keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Ruusan tuhmuuspäiväkirja

Mamin koulutus on edennyt viime aikoina vähän huonosti. 

Vaikka poni on varsin selkeästi ilmaissut, etten halua hengittää outoja käryjä oudosta pötköstä, mami silti edelleen joka päivä pakottaa siihen. Etenkin se ensimmäinen käry on niin ällö, että yritän pidättää hengitystä mahdollisimman pitkään ja sitten hengittää oikein vähän.

Luulen kumminkin, että olen saanu mamille nyt opetettua, ettei mun mahaan kosketa. Ainakaan se ei eilen hiplannu sitä.

Isona musta tulee ravuri.
Sunnuntaina mami vei mut laitumelle, mutta ei antanu syödä vaikka mä löysin ruohoa. Tylsää. Toinen ihminen juoksi mun perässä ja mä näytin, miten hienosti osaan liidellä. Katsokaa vaikka näistä kuvista, jotka mami otti. Ei ois huvittanu antaa mamin ottaa mua kiinni, mutta mami pakotti.
Mutta palatakseni mamin koulutukseen. Se ei vaan tajua. 

Eilenkin mami laittoi mulle taas sen raudan suuhun. Mentiin yhden mun alamaisen kanssa taluttamaan ihmisiä maastoon eikä mami totellut siis ollenkaan. Aina, kun yritin vähän juosta sen ohi, se heilutti narua niin että mun oli pakko peruuttaa. 

Yritin kyllä näyttää, kuka on pomo. Hyppäsin pystyyn ja pukitin. Mutta mami ei tajunnut vieläkään. Lopulta oli pakko vetää ihan kunnolla ranttaliksi.

Mami ei tajunnu, kuinka paljon mua ketutti kun oli kauhea tuuli ja mulla oli saappaat huonosti jalassa ja heijastinloimi meni vinoon ja kaikki oli huonosti. Niissä raudoissakin oli kauhee heinätuppo kiinni. Mami ei tajunnu sitäkään, miten ponilla voi olla iso tuppo heinää suussa, vaikka jouduin olla syömättä ainaskin puoli tuntia ennen lenkkiä.
 
Mutta just siksi ponin pitää varautua, kun ihmiset joskus nälkiinnyttää tällein. Joskus oon joutunu olemaan koko yönkin ilman, kun ihmiset ei kai oo muistanu ruokkia. Ja sit aamulla mami on tullu ja pannu mut ällöön heiluvaan koppiin ja vielä ällömpään paikkaan, jossa mulle aina tungetaan letku nenään.

Mami on kyllä tosi tylsä. Eilisellä lenkillä en lopulta vaan enää jaksanu yrittää. Kävelin vaan mamin takana, että sain olla edes vähän rauhassa. 

T: Ruusa

Ketuttaa kun ihmiset yrittää määräillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti