Ennakkoluulot romukoppaan, remonttisuitset ostoskoriin

Minusta remonttiturpahihna eli hannoverilainen turpahihna on aina ollut kamalan ruma. Lisäksi sellainen nenällä varsin alas sijoittuva remmi näyttää kamalan epämukavalta.

Kuitenkin sustainable dressage -sivuston kattava suitsiopas sai minut vakuutettua siitä, että kun multibridle ei kerran istu ja meksikolainenkin roikkuu väärässä paikassa nenällä, on katsottava nimenomaan hannoverin suuntaan.

Ja ta-daa, Hööksistä löydetyt pony-kokoiset remonttisuitset nyt sitten saatiin venkslattua Ruusan päähän sopiviksi. Sopivuudella tarkoitan nyt istuvuutta, sillä ulkonäöllisesti suitset kyllä todella korostavat Ruusan pään kolmionmuotoisuutta.

Ruskea on niin Ruusan väri. Mutta mistä löydän sille samansävyisen satulan?

Ruusan pään welshmäisestä mallista johtuen otsahihna on nippanappa sopiva ja turparemmiin sai tehdä ehkä 20 uutta reikää sekä pituus- että leveyssuunnassa.

Mutta ainakaan nyt ei tarvitse miettiä, johtuuko Ruusan suitsikielteisyys vermeiden epäsopivuudesta. Poni tuntuu uuteen päävehkeeseensä tyytyväisemmältä kuin mihinkään muuhun kokeiltuun. Niin uskomattomana kuin tätä ennen pidin, sieraimet jäävät tässä turpismallissa täysin vapaiksi.

Ehkä eniten kuitenkin yllätyin suitsien laadusta. Kun merkki on Claridge House, ei odota saavansa kovin kummoista nahkaa. Mutta nämä suitset ovat ihanan pehmeät. 

Tallikaveri halusi nähdä suitset ponin päässä. Hän oli kovin vaikuttunut tavasta, jolla teiniponi pukeutuu suitsiin.

Niin että ehkä tässä kumminkin ollaan menossa oikeaan suuntaan ainakin jollain koulutuksen osa-alueella.

En tosin tiedä, olisiko lh-opemme suoritukseen kovinkaan tyytyväinen. Voisi sanoa, että ponille ei ole suitsienpukemishetkessä tarjolla tarpeeksi vaihtoehtoja. Minä kun olen edelleen sikäli vajavainen kukkahattutäti, että minusta vaihtoehdoiksi riittää "puet suitset vapaaehtoisesti". (Motivaatiota on toki kaiveltu ponista namien voimin.)

Jatkamme edelleen harjoituksia, sillä poni saisi suhtautua kuolaimeen vähän positiivisemmin. Nyt suun avaamista edeltää sellainen "hyi hitto" -tyyppinen nenän nyrpistys. Isoista negatiivisista reaktioista kuten pään nostamisesta on kuitenkin pääosin päästy.

Pään alhaalla pitäminen on minusta tärkeää kahdesta syystä: a) se kertoo rentoudesta b) ponini näyttää jäävän sen verran rimppanaksi, että sille passeli ratsastaja on noin vaahtosammuttimen kokoinen.