Ahkeruus saavutti jo sellaisen mittakaavan, että ponin kaviot alkoivat tallinpihasta lähtiessä kasvattaa juuria. Myöhemmin lenkillä samat kaviot ilmeisesti täyttyivät heliumilla tai ehkä vedyllä, sen verran kevyiksi ne muuttuivat.
 |
| Lenkillä joskus maaliskuussa. |
Kaikesta tästä täti veti sellaisen johtopäätöksen, että poni ehkä kaipaa taukoa maastoilusta narunjatkeena.
Tänään kokeilin taas, mitä poni tykkäisi pienestä talutusmaastosta. Alkuun reaktio oli samankaltainen (mutta lievempi) kuin aiemmin. Mutta kun päästiin metsän puolelle, ponin kaviot kevenivät ja käynti muuttui väen vängällä hölkäksi.
Tässä noin kuukauden tauon aikana metsästä oli tullut myös aika jännä paikka. Nyt puskissa kuhisee ja yhtäkkiä voi ponipolon takaa kuulua vertahyytävä rääkäisy. (Linnut ovat palanneet.) Vähemmästäkin tulee tarve pysytellä hereillä ja jalat vetreinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti