Kuntoa ravimaailman tyyliin

Jos jotain vähänkin mielenkiintoista järjestetään sopivan matkan päässä sopivaan hintaan, pyrin olemaan paikalla. Männälauantainen hevosen kuntovalmennusseminaari Vermossa oli erittäin sopivan hintainen eli ilmainen. Olin paikalla.

Paikalla olivat myös Jyrki Korhonen (tunnettu erityisesti ravikuningas Köppisen omistaja-valmentajana), Satu Juurinen (ainakin minulle tutuin ratsupuolen jalostusoreistaan, mutta hän on myös intohimoinen raviharrastaja) ja Pekka Korpi (ravilegendaa tuskin tarvitsee esitellä edes ratsuihmisille).

Köppistä en valitettavasti ehtinyt jäädä katsomaan, mutta Jyrki Korhosen toisen kovan juoksijan Turparullan näin verryttelemässä. Korhonen kuvaili valmennettavaansa sanoilla "pitkä kuin nälkävuosi", mikä omin silmin nähtynä tuntui varsin osuvalta rakennemääritelmältä. Etuviistosta otetussa kuvassa hevosen rungon pituus ei näyttäydy täydessä mitassaan.

Ratsuihmisillä on varmaan paljon opittavaa ravipuolelta, mutta Jyrki Korhonen ja Satu Juurinen korostivat, että myös ravitreenaajat hyötyvät ratsupuolen opeista. Tai siis ratsastuksesta. Nimenomaan oikeasta ratsastuksesta eikä mistään monte-tyylisestä kiihdyttelystä.

Ravikuningas Köppisen ja Jyrki Korhosen tallin toisen menestyjän Turparullan (oikeasti, kuka nämä hevoset on nimennyt?) valmennusohjelmaan kouluratsastus ja laukkarevittely selästä kuuluvat olennaisena osana.

Köppistä ratsastetaan 2 - 3 kertaa viikossa, mutta kilpailukaudella ratsastuksella on Korhosen mukaan enemmän palauttava ja mielenvirkistyksellinen merkitys. "Näen, että ratsastusvalmennus on ollut todella tärkeää", hän sanoi.

Turparullalla on ratsastellut lähinnä Korhosen 9-vuotias tytär, joka hyppää ruunalla esteitäkin. "Tuntuu, että sekin on auttanut eteenpäin", pohti ravimies.

Korhonen heittikin haasteen ravi-ihmisille: "Jos teillä on tuttuja, jotka osaavat ratsastaa oikein, tehkää pientä yhteistyötä." Tulokset voivat yllättää.

Arnold Ham.

Satu Juurinen puolestaan kertoi ostaneensa purkautuneelta ravikimpalta suomenhevosruunan, joka ei enää ollut radoilla pärjännyt. Hevonen oli kiero kuin korkkiruuvi, mikä olikin ollut suurena syynä ravin takkuiluun.

Juurisen tallilla entisestä kimpparuunasta alettiin leipoa ratsua. Alkuun ratsuntaimi kulki neljällä uralla, mutta muutaman kuukauden ratsutuksen jälkeen hevonen alkoi näyttää jo ihan toiselta. Tässä vaiheessa ruunasta kiinnostui jo Satu Juurisen ravimieskin, joka oli pitänyt uuden hevosen tuloon aika lailla pehmitellä. Hevonen läpäisi koelähdön ja alkoi pärjätä.

Juurisen mukaan Etelä-Suomen lähdöissä on pulaa suomenhevosravureista. Hän heittikin puolestaan haasteen ratsuihmisille: "Ostakaa suomenhevonen, ratsastakaa sillä puoli vuotta ja pankaa se sitten takaisin ravitreeniin."

Tässä olisi kuulemma tienaamisen paikka. Kieltämättä kiehtova ajatus, että hevonen voisi tienatakin. Jo plus-miinus-nolla-tulos olisi merkittävä parannus nykytilanteeseen.

Kaikki panelistit olivat sitä mieltä, ettei ravihevosen treenaaminen kaikissa kolmessa askellajissa lisää laukalle rikkomisen riskiä. Jyrki Korhonen näki päinvastoin, että ratsastus kehittää hevosen tukilihaksia ja koordinaatiota. Tästä tuskin on raviradallakaan haittaa.

Satu Juurinen huomautti, että kouluratsastuslaukka on muutenkin jotain ihan muuta kuin tukka putkella kiitämistä. "Meidän ravihevosemme, joita ratsastetaan, ymmärtävät, että kun ratsastaja on selässä, mennään hiljaa. Kun hevosen saa kantamaan itseään, se on jo puoli voittoa."

Juurinen korosti, että laukkavedot irrottavat lihaksia. "Älkää vain ratsastelko, vaan ratsastakaa!" (Yritetään!)

Ravureilla sitä näkee jos jonkinnäköistä viritystä, jollaisiin ratsutädin silmä ei ole tottunut. Kuvassa sh-ori Morgoli. 

Pekka Korpi oli panelisteista ainoa, joka ei ratsastusajatukselle lämmennyt. On kuulemma vaikea järjestää isossa tallissa.

Korpi kertoi kuitenkin tietävänsä tanskalaisia, jotka treenaavat ravureitaan etupäässä laukkuuttamalla niitä pehmeällä hiekalla. "On tärkeää, että hevosta rasitetaan niin, että se joutuu vähän puhaltamaan", tiivisti Korpi. Myös Jyrki Korhonen totesi, että peruskunnon rakentaminen vaatii treeniä korkealla sykkeellä.

Tässä olisikin Satu Juurisen mukaan ratsuihmisillä oppimista ravipuolelta.

