maanantai 17. marraskuuta 2014

Toiveikkuutta ilmassa, laiska kinttu hommiin, Aischa jne.

Viikonloppu meni pääosin nukkuessa viime kuukausien univelkoja pois.

Pystyin taas nukkumaan, koska viime eläinlääkärikäynnin jälkeen minulla on pitkästä aikaa ollut toiveikas olo poninrimpulani tulevaisuudesta. Ensimmäistä kertaa kuukausiin minusta tuntuu siltä, että Ruusa saattaa sittenkin elää aikuiseksi asti. Että sen jalkavaivakierre ei ehkä sittenkään ole merkki totaalisesta elinkelvottomuudesta, vaan epäonnisten sattumien summa ja mahdollisesti parannettavissa.

Toki jossain mielenreunalla on kaihertanut huoli siitä, että hankositeen piikityksen jälkeen ponin jännetuppi on ollut entistä täyttyneempi ja sen sisällä hankositeen piikitetty haara pullottanut ikävästi ihan maallikonkin sormeen.

Eläinlääkäri oli unohtanut sanoa, että näin voi käydä. On kuulemma normaali reaktio. Mutta puhelinkonsultaatiossa eläinlääkäri myös muistutti kavionhuollosta: oikeanlaisella kengityksellä tilannetta voisi parantaa pysyväisluontoisemmin.

Joka tapauksessa toiveikkuutta on lisännyt se, että ponin liikkumisessa on nähtävissä nytkähdys parempaan. Tai sitten kyseessä on plasebo-vaikutus ponitädin päässä, tiedä häntä.

Eteenpäinpyrkimys on kuitenkin vielä hukassa. Voi kuinka kaipaankaan sitä poniani, joka räjähteli liikutuksessa joka suuntaan ja juoksi aina vähän kovempaa kuin oli tarkoitus. Ottaisin mieluummin sen riekkuvan ponin kuin tämän tahmaan juuttuneen etanan.

"Oletko tosissasi? Tästäkö muka pitäisi mennä yli?" (Huom! Aurinko paistoi!)

Mutta. Sunnuntaina tehtiin treeniä, jonka minulle opetti fysioterapeutti Heli Hyytiäinen, kun hän kävi pari vuotta sitten katsomassa Ruusan selkävammaista emää. Puomitreeni tehoaa selkälihaksiin, mutta sopii se jalkalihastenkin vahvistamiseen.

Alkuvalmistelut: kaksi puomia ympyrän vastakkaisille sivuille, "sokeripalat" tai muut avuksi korottamaan niitä.

Helpompi harjoitus: puomi korotettuna sisäreunasta. Tällöin ponin on otettava ulkojalalla pitempää askelta (koska ympyrä) ja sisäjalalla korkeampaa (koska korotus).

Harjoitus numero 1.

Vaikeampi harjoitus: puomi korotettuna ulkoreunasta. Tällöin ponin on otettava ulkojalalla sekä pitempää että korkeampaa askelta.

Tässä video, jolla Ruusa tekee vaikeampaa harjoitusta. Ponin innostus on suorastaan käsinkosketeltavaa, eikös! (Juu tämä oli sarkasmia.)



Linkki videoon.

Asiasta toiseen, lauantaina oli Aischa-päivä.

Ilmeisesti ponitädin huono karma on tarttunut siihenkin, sillä harjatessa pisti silmään tamman vasemman takasen erikoinen muoto. Tiedättehän, sellainen, että kun jalkaa tunnustelee niin tuntuu vain tasainen kovuus, ei mitään jänteitä tai muita hevosen jalalle tyypillisiä rakenteita.

Kun jalasta tarkemmalla tarkastelulla vielä löytyi aika komea naarmu, kotidiagnoosi oli helppo tehdä. Impparihan se siinä teki tuloaan Aischa-rukan kinttuun.

Koska Aischa oli jo tarhasta hakiessa esittänyt kaikki askellajit ennen kuin suostui riimutettavaksi, olin jo voinut todeta sen liikkuvan puhtaasti. Niinpä ratsastus ei jäänyt kokonaan välistä, mutta typistyi käyntityöskentelyyn (ravasimme sentään yhden ympyrän molempiin suuntiin).

Kevyt liikunta on impparijalalle vain hyväksi. Tälläkin kertaa turvotus oli ratsastuksen jälkeen vähän pehmentynyt.

Imppariinhan pitäisi laittaa Betadine-haude, mutta sellaisen tekoon soveltuvia tarvikkeita ei tietystikään ollut käsillä. Niinpä laitoin pesun jälkeen haavan päälle vain Betadineen upotetun haavataitoksen (sellaisia minulla sentään on kaapissa), siihen päälle patjan ja pintelin. Omistaja kävi illalla tekemässä kunnollisen hauteen. (Ja sunnuntaihin mennessä turvotus oli kuulemma kivasti sulanut.)

Sain pienen videonpätkänkin tästä käyntiköpöttelystä (laatu ei päätä huimaa, koska alkoi jo hämärtää). Kerrankin voi sanoa, että ratsastus tuntui juuri siltä kuin näyttikin: vähän tahmealta. Ei käyntiä turhaan kutsuta askellajien kuningattareksi - minä en ainakaan sitä osaa ratsastaa.

Ravipätkissä Aischa tuntui hurjan kivalta, niillä kahdella ympyrällä. Sen enempää en uskaltanut, kun hepalla oli kuitenkin kinttu turvoksissa.

Mistä löytyisi hyvä ratsastuksenopettaja korjaamaan jäykkistädin ratsastusta?



Linkki videoon.

P.S. En ole oikeasti niin paksu kuin videolla näyttää, heijastinliivin alla vaan on monta kerrosta vaatetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti