sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Katso, poni laukkaa!

Ihana Saija antoi meille tänään palasen päivästään ja tuli taluttamaan meitä rimpulan elämän toiseen ratsastusmaastoon, koska täti ei ihan vielä uskaltanut omin neuvoin.

"Ja sitten kentälle ottamaan laukat", ehdotti Saija pienen kävelylenkin jälkeen. No. Ei tullut mieleen hyviä tekosyitä kieltäytyä. Oli se askellajien kuningas nyt muutenkin tarvis saada ratsunalun ohjelmaan mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Tuntuisi, että on helpompi saada laukka nousemaan, kun ponilla ei vielä ole turhan lokoisa olo kanniskellessaan ratsastajaa ravissa. Sitäpaitsi on hyvä esitellä ekaluokkalaiselle sen tulevaa työtä mahdollisimman monipuolisesti ennen kuin sille ehtii muodostua aiheesta turhan vahvaa omaa käsitystä.

Melkein tulee tippa linssiin siitä, miten hieno poni on tässä kuvassa. Ratsastajaa valitettavasti ei voi samoilla ylisanoilla kehua. Älkää ihmiset hankkiko itsellenne liian pieniä poneja. Huonosti käy istunnan.

Miten opetetaan laukannosto ponille? Siitä ei wannabe-ratsuttajalla ollut aiempaa käytännön kokemusta. Ihan tätä hetkeä silmälläpitäen wannabe-ratsuttaja on kuitenkin viime juoksutuskerroilla yrittänyt yhdistää energisesti hoettua sanaa "laukka" ponin päässä askellajiin, jota me ihmiset kutsumme laukaksi.

Selässä huolehdin, että poni etenee energisesti ravissa, sitten heilautin vähän sisäistuinluuta (on täysin mahdollista, että samalla heilahti muitakin kehonosia) ja hihkuin suullista laukkakehotusta kuin heikkopäinen. Kaikki nämä yhtä aikaa.

Onneksi poni on niin viisas, ettei sillä mennyt montakaan askelta ennen kuin se hoksasi, miten ratsastajan epätavallisen elämöinnin voisi saada loppumaan. Toki jokainen laukannosto tuli sekalaisten takapuolen viskelyiden kautta, mutta tässä vaiheessa koulutusta tyyli on vielä vapaa. Pääasia, että edetään toivotussa askellajissa.

Ratsastaja näyttää tässä vähän tasapainoisemmalta.
Välillä on pysähdyttävä kiittelemään ponia porkkanoin.
Ehkä vähän itsetyytyväinen ilme nelijalkaisella?
Ja millaisessa askellajissa poni etenikään!

Ruusan emän askellajeista kirkkaasti paras oli laukka. Äkkiseltään tuntuisi, että niin taitaa olla tämän tyttärenkin laita.

Heti ensimmäisestä yrityksestä lähtien laukka pyöri siihen malliin, että ei ihan heti olisi uskonut olevansa aloittelijan kyydissä. Edes kaarteissa ei ponin kinttu tutissut, vaan tasapaino ja tahti säilyivät vaivattoman oloisesti.

Eikä kaikki tämä ollut edes pelkästään omistajan ruusunpunaisissa linsseissä, vaan myös maassa oleva silmäpari näki saman.

Jonkinlainen pettymys rimpulalle taisi kuitenkin olla se, ettei harjoituksessa lainkaan käytetty kentällä tönöttäviä esteitä. Tylsä täti ohjasi ponin pois sen toivomalta reitiltä. Voi olla, että tädin on vähän harjoiteltava hyppelöitä jonkun asiansa osaavan ratsun kanssa ennen kuin alkaa hypätä ensikertalaisella.

Kaikki kuvat on ottanut Saija. Saija pahoitteli etukäteen, ettei ole (mukamas) kovin kummoinen kuvaaja, mutta nämähän ovat aivan upeita! Tämä on erityisen mainittava suoritus ottaen huomioon, että kyseisellä pokkarilla on minusta lähes mahdoton saada kuvia otettua oikealla hetkellä.

