Joskus mietin, miten hyvä ratsastaja olisin, jos olisin kuluttanut kaikki alatisairaan varsan hoitamiseen kulutetut tuhannet ja taas tuhannet eurot ratsastustunteihin.
Epäilemättä olisin vähintäänkin selvästi parempi kuin nyt, sillä paljon huonommaksi on paha panna.
Otsikon parahdus on tullut mieleen parina viime ratsastuskertana: viime viikolla tein käyntitreeniä Valkoisen Ponin kanssa ja eilen kävin loman kunniaksi ihan ratsastuskoulun tunnilla.
Ratsastuskoulun Sulo-hevonen oli karsinakäytökseltään hyvinkin nimensä veroinen. Tunnilla suloista Suloa kävi kyllä kovin sääliksi. Se joko jolkotteli rautakankihenkisessä olotilassa yrittäen parhaansa mukaan jättää ratsastajan huomiotta tai heitteli päätään, koska ei pystynyt jättämään ratsastajaa huomiotta.
Enpä muista, milloin viimeksi olisin tuntenut oloni näin totaalisen avuttomaksi hevosen selässä. Tai no, viime viikolla olin kyllä aika samansuuntaisissa fiiliksissä.
En osaa enää pitää tuntumaa vetämättä. 10 vuotta sitten tein hirmuisen työn, että sain käteni kevyeksi, ja nyt käsi on taas kova.
Opettajan mukaan istuntani on ihan nätti (jotain hyötyä selvästi oli marraskuisesta pilates-ratsastuksesta), mutta hartiat tuppaavat karkaamaan korviin. Olen epäilemättä menettänyt yhteyden hartioiden ja aivojen välillä, sillä opettaja huomautti jännittyneistä hartioista silloinkin, kun luulin olevani siltä osin rento.
Oma tumpulointi olisi tuntunut vielä pahemmalta, jos muut tuntilaiset olisivat olleet taitavia. Mutta helppo B -tasoiseksi mainostetulla tunnilla ei kenenkään muunkaan hevonen mennyt oikeinpäin. Tämä kylläkin herättää kysymyksen siitä, oppiiko kyseisellä ratsastuskoululla ratsastamaan.
En ollut ihan vakuuttunut siitä, saiko kukaan tuntilaisista neuvoja runsaan 30 euron edestä.
Koska en juuri käy ratsastuskouluilla, tunti herätti myös kysymyksen tuntien sisällöstä. Itse kaipaisin keskittymistä perusasioihin kuten istuntaan ja apujen käyttöön. Näkemäni perusteella muiden ryhmäläisten ratsastus olisi kaivannut ihan samaa. Sellaista ei kuitenkaan tältä tunnilta juuri herunut.
Junioriratsastajat varmaankin kyllästyvät, jos ei tehdä "temppuja", mutta mahtavatko aikuisetkin olla niin lyhytpinnaisia?
Niin tai näin, viimeistään nyt olen vakuuttunut siitä, että tälle ratsastukselle nyt ihan totta täytyy tehdä jotain, etenkin jos aion tehdä omasta ponistani joskus ratsun.
Alkajaisiksi menen tänään uudemman kerran testaamaan sitä eilistä ratsastuskoulua. Annetaan sille vielä toinen mahdollisuus. Ei kai siitä sitäpaitsi haittaakaan voi olla.
Moikka! Taitaa olla monessa paikassa ns tuntijärjestelmä ja sen mukaan tehdään tietyt ohjelmat kulki pollet miten kulkivat :/ Varmaan kannattaisi hakeutua aikuisten pienryhmiin tai valmennustunneille tai jopa yksityistunneille. Jossain kouluissa on myös saatavilla istuntatunteja. Tuo ns välivaihe kun ei hevonen vielä ihan sujuvasti mene peräänannossa, mutta ei myöskään kiinnosta puksuttaa tuntijunassa on melko tuskainen. Onneksi yleensä saa sitten tuntejen myötä niitä oivalluksia ja pikkuhiljaa se oma ratsastus lähtee kohistenkin kehittymään.
VastaaPoistaJuu näin se varmaan on, että kun tunnin aiheena ovat väistöt niin sitten tehdään niitä väistöjä.
PoistaItse asiassa kyselinkin alunperin pienryhmätuntia (tosin sillä olisi ollut 3 ratsastajaa, mikä olisi ollut vain yksi vähemmän kuin tuolla eilisellä ryhmätunnilla), mutta niitä ei ollut tarjolla kuin yksi ja se oli heA-tasoinen, joten arvelin olevani siellä lähinnä tiellä. Yksityistunnithan ovat aina tehokkaimpia, mutta kun en yhtään tiennyt opetuksen tasoa tuolla niin ajattelin mennä ensin ryhmätunnille.
Mutta on kyllä turhauttava tämä vaihe ja erityisen turhauttava se on siksi, että olen joskus ollut parempi ratsastaja. Kun on aiemmin tottunut ratsastamaan peräänannossa kulkevalla hevosella, tuntuu aivan järkyttävältä istua pitkänä lönköttävän rautakangen selässä... Eipä auta muu kuin vain nöyränä aloittaa taas lähes alusta.
Joo kyllä ne hevosetkin vaikuttaa, jos menee melkeen se tunti siihen että sen kankean hevosen saa notkisteltua että olisi edes mahdollista ratsastaa sitä peräänantoon. Luin muuten tuon alatisairaan alaraajasairaana :D
PoistaJuu onhan tuo tuntihevosen ratsastaminen haastavampaa kuin monen muun, mutta en tässä nyt hevosta kuitenkaan lähtisi osoittelemaan. Ihan oli hyvä heppa, ratsastaja vaan heikonlainen.
PoistaToivottavasti Ruusa ei ole alaraajasairaana, en ole sitä nyt tosiaan muutamaan päivään nähnytkään.
Niin minkäs se polle sille voi että on kankea kuin rautakanki :D Toivottavasti lähtee sujumaan ja seuraava tunti on mieleisempi! Ruusallekkin paranemisia, todella sievä ponineito on hän <3
PoistaEn tiedä, oliko polle rautakanki lähinnä ratsastajan takia vai muutenkin. Seuraavakaan tunti ei tuonut suuria ahaa-elämyksiä, mutta ehkä jotain edistystä.
PoistaKiitos terkuista! Ruusasta nyt tuskin koskaan tulee tervettä ponia, mutta toivon että vaivat saataisiin siedettävälle ja käyttöä kestävälle tasolle.