhyiksi. Hän on nyt muutaman kuukauden ajan pyrkinyt saamaan Ruusan kantoja enemmän jalkojen alle.

Lisäksi vuolija on hiljalleen yrittänyt suoristaa kaviota, joka on lähtenyt valumaan vinoon myös sivusuunnassa. Kun hajavarpainen jalka on pienestä pitäen astunut kaviota linttaan sisäreunalta, kavio on vähitellen hivuttautunut ulkopainoiseksi. Asiaa ei varmastikaan ole auttanut se, että ponin varpaan lisäksi liian pitkäksi on jätetty vuoluväli.

Kuvassa pahempi, vasen kavio ennen perjantaista vuolua.
Kanta on turhan korkea,
ulkoreuna (kuvassa vasemmalla) korkeampi kuin sisäreuna.
Lisäksi koko kavio on vinossa, mikä näkyy myös säteestä. 

Sama kavio vuolun jälkeen, vähän vähemmän kertovasta kulmasta.

Kaksi Ruusan jalkojen pääongelmaa todettuaan kengittäjäguru kuitenkin päätti konsultaationsa varsin lohdulliseen lausahdukseen "En minä näissä jaloissa sen suurempaa ongelmaa näe". (Melkoinen ero verrattuna taannoiseen eläinlääkärin lausuntoon.)

Myös Ruusan vakiovuolija totesi, että kaviot taitavat kuitenkin olla Ruusan ongelmista pienimpiä. Koska niissä kuitenkin piilee valtava potentiaali kasvaa suureksi ongelmaksi, lienee vähintäänkin järkevää kiinnittää erityishuomiota myös niihin.

Myös edestäpäin katsoen kavioiden huono muoto näkyy.
Alakuvassa vuoltu on vain vasen jalka eli kuvassa oikealla oleva.

Harmittaa, etten ole ottanut Ruusan kavioista aiemmin kuvia. Nykyinen vuolija on saanut jo paljon aikaan, prosessia olisi ollut hyvä seurata kuvista. Viime kesäkuussa otetusta kuvasta (alla) lähtötilanne näkyy kuitenkin melko hyvin. Kuvassa edellisestä vuolusta on hieman yli 4 viikkoa.

Kuva ei ole kamalan hyvin asiaa kuvaava,
sillä sitä ottaessani keskityin enempi Ruusan näyttelykampaukseen.
Kuvassa se seisoo niin, ettei hajavarpaisuuden/-jalkaisuuden koko totuus näy.

Myönnän, että oma asiantuntemukseni kavioasennoista ei ole riittävällä tolalla, vaikka juuri kavioasioista hevosenomistajan pitäisi ymmärtää paljonkin.