Villivarsa vauhdissa

En tiedä, mikä poniini on mennyt. On tietysti aina ihanaa, että poni kiitolaukkaa portille minua vastaan ja hörisee tervehdykseksi. Mutta miksi poni yltyy tällaiseksi juuri, kun sen pitäisi ottaa liikkumisen kanssa vähän iisimmin?

Ruusa on myös löytänyt sisäisen villivarsansa. Villivarsalle talutuksessa käveleminen on haaste ja siksi aina välillä pitää vähän hypellä pystyyn. Joku voisi luulla, että tässä on taas kyse vain tumpula-tädin ja teiniponin keskinäiskemioista. Vaan ei, villivarsa on tullut esiin myös tallinpitäjän käsittelyssä.

Myös vesiletku on ollut joka päivä villiponille suuri kauhistus. Ainakin hetken. Sitten rattaat ponin päässä naksahtavat taas kesyponiasentoon ja jalat juurtuvat maahan kylmäyksen ajaksi. (Pitäisi varmaan ostaa kylmäyssuojat, pääsisi helpommalla ja vähemmällä vedenkulutuksella.)

Kaikki tämä villeys osuu ajallisesti aika hyvin yksiin Ruusan sairausloman kanssa. Onko tämä nyt hyvä vai huono merkki? Tiedä häntä.

Voihan se olla, että nyt on Ruusalle kivat kelit: lämpötila on laskenut hiukan, mutta vielä ei ole kovin kosteaa. Tai sitten on käynyt niin, että poni on muutamassa aktiivisemmassa viikossa tottunut ihmisen järjestämiin virikkeisiin. Kun virikkeet on vähäksi aikaa minimoitu, ponissa on pöllöenergiaa.

Villivarsa lepotauolla. Hevostalli.netin foorumilla kerrottiin, että hevonen saa ähkyn jos syö kuivia lehtiä. Ruusalla lienee siis pian ähky, sillä keltaiset lehdet ovat jostain syystä herkkua. Jäämme jännittyneinä odottamaan lopputulosta. (Kuvissa on nyt rumat copyright-tekstit, koska tällä koneella ei ole Photoshopia.)

Koska viimeinen selitys miellyttää minua eniten, päätin kuitenkin maanantaina vähän ohjasajaa ponia. Käynnissä vaan. Päättelin, että on parempi panna ponin aivosolut hommiin kevyessä ihmisohjauksessa kuin antaa ponin purkaa energiansa omalla tavallaan (=riehuen).

Oli sillä ohjien välissäkin hiukan hörhellystä - laitumen pääty oli alkuun tosi pelottava - mutta alkuhyppelöiden jälkeen poni keskittyi kivasti. Olemme nyt ilmeisesti molemmat saaneet ideasta kiinni. Koska olimme tallilla ihan keskenämme, ei ole kuvia ajohommista vaan Ruusan taukoharrasteista.

Ohjasajon jälkeen Rupsu sai ihmetellä maailmanmenoa vapaana.
Poni on alkanut jo valmistautua talveen karvapeitettään tuuhentamalla.

P.S. Sunnuntai ja maanantai menivät ilman köhinää eikä tallinpitäjäkään ollut kuullut Ruusan yskivän. Että vaihteeksi on vissiin tullut hysterisoiduttua vähän ennenaikaisesti. Toivottavasti tuo kinttukin tuosta ottaa parantuakseen.