Viimeaikaiset uutiset ovat saaneet miettimään, kuinka moni lapsi olisi saanut pitää henkensä, kuinka moni hevonen tai tuotantoeläin olisi säästynyt rääkkäykseltä, jos heistä tai niistä vastuussa olevan ihmisen väsymykseen olisi osattu antaa apua ajoissa. Ja ennen kaikkea pyytää.
"Ei tartte auttaa" -mentaliteetti elää suomalaisessa yhteiskunnassa - ja voi hyvin.
Helpostihan sitä ajattelee, että jos on hankkinut ristikseen lapsia tai eläimiä tai jopa molempia, ne pitäisi pystyä hoitamaan aina itse.
Väsyminen on häpeä, burn out tai masennus suorastaan tabu. Ei uupumus aina johda eläimen (tai lapsen) kannalta huonoon lopputulokseen, mutta aina joku häviää. Vähintäänkin se yksinpärjäämiseen sairastunut ihminen.
Käsi ylös, kuinka moni tuntee mielessään pakon tehdä kaiken itse?
Tunnustan. Avun pyytäminen tuntuu synniltä, kun kyseessä on vapaaehtoisesti valittu elämäntapa. Miksi kenenkään pitäisi auttaa minua oman ponini hoidossa? No ehkä vaikka siksi, että joskus vain ei jaksa, ehdi tai kykene.
Paitsi, että tunnustan, myös tunnistan tämän avun pyytämisen vaikeuden muissa. Tällaisen yhden ponin omistajanhan on helppo hädän hetkellä jättää pakolliset hommat tallinpitäjän huoleksi. Mutta ei kaikilla ole sitä tallinpitäjää.
Näen - tai kuulen jälkikäteen - kuinka tallilliset kaverit tulehduttavat sydänlihaksensa, kun kuumetautisina puskevat hikipäässä töitä eläintensä eteen.
Mutta kuulkaa. On ihan ok pyytää apua, jos tuntuu, että hevoset tulee hoidettua oman terveyden kustannuksella.
Jos kaveri on kuumeessa, kyllä minullakin talikko kädessä pysyy. Kunhan vaan tiedän, että apua tarvitaan.
Ajatuksia en osaa lukea, eivätkä osaa muutkaan. Pitää uskaltaa avata suunsa. Kun avaa suunsa, ihmiset yleensä auttavat, jos suinkin kykenevät.
Hyvä kirjoitus. Itse olen opetellut pyytämään apua, ja saanut sitä ilman että on tuntunut että siitä olisi jollekin toiselle liikaa vaivaa. Ja itse mielelläni autan, kun yleensä kyse ei edes ole mistään hirveän isoista jutuista. Pienikin apu on joskus iso.
VastaaPoistaTuntuu tosiaan, että tämä asia pitää erikseen opetella. Ja edelleenkin tuntuu pahalta pyytää pientäkään palvelusta, vaikka tietää, että itse ei kokisi auttamista taakaksi.
PoistaToisaalta tässä kyllä sitten pätee myös sellainen niin metsä vastaa -tyyppinen juttu, että eniten tekee mieli auttaa niitä, joilta kokee tarvittaessa saavansa vastapalveluksen.
Niin totta! Minä olen itse se tallinpitäjä, ja tänään jouduin lähtemään kesken tunninpidon sairaalaan lapseni kanssa. Huominen menee samoissa merkeissä, ja tuntui ihan ylettömän hankalalta laittaa asiakkailleni viesti, että tilanne on tämä, voiko joku huomenna auttaa hevosten hoidossa. Nimenomaan koen, omapahan on vikani kun ei ole varajärjestelmän varajärjestelmää ja että avunpyytäminen on heikkoutta ja jotenkin... epäammattimaista. Vaan myös minulla on ihania inhimillisiä aitoja asiakkaita, jotka tulevat paikkaamaan. Kaikki hyvin. Suuta auki vaan kun apua tarvitaan!
VastaaPoistaJuuri näin! Itsekin olin juuri eilen tekemässä tallia kaverin luona (ja sillä aikaa alla kommentoiva Saija hoiti minun ponini jalan kylmäyksen) sairaustapauksen takia.
PoistaJa oli muuten tosi mukavaa tehdä pitkästä aikaa tallihommia. Yöllä nukuin älyttömän sikeästi ja tänään on ollut virkistynyt olo. En siis koe auttaneeni pelkästään kaveria vaan samalla myös itseäni.
Lisäys, toivottavasti lapsesi ei ole pahasti sairas! Hevosen sairastelu on riittävän raastavaa, en voi edes kuvitella miten kauheaa on kun sairaana on oma lapsi.
PoistaTotta. Mutta pyydetään apua kun tarvitaan :)
VastaaPoistaKiitos siitä!
Näin tehdään! Ja kiitos itsellesi kaikesta avusta!
PoistaNykyään sitä apua ehkä osaa jo pyytääkin, mutta aika kovaa piti seinään törmätä, ennen kuin tähän nöyrtyi.
VastaaPoistaSe onkin surullista, että niin moni yrittää liian pitkään pärjätä yksin.
PoistaJo ihan nämä fyysiset sairaudet ovat sellaisia, että painetaan vaan, vaikkei pitäisi. Tunnen todellakin ainakin 3 tallinpitäjää, jotka ovat saaneet sydänlihastulehduksen kun eivät ole levänneet sairaana. Yksikin sadatteli jälkikäteen, että jos vain olisi ottanut lomittajan siihen flunssaan, olisi selvinnyt muutaman päivän saikulla. Kun sydänlihastulehdus iski rajusti, tulikin puolen vuoden tauko.