Soitto ei tuonut lohtua.
Maallikko oli ajatellut, että turvotuksen laskeminen liikutuksessa olisi hyvä asia ja merkki siitä, että liikuntaa kannattaisi jopa lisätä. Eläinlääkärin mielestä turvotuksen määrän vaihtelu viittasi ennemminkin siihen, että tilanne on edelleen päällä.
Ja kun tilanne on päällä, pitää rajoittaa liikuntaa ja jatkaa kävelytystä. Tämä tarkoittaisi paluuta sairastarhaan ja haluttoman ponin päivittäistä raahaamista narunpäässä pitkin maita ja mantuja. Lisäksi marraskuun sääolot pakottaisivat pohtimaan uudelleen monivammaiselle soveltuvia majoitusvaihtoehtoja.
Joka tapauksessa alkuperäinen, optimistinen kuntoutusaikataulu muuttui yhdellä puhelulla arvaukseksi, että jalka saattaa olla normaalielämää kestävässä kunnossa ehkä joulun tienoilla. Ehkä.
Lisäksi jalan toipumisen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää olla altistamatta jännettä upottavalle pohjalle. Esimerkkinä upottavasta pohjasta tuli mainittua muta. Ja Ruusan tallillahan on savipohjaiset tarhat. Jokainen savitarhoja nähnyt ymmärtää, miten realistista sellaisen säilyminen mudattomana on tähän aikaan vuodesta - suunnilleen yhtä realistista kuin odottaa omenan putoavan puusta ylöspäin.
 |
| Ruusan tarhakaveri demonstroi mudan syvyyttä tarhan pahimmassa kohdassa eli portilla. Ruusa ei uskaltanut tulla, koska tarhan itsevaltiaalla on melko laaja oma alue, jonka loukkauksista tulee satikutia. Taidekuva esittelee aivan tämän päivän tilannetta. |
Myös sairastarha on mäen alla sijaitsevasta sijainnistaan huolimatta melko vähämutainen. Mutta silti, pohja on savea. Ja mitä pidemmälle marraskuun märkyys jatkuu, sitä enemmän savesta tulee mutaa. Ja mitä enemmän tarhassa on mutaa, sitä kovemmalla on jo valmiiksi rikkinäinen ojentajajänne.
Eläinlääkärin pessimismi tarttui tätiin ja leimasi koko maanantain.
Koko päivän murehdittuaan ponitäti kuitenkin sattui muistamaan, mitä tehdään silloin, kun saatu hoito-ohje ja ennuste eivät miellytä. Silloin haetaan toinen mielipide.
Melkein Ruusan naapurissa sattuu asumaan eräs kansainvälisesti tunnettu kilpahevosten jalkatohtori, joka on monesti julkisuudessakin esiintynyt asiantuntijana jänneasioissa. Häneltä heltisi puhelinkonsultaatio heti ensimmäisellä yrittämällä.
Vamman laadun kuultuaan jalka-asiantuntija napautti, ettei ole koskaan nähnyt ojentajajänteen vammaa, joka olisi syntynyt ilman ulkoista iskua.
Kuullessaan toisen eläinlääkärin hoito-ohjeen, kehotuksen rimpulan sulkemisesta taas eristysselliin, puhelinkonsulttimme spontaani reaktio tiivistyi hölmistyneeseen lauseeseen "Ai, miksi muka?". Hänestä ojentajajänne parantuu parhaiten ihan itsestään, kun hevosen antaa liikkua mahdollisimman paljon ihan omaan tahtiin.
Kaksi eläinlääkäriä, kaksi päinvastaista mielipidettä. Vähemmästäkin menee pää pyörälle. Tekipä ponin jalanhoidossa niin tai näin, tekee jonkun mielestä väärinpäin.
Dilemman ratkaisi silmämääräinen havainto Ruusan jalan tilanteesta. Se oli suunnilleen tällainen:
 |
| Kuvassa tiistainen jalkatilanne. Tänään turvotusta oli ehkä vielä vähemmän. |
Kaksi pihatossa eleltyä päivää oli laskenut melkein koko turvotuksen. Tänään jalan tilanne näytti vielä paremmalta.
Ruusa jäi pihattotarhaan. Ja ensi maanantaina olisi tarkoitus hakea se toinen mielipide vielä ihan livenä.
Oh no, mutaiset tarhat on muutenkin hanurista, mutta jalkavaivaisen kanssa vielä enemmän :( Hyvä, että pyysit toisenkin mielipiteen ja hieno juttu, että pihattoelämä on laskenut turvotusta. Itse asiassa tuosta kuvasta ei edes turvotusta juuri näe :)
VastaaPoistaJuu hanurista on muta. Onneksi tuo kuvan muta on tosiaan tarhan pahin, mäen päällä tilanne on parempi ja pihaton ympärillä on hiekkaakin. Ei viitsisi kuitenkaan tallipaikkaa ruveta vaihtamaankaan, kun on pääosin hyvä. Ja aika harvassa pihatossa on tarjolla kokonaan mudaton tarha.
PoistaTäytyy toivoa, että säät vähän kuivuisivat ja että jalka paranisi mudassa kävelystä huolimatta. Olisin jo ihan valmis talven tuloon!
Sehän tässä hulluinta onkin, ettei edes lääkärit aina tiedä, miten olisi fiksuinta menetellä... :) Kyllä minäkin pitäisin Ruusan pihattotarhassa ja liikkessä jos turvotus sillä laskee.. Kummallinen vamma kyllä ylipäätään, mutta se nyt ei enää varmaan yllätä. ;)
VastaaPoistaJuu kyllä näin maalaisjärjellä ajateltuna turvotuksen lähteminen tuntuisi hyvältä merkiltä. Mutta mahdotonhan sitä on varmaksi sanoa tässä vaiheessa...
PoistaOn tullut nähtyä muissakin asioissa, että eläinlääkäreillä saattaa olla asioista vastakkaiset mielipiteet. Itse pitää loppujen lopuksi tehdä ratkaisut ja kantaa seuraukset. Mutta tosiaan mennään tuon toisen eläinlääkärin luona käymään ensi viikolla, tarkoitus olisi näyttää hänelle ponin liikkumista muutenkin.
Ja ei, ei yllätä yhtään, että Ruusalla on joku outo vamma... Ensimmäinenkin eläinlääkäri oli kyllä alunperin sitä mieltä, että sellainen vamma tulee ulkopuolisesta iskusta, mutta rupesi sitten pohtimaan muitakin vaihtoehtoja.