Vielä puolisen vuotta sitten minulle oli aivan normaalia, etten nähnyt Ruusaa viikkoon. Poissa silmistä, (ongelmat) poissa mielestä.
Nyt kun olen tottunut syynäämään ponin käytännössä suurennuslasin kera päivittäin, odotin lomanjälkeistä jälleennäkemistä sydän pamppaillen. Löytäisinkö ponini henki pihisten ja maha hiekasta mykkyrällä? Etenkin jälkimmäinen kauhukuva tuntui varsin mahdolliselta, olihan koko "hiihtolomani" ajan plussakeli ja takaisin arkikotiin sai ajella kaatosateessa.
Yllättikö ketään, että poni oli edelleen hengissä ja ihan hyvissä voimissa?
Mitä nyt vähän oli loimi hangannut ryntäiltä. Olinkin jo ehtinyt ihmetellä, miten karva on tällä loimituskaudella pysynyt niin hyvänä. Ilmeisesti päivittäisellä loimenvaihdolla ja harjauksella sittenkin on merkitystä.
 |
| Tässä kuvassa yrittää näkyä tuo ryntäiden hankautunut alue. |
Juuri, kun pääsen ratsastamaan ihanalla Valkoisella Ponilla peräti kolmesti viikon sisään, kaikki tavallisesti ratsastuskelpoiset alueet muistuttavat enemmänkin luistinrataa.
Alan ymmärtää, miksi jotkut maksavat itsensä kipeiksi pitääkseen hevosensa maneesitallilla.
Moi, varmasti muutakin mielessä, mutta blogihaaste odottaa osoitteessa http://johnatt.blogspot.com.es/2014/02/haaste.html
VastaaPoistaKiitos, yritän jossain vaiheessa ehtiä miettiä. :)
PoistaEi tosiaan yllättänyt, että poni oli hengissä ja voimissaan. Enemmän olin huolissani siitä, kuinka sinä selviät viikosta ilman ponia =) Hienosti selvisitte molemmat!
VastaaPoistaHehe, kiitos huolesta. :D Niinhän se yleensä menee, että ihmisen elämä on vaikeampaa kuin hevosen. Oli kyllä ihan virkistävää, ettei tullut joka päivä kytättyä ponin vatsalinjaa ja ilmettä yms. mitä nyt syynäilen rutiinisti.
PoistaJa ponikin oli lomani aikana unohtanut, että sen kuuluu potkia kun vatsaan kosketaan.