sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Jalat poissa haudasta - kuvatulva

Juuri, kun pohdiskelin ponin elämän reunaehtoja, poni alkoi vaikuttaa siltä, ettei sillä vielä ole mikään jalka haudassa.

Sadetanssien onnistumista on kiittäminen. Sade huuhteli pölyt ilmasta ja samalla ponin rööreistä. Tuli virtaa ponin tanssahdella lisää. (Virran määrään on saattanut vaikuttaa myös sään äkillinen viileneminen.)

"Katso nyt mami, kyllä mä pystyn juoksemaan."
Torstaina ponin kaviot eivät meinanneet pysyä maan pinnalla edes lyhyellä matkalla kentälle. Irti päästyään rimpula näytti kaikille, että kyllä näissä kintuissa riittää voimaa ja keuhkoissa hapenottokykyä. Happi virtasi Ruusan hengityselimistössä sen verran sujuvasti, että täti alkoi jo haaveilla askeleista kohti astmalääkkeetöntä elämää.

Torstairalleja vähän hidasti se, että kentällä oli kaverina Ruusan tämänhetkinen bestis. 29-vuotiaalla ruunalla  ei ollut kavioissaan ihan niin paljon kipinöitä kuin teini-ikäisellä heilallaan. Mutta ei teiniä silti varsinaisesti käskeä tarvinnut.
 
Minun poninipa osaakin lentää.
Varoitus: alla seuraa pienimuotoinen kuvatulva.

"Moikka, ihailijat!"

Väliin vähän raviliikkeiden esittelyä.

Hanaa!

Tällä Ruusan nykyisellä tallilla on kyllä luksusta, kun täysin vapaaehtoisia kuvaajia roikkuu kentän laidalla harva se päivä. Tämä on huomattava parannus verrattuna aikaisempaan tilanteeseen, jolloin kuvaajamahdollisuudet rajoittuivat tätiin itseensä (itse kuvaaminen on haasteellista silloin, kun pitäisi samalla ohjata ponia) tai "vapaaehtoiseen", jonka paikalle saamiseen on tarvittu likipitäen pakkokeinoja.

Nämä nykyiset, oikeasti vapaaehtoiset, kuvaajat vieläpä lahjoittavat kuvia ponitädille.

Tällä kertaa paikalle osui Tiiti, joka lähetti nämä kuvat minulle käsittelemättöminä. Mahdolliset kuvankäsittelylliset valitukset on siis ohjattava allekirjoittaneen suuntaan. Tiitin blogiin pääset tästä.

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. :) Kivoja kuvia olisi ollut vielä paljon enemmän, mutta arvelin, että muutama huippuotos on parempi kuin ehtymätön kuvatulva.

      Poista
  2. Hienoja kuvia!

    Täälläkin oli tänään tarjolla lentävä suomipoika... "Mua ei ole ikinä juoksutettu, enkä ymmärrä askellejia käynti tai ravi ollenkaan" - hienoa rodeota se vetikin, ei siinä mitään. Harmi, kun mulla oli vain lyhyt/normaali köysi messissä. :D Mikälie toisen mielentilaa noin sekoitti, eilen oli niin lunki, ettei tosikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, aina välillä ne opit unohtuvat... Mutta eipähän tule tylsää. Minusta on aina kiva, kun alatisairaalla on ylimääräistä virtaa. Ajattelen, että ei se ihan justiinsa ole kuolemassa. :D

      Poista
  3. Sään viileneminen näkyy täälläkin! Lapsi issikka oli täynnä hömppävirtaa eilen, ja liinassa juoksennellessa tuli niinikään hurja pukkishow, ettei tältä neidiltä semmoista vielä ole nähtykkään! Kiva seurata muidenkin blogeja, joissa päätähtinä on nuoria ratsun/ kärrypollen alkuja! Välillä tuntuu että on ihan yksin tässä nuoren kaviokkaan koulutusvaiheessa, että kaikki muut jo päästelee ratsuillaan pitkin kylänraittia ja itselle on ajankohtaisempaa ohjas-ajon alkeet tai talutuksessa käyttäytyminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaistuki nousee aina välillä arvoon arvaamattomaan. Minäkin aina välillä katselen, myönnän että kateellisena, muiden ratsastusblogeja. Mutta on tässä varsan kanssa tusaamisessakin oma hohtonsa. Ja onneksi varsablogejakin on jokunen. Muiden treeneistä saa aina jotain ideoita omaan tekemiseen.

      Poista