Selästä alas hypätessä kyllä tuli mieleen, että olisihan siinä kamerassa tosiaan ollut sellainen videointimahdollisuuskin. Toivottavasti vielä ehtii myöhemminkin.

Ruusa oli metsäkävelylläkin ihan huippu, ehkä uskallan pian jo mennä sen kanssa yksin. Turvaliivi jätettiin tällä kertaa talliin. Se tuntuu niin tönköltä, kun ei ole tottunut. Sellaisen käyttö nuorella maastoillessa olisi kyllä vähintäänkin järkevää.


20 kommenttia:

  1. On kyllä myönnettävä, että Ruusa on muuttunut edukseen aivan hurjasti talven aikana! Se on ihan eri poni kuin joulukuussa.
    Laukka oli hienoa, ihan aikuisten oikeasti. En muista montaa kertaa, jos koskaan, olen nähnyt noin hyvää ensimmäistä laukkaa ratsastaja selässä. Kuitenkin niitäkin on jokunen aikoinaan tullut todistettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos kauniista sanoista! Ja vielä kerran kiitos avusta! On hyvä olla maassa joku osaava katsomassa, että vältytään pahimmilta mokilta.

      Poista
  2. Tosi ihana kuva tuo porkkanapalkintokuva! Sekä ratsun että kuskin ylpeys ja ilo välittyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Minustakin se on ihana! Poni on jotenkin niin sen näköinen, että tietää olevansa paras.

      Poista
  3. Monesti olen kommentointia miettinyt, mutta vihdoin siihen vaivaudun :D teillä menee todella hyvin! Poni kehittyy aivan silmissä :) onnea teille jatkoon! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tähän asti tämä koulutus on kyllä mennyt yllättävän hyvin ratsastajan taitoihin nähden. Ponihan nyt on aina ollut urheilullisesti lahjakas.

      Poista
  4. Mahtavaa! Ihana lukea näistä onnistumisen hetkistä. Olette ne ansainneet. Molemmat.

    VastaaPoista
  5. Ihanaihanaihana Ruusa! Näyttää tosi hyvältä!

    VastaaPoista
  6. Olipa ihana uutinen, kaikkien kokemienne haasteiden jälkeen taitaapi olla ihan paras palkinto!

    Onnea ihanasti laukkaavasta ponista ja tsemppiä teille jatkoon!

    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Oli kyllä ihan mahtavaa. Kyllä siinä laukkaillessa huolet unohtuivat ainakin hetkeksi.

      Poista
  7. Tata oli tosiaan ihana lukea :-) Jotenkin ymmarran miksi oot niin karsivallisesti hoitanu Ruusaa vaikka silla onkin noin paljon ongelmia, se on vaan niin rakastettava nain ruusunkin valityksella! Toivon teille paljon onnellisia hetkia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanasti sanottu! Kiitos. Ruusassa vaan on minusta sitä jotakin ja ennen ensimmäistä selkään nousemistakin minulla on aina ollut sellainen tunne, että Ruusalla on varmaan kiva ratsastaa. Ja onhan sillä, ehkä vielä kivempaa kuin kuvittelin.

      Poista
  8. Tämä postaus oli jotenkin ihana :D Sun blogi on muutenki yksi mun lemppareista ja Ruusa on kyllä tosi söpö poni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että tykkäät blogista - ja Ruusasta.

      Poista
  9. Kyllä hymyilytti tän postauksen lukeminen :) varsinkin tuota ekaa laukunnostoa lukiessa saatoin hieman tyrskähtää... Hyvinhän se meni kuitenkin! Tsemppiä jatkoon ja hyviä harjoituksia teille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se on, kun amatöörit pannaan asialle. ;) Yllättävän hyvä lopputulos kuitenkin.

      Poista
  10. Ihana postaus, niin hauskasti ja suloisesti kirjoitettu. Aivan mahtavaa että pääset laukkaamaan ja vieläpä tuollaista upeaa laukkaa, poni taitaa olla luonnonlahjakkuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On kyllä hienoa päästä laukkailemaan, voi olla että rupean ihan laukkafaniksi. Luulen, että poni on kyllä luonnonlahjakkuus, ei ainakaan ole kyse ratsuttajan taitojen erinomaisuudesta.

      Poista