Kokeilussa orbitless ja uudet ohjat

Elän jotain hippivaihetta, jossa tekee mieli etsiä vaihtoehtoja kuolaimelle. Niinpä tilasin jokin kuukausi sitten Ruusalle Orbitless-kuolaimettomat. Vasta tänään päästiin niitä kokeilemaan. (Ja ensimmäistä kertaa kokeilussa olivat myös tuollaiset meidän uudet ihan valjakkouskottavat ajo-ohjammekin.)

Fiilikset tiivistyvät yllä olevaan kuvaan. Tai oikeastaan tuossa poni on sentään vielä jollain tapaa hanskassa. Poni ei ole koskaan ollut niin hankala ajaa kuin tänään! Tuntui, ettei siihen tällä päävehkeellä saanut minkäänlaista kontrollia.

Ruusa otti hiukan kierroksia, kun tallitytöt tulivat maastosta ja kiersivät vielä muutaman kerran kentän ympäri kulkevan polun. Poni teki kaikkensa vapautuakseen ihmiskontrollista ja lopulta saikin riuhtaistua itsensä irti. (Luojan lykky, että olimme kentällä keskenämme.) Tarjosimme siis runsain mitoin vauhdikasta viihdettä tallin ruuhka-aikaan.

Taisi olla viimeinen kerta, kun Ruusalla ajetaan kuolaimettomilla. Varmaan tuo orbitless oli myös väärin asennettu, mutta se oli selvästi aivan liian pehmeä riehakkaalle teinille.

Tyytymättömät.

Lopuksi sentään päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, mutta nihkeää oli. Kuolaimilla poni oli viime ajossa sata kertaa parempi.

Ohjat tuntuivat melko liukkailta, mutta ihan kivoilta. Pitää varmaan seuraavan kerran käyttää jotain sellaisia hanskoja, joista pitävä materiaali ei ole kulunut pois.

Mentiin me tähänkin suuntaan.

Jotain tolkkua. Taustalla Ruusan oma kulkupeli.

P.S. Tallinvaihtosuunnitelmat ovat mutkistuneet, sillä en saa valitsemani paikan tallinpitäjää kiinni. Harmittaa, jos poni joutuu tämän takia olemaan taas yhden viikon tallissa, jossa se ei saa henkeä.