Vaikka tässä on nyt parina päivänä ehditty vähän jotain ponin kanssa tekemäänkin (toisena päivänä ohjasajo jo sujui melkolailla konfliktitta), pääasiassa tallikäynnit menevät ponin mahan tarkkailuun, lääppimiseen ja miettimiseen.
Poni on myös tehnyt emännälleen harvinaisen selväksi sen, että tämä mahan lääppiminen alkaisi riittää.
Tietynlainen kosketus saa Ruusan todella raivoihinsa, vaikkei käsi olisi ehtinyt vielä edes mahalle asti. Korvat luimuun ja takapuoli tätiä kohti -reaktion riittää herättämään kosketus lautasille. Poni on jo oppinut, että sieltä takaosalta - tai kyljestä - käsi liukuu ennemmin tai myöhemmin kipeään kohtaan.
Tänään maha oli taas takaosastaan aavistuksen mykkyrässä. Ja silmissä umpinainen ilme, ei sellainen kirkkaan iloinen kuin hyvinvoivalla Ruusalla.
Yritän vielä keskittyä miettimään eläinlääkärin sanoja: suolen tilanteen normalisoitumiseen voi rankan hiekanpoistokuurin jälkeen mennä pari viikkoa. Viime letkutuksesta on kulunut nyt viisi päivää.
Mutta kuka jaksaa katsella ponia kipeänä pari viikkoa tekemättä mitään?
En sentään heti ryhtynyt järjestelemään seuraavaa klinikkareissua. Mutta ruoansulatuselimistölle päätin suoda nyt pienen lepotauon. Pannaan poni vähäksi aikaa heinä ja vesi -linjalle ja katsotaan, mitä tapahtuu.
Heinälinja on varmasti se turvallisin ja paras. Meidän tallilla tosin yhdelle vatsahuuhtelukatastrofille lääkäri määräsi heinän kokonaan pois ja tilalle 4 litraa kauraa päivässä..mutta sanoisin, että se on jo extremeä. Ihmettelen suuresti, mihin moinen ohje voi edes perustua...
VastaaPoistaTsemiä sen vatsan kanssa taisteluun. Tuo oma vatsahuuhdottu kipristelee kanssa, mutta mitään elimellistä syytä vatsakivuille ei ole löytynyt eikä hevonen reagoi vatsan akupisteisiin.
Sama efekti muuten tuon vasemman takasen kanssa meillä. Mene lähellekkin ja hevonen joko istuu tai alkaa riehua. Tee siinä sitten kaviohaudetta yhdellä jalalla.
Voimia meille molemmille ja noille kovan onnen otuksille!
Toivotaan nyt, että heinälinja auttaisi. Heinä on kyllä sen verran laadukasta, että sen pitäisi pitkälti täyttää jopa kasvavan ponin ravitsemukselliset tarpeet.
VastaaPoistaKiukkuiluista sen verran, että alkuunhan Ruusa huomautti kipeään paikkaan koskemisesta äärimmäisen kohteliaasti. Se huitoi hiukan takasella, mutta huolellisesti vältti osumasta minuun. Nyt se on ilmeisesti todennut, että meikäläiselle pitää sanoa isosti, joten reaktio on melko päällekäyvä eikä poni todellakaan enää pyri olemaan satuttamatta.
Tsemppaillaan taas.