Lääkäriin, tai sitten ei

Joku saattoi parista aiemmasta kirjoitelmastani havaita, että Ruusalle oli varattu maanantaille lääkäriaika. On olemassa varsin pätevä syy siihen, etten ole kertonut reissun annista: emme päässeet lääkäriin asti.

Autotuurini nimittäin valitettavasti on samaa luokkaa ponionnen kanssa. Jo alkumatkasta kohti tallia havahduin, että kojelaudassa paloi akunnäköinen merkkivalo.

Onko tässä aina palanut tällainen valo, pohti sisäinen autoneroni, kunnes ABS-merkkivalokin välähti. Tämä ei yleensä ole ollut kovin lupaava merkki ainakaan matkan jatkumisen näkökulmasta. Kun käännyin kaupan pihaan, oli jo varsin selvää, että akun merkkivalo ei tosiaan kuulunut asiaan. Ohjaustehostin ei toiminut ja kojelautakin alkoi muistuttaa kaikkine varoitusvaloineen joulukuusta.

Vakioautokorjaamosta saatu puhelindiagnoosi oli, että joko laturin hihna on katkennut tai akku on sökö. Joka tapauksessa matka oli väistämättä katkennut tähän.

Eläinlääkärireissuun varattu aika hupeni hinausauton ja korjaamon toimenpiteiden odotteluun. Onneksi tiellejäämiseen oli syypäänä se laturin hihna. Sellaisen ammatti-ihminen vaihtaisi hetkessä, jos ei joutuisi ensin odottamaan nostolaitteiden vapautumista.

Ruusa tosi edustavana tarhassa tänään. 

Ennen töihin kiiruhtamista ehdin sentään käydä pikaisesti tallilla antamassa rimpulalle psylliumit ja taluttamassa sitä pikkuruisen lenkin, jolla ponin jalka pitkästä aikaa nousi kevyesti ja iloisesti.

Positiivista tietenkin on se, että laturin hihna katkesi jo matkalla tallille eikä esim. keskellä valtatietä ponin ollessa kyydissä. Hinaus on tällä tapaa helpompi järjestää.

Ja kannattaa kuulkaas olla sellainen autovakuutus, joka korvaa hinauksen. Sitä on tänä vuonna tullut käytettyä jo viidesti (kolmesti rengasrikon takia, kun rengasta ei ole saatu vaihdettua tien päällä). Jostain syystä hinurikuskien kanssa on tullut useasti puhuttua hevosista, tällä kertaa kuskinpukilla istuneella oli kerrottavana paljon juttuja vaimonsa ja kaksospoikiensa hevosharrastuksesta.

No, asiaan. Eläinlääkäri suhtautui force majeure -peruutukseen ystävällismielisesti ja järjesti meille uuden ajan jo torstai-illaksi.

Toivotaan huomiseksi parempaa matkaonnea. Rimpula ainakin pitäisi saada suht helposti lastattua, sillä tämänpäiväisissä viimeistelyharjoituksissa sattui sellainenkin ihme, etten meinannut saada ponia trailerista ulos. Ulosperuutuksessa se nimittäin useita kertoja ehdotti, että eikö mentäisi kuitenkin takaisin koppiin.