"Hevosen pitäisi oikeasti hengästyä ja hikoilla. Ratsuihmiset jäävät helposti mukavuusalueelle." Juurisesta myös ratsujen pitäisi päästä välillä kunnolla revittelemään, jos puitteet sen suinkin mahdollistavat. Pelkkä mummoravin nylpyttäminen maneesissa vain jumittaa hevosen.

Tässä kyllä komppaan Satu Juurista. Vanhan G:kin toimi aina kentällä notkeammin, jos olin käynyt sen kanssa maastossa kiitolaukkaamassa. Kiitolaukka irrotti jumittuneita lihaksia, mutta myös virkisti mummoponin päätä.

Suokitkin ovat ihania, mutta katsokaapa tätä. Ah! Norjankylmäverinen Tejas, Tällaisen voisin ottaa omaan pihaan joskus...

Jyrki Korhosen tallilla ravureita treenataan paljon ratsain ja kävelyttämällä raskaita kärryjä vetäen. Näin käynti toimii hyvänä lihaskuntoharjoitteluna. Tähän voisi todeta, että jos ravureita treenataan käynnissä niin tuskinpa ratsunkaan kanssa on syytä vähätellä käyntiharjoittelun merkitystä!

Korhonen myös kertoi, ettei hänen hevosillaan ajeta koskaan kovin pitkiä lenkkejä. Köppinenkään ei koskaan vedä yli kymmentä kilometriä kerrallaan. Tärkeämpää on intervalliharjoittelu: sykkeet ylös, sykkeet alas. "Olen ajatellut, että näistä ei kuitenkaan ole tarkoitus rakentaa maratoonareita."

Korhosen mukaan varsinkaan nuoresta hevosesta ei kannata koskaan treenissä ottaa kaikkia paukkuja irti. Jos hevonen ei enää kanna itseään ja kaviot alkavat kopsia toisiinsa, on syytä lopettaa treeni siltä päivältä. "Niin kauan, kun hevonen menee hyvällä tyylillä, asiat ovat kohdallaan. Mutta jos liikeradat heikkenevät, on menty liikaa."

Myös Satu Juurinen totesi miestään siteeraten, että nuorta hevosta ei saisi koskaan väsyttää niin, että se raahautuu tallille. "Jätä aina pieni kipinä. Sama pätee ratsastukseen." 

Tässäpä haastetta kerrakseen: rasittaa hevosta niin, että kunto kehittyy nousujohteisesti, mutta välttää liikaa rasitusta, joka vie hevosen työnteosta ilon. Ja Juurinen piti hyvin tärkeänä sitä, että hevonen pysyy iloisena.

Lv-tamma Velvet Girlillä oli komea kiri ensimmäisessä lähdössä.

Nuorten hevosten valmistelussa tulevaan uraan Jyrki Korhonen piti tärkeimpänä kahta asiaa: a) hevonen elää pihatossa b) sitä liikutetaan paljon nuorena. Samaa mieltä oli Satu Juurinen, jonka liiketoimintaa on ostaa nuoria ratsunalkuja, panna ne pihattoon kasvamaan ja myydä ne ratsutettuina.

"On tosi tärkeää, että hevonen aloitetaan nuorena", sanoi myös ravilegenda Pekka Korpi. Hänen tallissaan varsat ajo-opetetaan 1,5-vuotiaina ja niitä aletaan treenata.

"Ensimmäinen vuosi on tosi tärkeä", korosti Korpi. Hänen mukaansa nuorena hyvin treenattu hevonen on vanhempanakin helpompi pitää iskussa.

Tädille tuli vähän sellainen fiilis, että rimpula taitaa olla menetetty tapaus. Sitä ei ole pidetty pihatossa varsana vaan vasta 2,5-vuotiaasta lähtien eikä se ole ensivuosiensa aikana juuri altistunut ihmisen vetämille kuntotreeneille. Toisaalta ponista ei ole tulossa ravuria.

Joka tapauksessa seminaarin panelistit kaikki korostivat, että hevosen on varsinkin nuorena oltava paljon ulkona. Ja aikuisenakin. 

Tässä taitaakin olla ravi- ja ratsumaailman suurin ero: arvokkaat kilparavurit ulkoilevat 10 - 12 tuntia vuorokaudessa isoissa tarhoissa, arvokkaat ratsuhevoset kääritään pumpuliin ja ulkoilutetaan tasaisissa postimerkkitarhoissa 3 - 4 tuntia vuorokaudessa.

Kummallakohan "leirillä" olisi tässä mallioppimisen paikka?

Poniraveja on minusta hauska seurata. Paitsi, että ponit ovat aina ihania, poniraveissa myös sattuu ja tapahtuu vähän eri malliin kuin isojen hevosten geimeissä. Voi nähdä vaikkapa kuskinsa kyydistä jättäneen russin laukkaavan reipastahtisesti pari kertaa radan ympäri ennen kuin antaa kiinni. 

Välillä on paatuneenkin ratsuihmisen kiva käydä raveissa tuulettumassa ja näkemässä vähän toisenlaista hevoselämää. Myös tällä kertaa olisi ollut kiva jäädä seminaarin jälkeen alkaneeseen isoon ravitapahtumaan pitemmäksikin aikaa, mutta rimpulan treenit ja muut viikonlopun tärkeät menot kutsuivat (ja totta puhuen vähän tylsistyin, kun ei ollut seuraa).

Tekstin lomaan sirotellut kuvat muuten eivät enimmäkseen liity siteerattuihin henkilöihin mitenkään, vaan ovat mainittujen ravien satoa.