Tarkkailumoodi oli päällä noin kuukauden. Sitten alkoi kipuamisvaihe: yksi laumatoveri kerrallaan Ruusa suuntasi kohti hierarkian huippua.
Lauman parikymppisen shettiksen Ruusa kyllä katsoi alamaisekseen jo heti alussa, mutta nyt oli toisen shettiksen vuoro. Tämä toinen shettis on tupannut olemaan hierarkian tikkailla aina siellä yläpäässä. Ehkä juuri siksi teini katsoi tarpeelliseksi vähän kyykyttää sitä. Oppiipahan kaveri olemaan.
Hirmuhallitsijaksi Ruusa ei sentään ole ruvennut, vaan olen bongannut sen yhteiseltä lepotauolta kääpiökokoisten alamaistensa kanssa.
Aikaisemmissa laumoissa prinsessaponi on aina kaihonnut parhaaksi ystäväkseen lauman ylijohtajaa. Aiemmin sellaisena on yleensä häärännyt joku vahva matriarkka. Vahvat johtajatammat eivät ikävä kyllä tapaa sietää nokkavalta teiniltä kovin tuttavallista käytöstä, joten Ruusaa on sattunut milloin mihinkin paikkaan.
Ruusa ja nykykamuja, joista kuningasruuna vasemmalla. |
Tässä laumassa odotin, että Ruusa ryhtyisi ensimmäisenä kaveeraamaan kahden muun teinin kanssa. Mutta tämänsuuntaista lähentymistä olen havainnut vasta viime aikoina.
Aika usein Ruusa löytyy toisen 3-vuotiaan ponitamman lähistöltä. Koko ajan tiivistyvää kaveruutta on havaittu myös rimppanan ja vuotta vanhemman issikkaruunan välillä, kuten kuvista näkyy.
Issikka on laumansa ilopilleri, joka saa umpimielisimmätkin laumatoverit leikkiin. (Vilkkaudessa se silti häviää Ruusalle, jolla on rutkasti pöllöenergiaa leikkeihin käytettäväksi.)
Ihan vielä Ruusa ei kuitenkaan ole löytänyt uudesta laumasta sellaisia bestiksiä kuin sillä oli pitkäaikaisimmassa kodissaan.
Laumautumisen hitaus on oikeastaan vähän yllättänyt minut. Ruusa on kuitenkin vaihtanut laumaa useasti aiemminkin ja ystävystynyt aina nopeasti uusien tyyppien kanssa.
Mutta siinä, missä Ruusan on aiemmin pitänyt sopeutua vain uusiin kavereihin, nyt uutta ovat olleet lauman lisäksi niin kotipaikka kuin elämäntyylikin: sisätallista pihattoon, heinäkasoilta heinäverkkoa nyppimään. Ei kai se ihme ole, että pari kuukautta menee sopeutumiseen.(Ruusahan muutti nykyiseen paikkaan marraskuussa.)
Paneehan tämä miettimään, miten kovaan prässiin me ihmiset panemme hevoset, kun vaihdamme tallipaikkaa.
Moikka! Päädyin tänne sattumalta, kun tämä postauksen otsikko kuulosti kiinnostavalta. Lopulta koko blogi tuntui kiinnostavalta, eikä vähiten siksi, että ponillasi on hyvin samanlaisen oloista mahavaivaa, kun omallani!
VastaaPoistaSe on kupeistaan (tai siis näkäkuopan etupuolelta ja siitä alaspäin) arka, haluton liikkumaan. Toiset päivät ovat parempia kun toiset. Se myös hikoilee kupeet märäksi liikutuksen jälkeen! Tallipaikan ja heinän vaihto tuntui häivyttävän ongelmat koko syksyksi, mutta nyt ne ovat salakavalasti taas palanneet. Psylliumia aloin antamaan varmuudeksi, mutta se sai koko hevosen hikoilemaan mahastaan kauttaaltaan, joten päätin odottaa (jo varattuun) klinikka-aikaan ja hiekkakuvaan asti. Huoh. Viimeksi hiekkaa ei juurikaan ollut (hevonen silti piristyi psylliumia saatuaan) ja tähystyksessä löyty erittäin pieni vatsahaava, mutta myöskään vatsahaavalääkitys ei poistanut kaikkia ongelmia, eikä ole poistanut nytkään.
Minä jopa toivon, että löytyisi hiekkaa tälläkertaa. Muuten ollaan todellisen mysteerisen edessä.
Kiitos viestistä! Kummasti sitä kiinnostuu blogeista, joissa on samalla lailla vaivaisia kuin oma eläin...
PoistaMysteerivaivat ovat kyllä pahimpia! Lopulta sitä toivoo, että löytyisi ihan mitä vaan, kunhan joku selitys tulisi. Toki aina toivoo, että se vaiva olisi sitten parannettavissa myös. Toivottavasti oireille löytyy selitys klinikalla!
Ruusan tallilla on itse asiassa tosi monia, jotka oireilevat mahastaan tavalla tai toisella. Vain Ruusalla on ollut merkittävä määrä hiekkaa. Olen miettinyt, syövätkö muutkin oireilijat maata, mutta niillä hiekka tulee ulos eikä keräänny suoleen. Kaipa se suoliston läpi matkustava hiekkakin ikävästi raapii herkkiä sisuskaluja.
Tai sitten jotain ihan muuta. Tuntuu, että hevosen ruoansulatuksessa voi olla ihan mitä vaan vikaa.
Nämä vatsavaivat ovat kyllä inhottavia, olen huomannut sen omassa blogissani. Todella moni on ollut helpottunut lukiessaan meidän taistelua ja saanut apua vinkeistä.
PoistaVarmasti hiekka raapii suolistoa! Sentakia minäkin aloin epäillä, että joko meillä on paljon hiekkaa, joka ei ole lähtenyt vielä liikkeelle tai sitten psyllium sai sen liikkeelle ja näin suolisto on nyt ihan rappiolla. Tai sitten vika on tosiaan jossain ihan muualla, olen jopa lakanut miettiä kasvainen mahdollisuutta.. Heh.. Yhtä kaikki, mälsää, kun hevonen voi huonosti ja on vihainen. :(
Tässä kohtaa blogit ovat kyllä huippujuttu. Vertaistukea ja vinkkejä.
PoistaTuota suolen raapimista mietin siis myös niiden kannalta, jotka oireilevat "hiekkamaisesti", Onhan niitä sitten tietysti myös erilaisia imeytymishäiriöitä, bakteeriepätasapainoa ja joillakin kasvaimiakin. Kasvaimet lienevät kuitenkin yleisimpiä kimoilla...
Ihana blogi!;)♥ Liityin, voitko liittyä mun???:) Se ois tosi tosi tosi kivaa!;)
VastaaPoistawww.monenlaisiaystavia.blogspot.fi Käykää katselemassa ;)
Kiitos kehuista. Täytyypä käydä katsomassa blogiasi.
Poista