Ruusan päivä näyttelyssä

Menneenä viikonloppuna koitti kauan odotettu Ruusan näyttelydebyytti aikuisten luokissa, kun suuntasimme Teivoon juhlanäyttelyyn, 20. Welsh Show'hun.

Viime vuonnahan jätin rimpulan Welsh Show'sta pois, koska oli minusta liian kuuma kuljettaa keuhkovammaista tuntikausia. Eipä ollut tänä vuonna samaa ongelmaa! Päivän ylin lämpötila pysytteli 15 asteen tienoilla ja kehätunnelmaa vielä raikastivat sadepisarat.

Menestysodotukset eivät olleet pilvissä, sillä 4-vuotiaan on usein vaikea pärjätä aikuisempien tammojen joukossa. Toisaalta tiesin, että poni on hienossa kunnossa, ja salaa toivoin kuitenkin näyttelymenestykselle jatkoa. Esimerkiksi ykköspalkinto olisi ollut kiva.

Vinokintun ykköspalkinto jäi haaveeksi, sillä tuomari oli britiksi harvinaisen tarkka rakenteen korrektiudesta ja aika tiukka muutenkin. Ei silti ihan hirveästi jäänyt harmittamaan:

Onnellinen omistaja, kyllästynyt poni ja päivän ruusukesaalis. Vähän kyllä nyt häiritsee, että tuo kakkosruusuke on ylimpänä.

Valonnopean tuomarin arvostelussa eivät rimpula ja sen luokassa ainoana ollut toinen tamma ehtineet kauan vanheta, kun järjestys oli jo selvillä ja Ruusa tönötti luokkavoittajan paikalla.

Luokkavoitto sykähdytti kovin tätiä, joka vuonna 2010 ihaili tämänkertaista kilpakumppania Vermon poninäyttelyn BIS-kehässä. Viimevuotisessa yhdistyksen syysnäyttelyssä kyseinen tamma, silloin 7-vuotias, oli Best in Show. Niin että ei tässä ihan huonossa seurassa oltu.

Nyt kisakumppani oli hiukan kevyessä kunnossa. Ruusa puolestaan on aika lailla täydellisessä näyttelykunnossa eli pikkuisen pullukka mutta ei sikalihava, vähän lihastakin siellä täällä. Se myös hoiti kehässä hommansa näyttelykonkarin varmuudella.

Luokkavoittajan poseeraus.

Kehävalmisteluissa tuli kyllä pikkuisen hoppu, sillä näyttelypaikalle saapuessa ponin korvakarvat vielä rehottivat ja tukka oli metsäläismallilla. Sitten Ruusan luokka alkoi melkein 1,5 tuntia näyttelykirjeessä arvioitua aiemmin!

Karvat olivat kyllä ajoissa ojennuksessa, mutta verryttely jäi käytännössä tekemättä.

Kaverini, Ruusan entinen tallinpitäjä, oli kehässä avustajana. Kun hän oli kuullut tuomarin puheita sivusta, hän oli arvannut, että nyt olisi Ruusan päivä. Ja niinhän se olikin!

Rimppanan suitsiin nimittäin ripustettiin vielä rodun parhaan tammankin ruusuke ja samalla tädin syliin tuupattiin vielä Iittalan paketti erikoisruusukkeen kera. Paketissa oli maljakko, sävy sävyyn Jedidjan-siittolan lahjoittaman ruusukkeen kanssa. Sävyjen osuminen yksiin ei liene sattumaa.

Eihän siinä hötäkässä muistanut enää koko sadettakaan, kun Ruusaa tultiin nykimään champion-kuviin.

Rodun paras tamma tällä kertaa. Kuva on valitettavasti vähän epäskarppi, siksi näyttää oudolta.

Jos Ruusa olisi saanut ykkösen, se olisi ollut vielä reserve championkin, mutta sellaisiin titteleihin ei kakkosella saa kiinnitystä. Huikeaa silti, että poni pääsi näin pitkälle ensimmäisessä näyttelyssään aikuisena. (Myöhemmin ei kukaan muista, että näyttelyssä oli vain kolme B-welsh-tammaa...)

Näin hienon kuvan Ruusasta otti Johanna Rantanen.
Vauvaöljy oli harmillisesti lähtenyt tässä vaiheessa jo pois turvasta.

Oli muuten vähällä, etteivät parhaan tamman palkinnot menneet ohi suun, kun kuvittelin, ettei kakkosella pääse aikuisten luokissa enää mihinkään champion-kehiin ja olimme jo ihan muualla, kun parhaan tamman valinta tuli ajankohtaiseksi. Niin sitä kokenutkin näyttelykävijä sekaantuu, ei ihme että noviisit ovat välillä ihan pihalla.

Olisimme voineet lähteä kotimatkalle jo pari tuntia saapumisen jälkeen, mutta kun kerran oli ajettu kolme tuntia suuntaansa ja maksettu kalliisti karsinasta, otettiin sitten kaikki irti. Eli jäätiin katsomaan näyttely loppuun.

Hieno näyttely oli, ja BIS-tittelin voitti Ruusan entinen tarhakaveri. Tässähän ollaan siis melkein sukua julkkikselle.

Ruusa ei kylläkään suuresti arvostanut sitä, että joutui koko päiväksi koppihoitoon. Kun se pääsi takaisin laitumelle, se ryhtyi välittömästi laukkaamaan laidunta ympäri kuin täyttääkseen päivällä vajaaksi jääneen vapaan liikunnan kiintiön. Eikä päästänyt minua lähellekään.

Tänään poni oli muhkeine mutakuorrutuksineen jo sen näköinen, että ei olisi osannut arvata sen saaneen lauantai-iltana kolminkertaisen shampoopesun ja huolellisen karvankiillotuksen.

Edit: Näemmä unohdin tästä tuomaritiedot. Tuomarina oli siis Mr. Peter Jones Menai-siittolasta.