Mahapäivitys ja Micklem Multibridle -pettymys

Sanotaan, että päiväkirjan kirjoittaminen on terapeuttista. Kyllä tuollainen julkinen itsesäälivuodatuskin näemmä toimii samassa tarkoituksessa. Jo heti samana iltana edellisen tekstin jälkeen pahin masennus väistyi ja täti pääsi jokseenkin normaalille pessimismin tasolle.

Masennuksen väistymistä on avittanut se, että poni on myöntynyt nielemään pienen määrän psylliumia, kun se on höystetty parilla desillä mysliä (juuri enempää ei ole uskaltanut laittaa, kun poni ei ole syönyt väkirehua puoleen vuoteen). Niin pitkälle ei ole päästy, että poni suostuisi syömään koko hiekanpoistoaineen yhdellä aterialla.

Pakkosyöttökin alkoi sujua miellyttävämmin, kun täti ymmärsi ryhtyä kehumaan ponia. Jälleen kerran poni opettaa, että hyvällä saa enemmän kuin pahalla.

Mutta, kuten otsikosta voi päätellä, psylliumponnistelujen ohessa on päästy sovittamaan semihippiytyneiden tätien suosikkisuitsia.

Jo pari viikkoa ennen joulua tilasin nimittäin Rambo Micklem Multibridle -suitset, joiden pitäisi olla kaikin puolin vähemmän epämiellyttävät kuin perinteisempien (ja nätimpien) suitsien. Lisäksi multibridlen pitäisi olla myös mahdottoman monikäyttöiset.

Olisikin ollut varmaan vähän liikaa toivottu, että nämä ihmesuitset olisivat istuneet rimpulan päähän. Paljosta se ei ollut kiinni, mutta jos suitset maksavat 200 euroa niin niiden soisi sitten ihan tosissaan istuvan.

Kuva on otettu suitsien sovitusoppaasta, mutta punaisen viivan lisäsin kuvaamaan sitä, mihin kohtaan turpahihna rimpulan päässä tuli.  Hihna osui siis eli juuri ja juuri turvan ohuen luun kohtaan.

Jos turpahihnan olisi nostanut oikealle kohdalle (tämä olisi ollut mahdollista), leukahihna ei olisi enää mennyt kiinni ja kuolainhihna olisi venyttänyt suupieltä epämiellyttävästi.

En tiedä, minkämuotoiseen päähän nämä on suunniteltu, mutta ei ainakaan welshin. Eivätkä Ruusan leukaperät edes ole järeimmästä päästä. Sen pääkään ei minusta ole ainakaan lyhyt.

Harmittaa. Toisaalta näyttää siltä, ettei suitsille vähään aikaan tule käyttöä, sillä psylliumin syötöstä ja maan jäätymisestä huolimatta ponin maha on tullut taas kipeämmäksi.

Valitettavan tuttu kipristys on taas havaittavissa ponin kupeilla ja ponin mahan hipaisu tietystä kohtaan laukaisee potkusarjan julman irvistyksen kera. Kakkakin on taas kiinteytynyt turhan paljon ja ponin kokonaisolemus on jotenkin vaisu.

Ruusa on saanut myös tällaisen uuden virikkeen elämäänsä. (Kuva lauantailta.)
Vielä pitäisi kysyä muiden hevosten omistajilta lupa laittaa pallo tarhaan asti.