 |
| Tänään ei ollut näin nätti sää. |
 |
| Jalka tänään illalla. Tuli tässä mieleen, että olisikohan tuota kantapään kupeen haavaa pitänyt jotenkin puhdistaa. |
En kuitenkaan kyennyt olemaan kylmäämättä jalkaa vedellä ja laittamatta vielä savet päälle. Vaikka tänään ei tehty muuta kuin pakolliset lääkitykset. Saa nähdä, miten pitkäksi aikaa tämä varmistelu jää päälle, mutta eihän siitä onneksi haittaakaan ole.
Ruusa ei ollut ainoa, joka jäi tänään lenkittämättä, vaan koiratkin jäivät vaille iltavuoroaamujen ekstralenkkiään. Syynä ei ollut marraskuun alku eli sadepäivän ankeus (ainakaan en sitä itselleni myöntänyt), vaan Ruusan runnoman kintun melko mojova turvotus.
Toisaalta jalka tuntuu ja näyttää yllättävän hyvältä ottaen huomioon, että sen päälle laskeutui 250-kiloinen "helikopteri".
Taisimme selvitä riekkupäivästä molemmat melko vähäisin vaurioin.
Tosi kiva blogi sulla! Ihanaa lukea kuinka ahkera oot ollut vaikka aina ei hyvin tunnu menevän. Itse tiedän niin monta ihmistä, jotka ovat heti myymässä hevosta kun tulee jotain ongelmia. Onneksi maailmassa on samanlaisia ihmisiä, jotka jaksaa ajatella muitakin kun itseensä! Toivottavasti teillä on vielä monta hyvää vuotta olla yhdessä :3
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista! Välillä kyllä tuntuu, että olen vähän tyhmä, kun lyön koko ajan päätä seinään tämän epäonnensoturini kanssa. Mutta ihmisethän hakevat hevosharrastukseltaan eri asioita. Toisille pääasia on vaikka kisaaminen, minulle hyvän suhteen luominen omaan poniin. Mutta kyllähän sitä haluaisi välillä päästä tekemäänkin jotain ponin kanssa, siis muutakin kuin sairaudenhoitoa.
VastaaPoistaLisään vielä, että se on varmaa, että Ruusan kanssa tallaamme samaa polkua niin kauan kuin Ruusan polkua riittää.
VastaaPoistaJuuri näin. Ponit - isot ja pienet - on perheenjäseniä, kumppaneita ♥
Poista