Villiponin ohjaksissa

Poniini on osoittanut viime päivinä huomattavaa kyvykkyyttä tuhmuuteen. Tästä täti on vetänyt johtopäätöksen, että poni alkaa olla taas kunnossa. Se kykenee hengästymättä jo melko näyttävään rodeointiin narun päässä ja ohjasajo-ohjien käärimiseen piruetin avulla kaulansa ympäri.

Jälkimmäinen tapaus tuli todistettua tänään. Alkuun poni ei tättäröinyt mitään, mutta koska tädin mielestä paikallaan seisominen ei käynyt ohjasajotreenistä, oli hiukan käskettävä.

Käskeminen hermostutti ponin siinä määrin, että se ensin pyrki vauhdilla taaksepäin. Kun julma täti - myönnetään, kohtalaisen kovaotteisesti - edelleen piti kiinni liikkeen suunnasta, poni pyörähti seuraavaksi pari kertaa akselinsa ympäri sellaista vauhtia, että ohjanjatke heräsi tilanteeseen vasta kun poni oli naruineen jo tiukasti solmussa.

Tässä kohtaa täti alias ohjastaja alias minä katsoin parhaaksi siirtää ohjat juoksutusvyön ylärenkuloista sivurenkuloihin, joissa ne olivat viimeksi ensimmäisellä kuolainajokerralla. Niinkus näin:

Kuva syksyltä, koska tuoreita kuvia ei ole.

Ylläoleva kuva on Ruusan ensimmäiseltä tai toiselta kuolainajokerralta. Tältä tuoreimmalta kerralta ei ole kuvia. Ja ehkä ihan hyvä niin.

Onneksi katsojiakaan ei ollut. Esityksemme perusteella olisi voinut luulla, ettei ponillani ole koskaan ohjasajettu tai ainakaan ollut kuolaimia suussa. Ehkä joku olisi voinut arvella, että ajurillakin olivat pitkät ohjat ensimmäistä kertaa kätösissään.

Pitkä sairausloma on ilmeisesti palauttanut ponin villiponitilaan, jossa ainoa myönnytys ihmisen suuntaan on alistuminen hoitotoimenpiteisiin.

Tarkkarajaisten vaatimusten asettaminen sille on tällä hetkellä aikamoista tervanjuontia, eikä emäntäkään ole tauon jälkeen ihan täydessä terässä.

Mutta, kun ohjat olivat ponin kylkiä pitkin, ohjaaminen sujui jollain tapaa ja ponikin alistui nostelemaan tassujaan. Mitä nyt jonkun kerran portilla piti kysellä, että onko nyt kerpeles ihan pakko tosiaan.

Kaikkeen sitä pieni poni joutuukin.

P.S. Olen tallikaverin luvalla kokeillut hänen ylläpitoponinsa satuloita Ruusalle. Jo aiemmin on ollut pakko hyväksyä se, että toisin kuin G, Ruusa ei kasva 16-tuumaiseen satulaan sopivaksi. Nyt kuitenkin kauhistuttavasti näyttää siltä, että myös 15-tuumainen saattaa olla liian pitkä. 15-tuumaiseen yleissatulaan tädin prsus mahtuu vielä ihan survomatta, mutta 14-tuumaisen kanssa tilanne voi olla himpun eri. Auts.